Lapsi ulkomailta – vanhempien rooli adoptiolapsen identiteetin kehityksessä

Abstract

Adoptiokirjallisuudessa (Kirk 1964; Grotevant 1999; Carli. & Dalen 1999) korostetaan, että adoptiolapsen identiteetin kehityksen kannalta vanhempien olisi tärkeää keskustella adoptiosta ja etnisyydestä avoimesti lapsen kanssa. Lapsella tulisi olla mahdollisuus muodostaa itsestään eheä kokonaiskuva, jossa yhdistyvät hänen historiansa ja etnisyytensä sekä ympäristön käsitykset hänestä. Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisten adoptiovanhempien roolia lapsen etnisen ja adoptio-identiteetin tukijoina. Tutkimuskohteena ovat myös vanhempien kokemukset ympäristön suhtautumisesta adoptiolapseen. Ensimmäinen tutkimusongelma selvittää vanhempien keinoja tukea lapsen adoptioidentiteettiä. Toinen tutkimusongelma tarkastelee vanhempien halua tukea lapsen etnistä identiteettiä. Kolmas tutkimuskysymys analysoi ympäristön suhtautumista lapseen ja perheeseen.

Tutkimuksen kohdejoukkona olivat suomalaiset kansainvälisesti adoptoineet vanhemmat, joilta saatiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella kerättynä 58 vastausta. Lomakkeen kysymykset olivat enimmäkseen avokysymyksiä. Aineiston analyysi oli teoriaohjaavaa, jolloin analyysiyksiköt nousivat kansainvälisen adoption identiteettikysymyksistä.

Tuloksista ilmeni, että vanhemmat halusivat tukea lapsensa adoptioidentiteetin kehitystä. He olivat valmiita vastaanottamaan lapsen kysymyksiä, eivätkä halunneet piilotella lapsen taustoja, vaikka aihe olisi heille itselleen arka. Ongelmaksi koettiin se, ettei tietoja lapsen historiasta ollut saatavilla. Yhteydenpito biologisiin vanhempiin oli lähes mahdotonta, koska heistä oli hyvin niukasti tietoa. Sen sijaan perheet olivat yhteydessä lastenkotiin, koska he pitivät sitä tärkeässä roolissa lapsen entisenä kotina. Lapsen synnyinmaan kulttuuri koettiin tärkeäksi ja sitä haluttiin tarjota lapselle, mutta lähinnä helpoin arkisin keinoin. Vanhemmat, jotka painottivat suomalaista identiteettiä, olivat huolissaan siitä, ettei lapsella olisi suomalaisuuden tunnetta. Enemmistö kuitenkin toivoi lapsella olevan kaksoisidentiteetin. Ympäristön suhtautuminen adoptiolapseen koettiin positiiviseksi ja mahdollisiin ongelmiin suhtauduttiin ennaltaehkäisevästi keskustelemalla niistä lapsen ja ympäristön kanssa.

The importance of open discussion with the adopted child and his parents about adoption and ethnicity is often emphasized in adoption literature (Kirk 1964; Grotevant 1999; Carli & Dalen 1999). The child should have the possibility of constructing a harmonious view of himself, which consists of his history before adoption, ethnicity and the social environment’s conception of him. The purpose of this study was to examine the Finnish adoptive parents’ supportive role in relation to their child’s adoptive and ethnic identity and the social environment’s disposition to the child as witnessed by the parents. The first research problem was to find out how the parents support their child’s adoptive identity formation. The second problem was to find out if the parents want to support the child’s ethnic identity. The third problem was regarding the environment’s disposition to the child and family. The hypothesis was that Finnish adoptive parents are well aware of the problems of adoption and they have been well selected, so they have the aspirations and skills to help their child with his identity formation.

The focus of this study was on Finnish parents who had adopted internationally, from whom 58 answers were obtained. The data was collected with an Internet based questionnaire. The questions were mostly qualitative. The analysis was directed by the theory, so that the analysis units were obtained from the main questions of international adoption and identity formation.

The results expressed that the adoptive parents want to support their child’s adoption identity. They accept their child’s questions regarding his history, and that they did not want to conceal any details about their child’s life, even if they felt that it was a sensitive issue for them. The main problem was that there was no information available on the child’s history. Contact with the biological parents was almost impossible because there was hardly any information on them. Instead the parents were in contact with the children’s home because they felt that it had an important role as the child’s former home. The parents felt that the child’s birth culture was of importance and they mainly offered aspects of it informally daily. Parents who stressed their child’s Finnish identity were concerned that their child would not form a feeling of being Finnish. However, the majority wished that their child would have a multicultural identity. The parents felt that the environment regarded the child positively and the possibility of upcoming problems was tackled by discussing them beforehand with the child and environment.