Residential Differentiation, Housing Policy and Urban Planning in the Transformation from State Socialism to a Market Economy: The Case of Tallinn

Abstract

The thesis examines urban issues arising from the transformation from state socialism to a market economy. The main topics are residential differentiation, i.e., uneven spatial distribution of social groups across urban residential areas, and the effects of housing policy and town planning on urban development. The case study is development in Tallinn, the capital city of Estonia, in the context of development of Central and Eastern European cities under and after socialism.

The main body of the thesis consists of four separately published refereed articles. The research question that brings the articles together is how the residential (socio-spatial) pattern of cities developed during the state socialist period and how and why that pattern has changed since the transformation to a market economy began. The first article reviews the literature on residential differentiation in Budapest, Prague, Tallinn and Warsaw under state socialism from the viewpoint of the role of housing policy in the processes of residential differentiation at various stages of the socialist era. The paper shows how the socialist housing provision system produced socio-occupational residential differentiation directly and indirectly and it describes how the residential patterns of these cities developed. The second article is critical of oversimplified accounts of rapid reorganisation of the overall socio-spatial pattern of post-socialist cities and of claims that residential mobility has had a straightforward role in it. The Tallinn case study, consisting of an analysis of the distribution of socio-economic groups across eight city districts and over four housing types in 1999 as well as examining the role of residential mobility in differentiation during the 1990s, provides contrasting evidence. The third article analyses the role and effects of housing policies in Tallinn’s residential differentiation. The focus is on contemporary ‘post-privatisation’ housing-policy measures and their effects. The article shows that the Estonian housing policies do not even aim to reduce, prevent or slow down the harmful effects of the considerable income disparities that are manifest in housing inequality and residential differentiation. The fourth article examines the development of Tallinn’s urban planning system 1991-2004 from the viewpoint of what means it has provided the city with to intervene in urban development and how the city has used these tools. The paper finds that despite some recent progress in planning, its role in guiding where and how the city actually developed has so far been limited. Tallinn’s urban development is rather initiated and driven by private agents seeking profit from their investment in land.

The thesis includes original empirical research in the three articles that analyse development since socialism. The second article employs quantitative data and methods, primarily index calculation, whereas the third and the fourth ones draw from a survey of policy documents combined with interviews with key informants.

Keywords: residential differentiation, housing policy, urban planning, post-socialist transformation, Estonia, Tallinn

Tutkimus käsittelee asuinalueiden erilaistumista, asuntopolitiikkaa ja kaupunkisuunnittelua siirryttäessä sosialismista markkinatalouteen. Erilaistumisella tarkoitetaan sitä, miten sosiaaliset ryhmät ovat jakautuneet kaupunkialueille. Tapaustutkimuskohteena on Tallinna, mutta sen rinnalla tarkastellaan yleisemmin itäeurooppalaisten kaupunkien kehitystä.

Väitöskirjan keskeisin osa ovat neljä itsenäistä tutkimusartikkelia. Ne yhteen kokoava tutkimuskysymys on, kuinka asuinalueet erilaistuivat sosialistisena aikana sekä miten ja miksi tilanne on muuttunut markkinatalouteen siirryttäessä.

Ensimmäinen artikkeli on kirjallisuuskatsaus, joka käsittelee asuinalueiden erilaistumista Budapestissa, Prahassa, Tallinnassa ja Varsovassa sosialistisena aikana. Tarkastelun keskiössä ovat asuntopolitiikan linjaukset sosialistisen ajanjakson eri vaiheissa ja se kuinka ne suorasti ja epäsuorasti vaikuttivat erilaistumisprosesseihin.

Toinen artikkeli analysoi sosiaalisten ryhmien jakautumista Tallinnan kahdeksan kaupunginosan ja neljän erilaisen asuntotyypin välillä vuonna 1999 sekä kaupungin sisäisen muuttoliikkeen vaikutusta erilaistumiseen. Artikkelissa kritisoidaan kirjallisuudessa usein esitettyjä yksinkertaistavia käsityksiä nopeasta erilaistumisesta ja muuttoliikkeen suoraviivaisesta vaikutuksesta siihen Itä-Euroopan suurimmissa kaupungeissa 1990-luvulla. Erilaistuminen kyllä lisääntyy siten, että parempituloiset ovat vapaampia käyttämään asuntomarkkinoiden tarjoamia uusia mahdollisuuksia, ja siten että heikompituloiset joutuvat mukauttamaan asumistasoaan tulojensa mukaiseksi. Vielä 1990-luvulla asukkaiden liikkuvuus oli kuitenkin suhteellisen vähäistä. Tallinnan asuntomarkkinat ovat vilkastuneet 2000-luvulla, mikä viittaa suurempaan liikkuvuuteen, mutta on edelleen avoin tutkimuskysymys missä määrin keskituloiset ovat niillä mukana, tai jos ovat, niin miten erilaistavia, sosiaalista kaupunkirakennetta merkittävästi muuttavia valintoja heillä on varaa tehdä. Esimerkiksi lähiöiden taantumisesta ei ole vielä merkkejä, vaan ne edustavat neutraalia standardiasumista, kuten ennenkin. Selvin uuden erilaistumisen indikaattori Tallinnassa on uusien ja läpikotoisesti kunnostettujen asuinrakennusten keskittyminen keskustaan, sen liepeille ja pientaloalueille. Näihin pystyvät asettumaan vain suhteellisen hyvätuloiset.

Kolmas artikkeli tarkastelee Viron valtion ja Tallinnan kaupungin 2000-luvulla harjoittaman asuntopolitiikan vaikutusta Tallinnan asuinalueiden erilaistumiseen. Artikkeli osoittaa, että Virossa asuntopolitiikka ei ole pyrkinyt vähentämään, ehkäisemään tai hidastamaan erilaistumista eikä asumisoloihin liittyvän eriarvoisuuden syvenemistä. Tulevaisuuden haaste ja todennäköinen uuden erilaistumisen tason tuottaja ovat suurimittakaavaiset peruskorjaukset, joihin sosialistisena aikana laiminlyödyssä asuntokannassa on tarve. Odotettavissa on talo- ja aluekohtaista asukkaiden valikoitumista sen mukaisesti kenellä on korjauksiin varaa, ja seurauksena entistä selkeämpi asumistason erilaistuminen suhteessa tuloihin.

Neljäs artikkeli tarkastelee Tallinnan kaupunkisuunnittelujärjestelmän kehitystä. Näkökulma on minkälaisia välineitä se on tarjonnut vaikuttaa kaupunkikehitykseen ja kuinka Tallinnan kaupunki on näitä välineitä käyttänyt. Artikkelin johtopäätös on, että vaikka kaupunkisuunnittelun asema on vahvistunut viime vuosina, Tallinnan kaupunkikehityksen suunnan osoittavat edelleen yksityiset voittoa tavoittelevat toimijat.

Väitöskirjan empiirisessä analyysissä yhdistellään erilaisia aineistoja ja metodeja. Toisessa artikkelissa käytetään kvantitatiivisia metodeja, etenkin indeksilaskentaa, aineistona Viron tilastokeskuksen keräämä työvoimatutkimus. Kolmas artikkeli perustuu politiikkaohjelmien analyysiin täydennettynä asiantuntijahaastatteluilla. Neljäs artikkeli perustuu suunnittelulakien, rakennusjärjestysten ja keskeisten suunnitteludokumenttien analyysiin, jota on täydennetty asiantuntijahaastatteluilla.

Asiasanat: Asuinalueiden erilaistuminen, asuntopolitiikka, kaupunkisuunnittelu, post-sosialismi, Viro, Tallinna