| Nimeke: | Canine distemper in Finland : vaccination and epidemiology |
| Tekijä: | Rikula, Ulla Kaisa |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos Helsingfors universitet, veterinärmedicinska fakulteten, institutionen för klinisk produktionsdjursmedicin University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, Department of Production Animal Medicine Evira, Research Department, Veterinary Virology EELA, National Veterinary and Food Research Institute, Department of Virology VELL, National Veterinary Institute |
| Päiväys: | 2008-02-29 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Penikkatauti on Morbilliviruksiin kuuluvan viruksen aiheuttama koiran ja muiden lihansyöjien tartuntatauti, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Tauti voi varsinkin nuorilla koirilla olla erittäin vakava. Morbillivirukset aiheuttavat useita tärkeitä kotieläinten tauteja ja myös ihmisten tuhkarokon aiheuttaja on läheistä sukua penikkatautivirukselle. Penikkataudin tuloksellinen vastustaminen perustuu tehokkaisiin rokotteisiin, joita on ollut saatavissa 1950-luvun lopulta lähtien. Tautia ei ole kuitenkaan saatu juurittua, mikä johtuu pääasiassa rokotusten kattavuuden puutteista. Joissakin tapauksissa myös rokotteiden tehokkuudessa on ilmennyt ongelmia. Koiran ja minkin penikkatautirokotteiden kykyä suojata rokotettuja eläimiä tutkittiin kahdessa kokeessa. Beagle-rotuiset koiranpennut rokotettiin kaksi kertaa yhdellä kolmesta markkinoilla olleesta penikkatautirokotteesta. Pentujen immuunisuoja mitattiin rokotus-hetkellä ja kuukausi toisen rokotuksen jälkeen otetuista verinäytteistä. Minkit, hopea- ja siniketut ja supikoirat rokotettiin kerran yhdellä kolmesta minkkien penikkatautirokotteesta. Immuunisuoja mitattiin rokotushetkellä ja 1-4 kuukauden kuluttua rokotuksesta. Sekä koira- että turkiseläinkokeessa rokotteiden välillä havaittiin merkittäviä eroja sekä yksilöiden saamassa suojassa että suojan saaneiden eläinten osuuksissa kaikista rokotetuista eläimistä. Penikkatautirokotteiden suojaavuutta mitattiin myös rokotetuista koirista eri puolilla maata otetuista verinäytteistä. Kenttäaineisto koostui 4 627 koirasta, joiden rokotushistoria, ikä, rotu ja sukupuoli olivat tiedossa. Kentällä oli käytössä viisi rokotetta. Rokotteiden antamassa suojassa erityisesti alle 2 vuoden ikäisillä koirilla havaittiin erittäin merkittäviä eroja. Kaikkien vain yhdellä rokotteella rokotettujen koirien keskimääräisen mitatun rokotesuojan perusteella rokotteet voitiin jakaa matalan vasteen (puutteellisen suojan) ja korkean vasteen (hyvän suojan) rokotteisiin. Sama jako oli ilmeinen myös suojan saaneiden koirien osuuksissa kaikista kyseisellä rokotteella rokotetuista eläimistä. Suoja ei riippunut koiran sukupuolesta, mutta eri rotujen välillä näytti olevan jonkin verran eroja. Tätä ei kuitenkaan analysoitu yksityiskohtaisemmin. Penikkatautia ei havaittu koirilla Suomessa 19741990, joskin tartuntaa esiintyi 1980 -luvulla jonkin verran turkiseläimillä. Koirilla tautia todettiin harvakseltaan mutta jatkuvasti vuosina 19901993. Taudin esiintyminen nousi vuosina 19941995 epidemiaksi. Valtaosa sairastuneista oli alle 2-vuotiaita ja joukossa oli runsaasti rokotettuja koiria. 1990-luvun alkupuolella koirapopulaatio kasvoi voimakkaasti ja matalan vasteen rokotteiden osuus käytetyistä rokotteista nousi lähes neljä viidesosaan myydyistä annoksista. Populaation kykyä vastustaa tartunnan leviämistä voidaan kuvata käsitteellä laumaimmuniteetti, mikä tarkoittaa riittävällä rokotesuojalla varustettujen koirien osuutta kaikista rokotetuista. Laumaimmuniteetin voitiin osoittaa laskeneen koko 1990-luvun alkupuolen ajan, ja tätä pidettiin keskeisenä syytekijänä taudin epideemiselle esiintymiselle. Taudin esiintymisessä oli havaittavissa aluekohtaisia eroja, jotka vastasivat matalan ja korkean vasteen rokotteiden alueittain erilaisia käyttöosuuksia. Johtavassa markkina-asemassa ollut matalan vasteen rokote vedettiin markkinoilta 1995. Siirtyminen suurelta osin korkean vasteen rokotteisiin nosti laumaimmuniteetin nopeasti yli 70 %:n tasolle, mikä ajoittui yhteen epidemian sammumisen kanssa vuoden 1995 jälkipuoliskolla. Lauma-immuniteetista ei vuoden 1996 jälkeen voitu tehdä luotettavia arvioita rokotteiden myyntilukujen tai -osuuksien puuttumisen johdosta, mutta 19962007 penikkatautia on todettu 0-8 tapausta vuosittain ja lähes kaikki ovat olleet kytköksissä koirien tuontiin. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että penikkataudin pitämiseen kurissa on vähintään kolmella neljäsosalla alle 2 vuotiaista koirista oltava riittävä rokotesuoja. |
| Avainsanat: | eläinlääketiede |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |