Nursing student-patient relationship and associated factors

Abstract

The purpose of this study was to analyse the nursing student-patient relationship and factors associated with this relationship from the point of view of both students and patients, and to identify factors that predict the type of relationship. The ultimate goal is to improve supervised clinical practicum with a view to supporting students in their reciprocal collaborative relationships with patients, increase their preparedness to meet patients’ health needs, and thus to enhance the quality of patient care.

The study was divided into two phases. In the first phase (1999-2005), a literature review concerning the student-patient relationship was conducted (n=104 articles) and semi-structured interviews carried out with nursing students (n=30) and internal medicine patients (n=30). Data analysis was by means of qualitative content analysis and Student-Patient Relationship Scales, which were specially developed for this research. In the second phase (2005-2007), the data were collected by SPR scales among nursing students (n=290) and internal medicine patients (n=242). The data were analysed statistically by SPSS 12.0 software.

The results revealed three types of student-patient relationship: a mechanistic relationship focusing on the student’s learning needs; an authoritative relationship focusing on what the student assumes is in the patient’s best interest; and a facilitative relationship focusing on the common good of both student and patient. Students viewed their relationship with patients more often as facilitative and authoritative than mechanistic, while in patients’ assessments the authoritative relationship occurred most frequently and the facilitative relationship least frequently. Furthermore, students’ and patients’ views on their relationships differed significantly. A number of background factors, contextual factors and consequences of the relationship were found to be associated with the type of relationship. In the student data, factors that predicted the type of relationship were age, current year of study and support received in the relationship with patient. The higher the student’s age, the more likely the relationship with the patient was facilitative. Fourth year studies and the support of a person other than a supervisor were significantly associated with an authoritative relationship. Among patients, several factors were found to predict the type of nursing student-patient relationships. Significant factors associated with a facilitative relationship were university-level education, several previous hospitalizations, admission to hospital for a medical problem, experience of caring for an ill family member and patient’s positive perception of atmosphere during collaboration and of student’s personal and professional growth. In patients, positive perceptions of student’s personal and professional attributes and patient’s improved health and a greater commitment to self-care, on the other hand, were significantly associated with an authoritative relationship, whereas positive perceptions of one’s own attributes as a patient were significantly associated with a mechanistic relationship.

It is recommended that further research on the student-patient relationship and related factors should focus on questions of content, methodology and education.

<b>Sairaanhoitajaopiskelija-potilassuhde ja suhteeseen yhteydessä olevat tekijät</b>

Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida sairaanhoitajaopiskelijan ja potilaan välistä suhdetta ja suhteeseen yhteydessä olevia tekijöitä opiskelijoiden ja potilaiden näkökulmista. Lisäksi tarkoituksena oli tunnistaa tekijöitä, jotka ennustavat suhdetyyppejä. Tavoitteena on kehittää ohjattua harjoittelua, joka kannustaa opiskelijoita vastavuoroiseen yhteistyösuhteeseen potilaiden kanssa, lisää heidän valmiuksiaan vastata potilaiden terveystarpeisiin ja siten edistää potilaiden hoidon laatua.

Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa (1999–2005) opiskelijan ja potilaan suhdetta käsittelevä tieteellinen kirjallisuus (n=104) ja sairaanhoitajaopiskelijoiden (n=30) ja sisätautipotilaiden (n=30) teemahaastattelut analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Kirjallisuuden ja haastatteluaineiston perusteella kehitettiin kyselylomakkeet (SPR scales) opiskelijoille ja potilaille. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2005–2007) aineisto kerättiin kyselylomakkeilla (SPR scales) sairaanhoitajaopiskelijoilta (n=290) ja sisätautipotilailta (n=242) ja analysoitiin tilastollisesti SPSS 12.0 -tilasto-ohjelmalla.

Tulosten mukaan opiskelija-potilassuhde oli joko mekanistinen, auktoritatiivinen tai helpottava. Mekanistisessa suhteessa korostuivat opiskelijan oppimistarpeet, auktoritatiivisessa suhteessa opiskelijan näkemys potilaan hyvästä ja helpottavassa suhteessa opiskelijan ja potilaan yhteinen hyvä. Opiskelijat arvioivat suhteen useammin helpottavana ja auktoritatiivisena kuin mekanistisena. Potilaat puolestaan arvioivat suhteen olevan useimmiten auktoritatiivinen ja vähiten usein helpottava. Lisäksi opiskelijoiden ja potilaiden näkemykset suhteesta erosivat merkitsevästi toisistaan. Useat taustatekijät, kontekstuaaliset tekijät ja suhteen merkitykset olivat yhteydessä suhdetyyppiin. Opiskelija-aineistossa ikä, opiskeluvuosi ja opiskelijan saama tuki potilassuhteeseen liittyvissä asioissa ennustivat suhdetyyppiä. Helpottava suhde oli sitä todennäköisempi, mitä vanhemmasta opiskelijasta oli kyse. Neljännen vuoden opinnot ja muilta kuin opiskelijaohjaajalta saatu tuki olivat puolestaan merkitsevästi yhteydessä auktoritatiiviseen suhteeseen. Potilasaineiston perusteella useat tekijät ennustivat opiskelija-potilassuhdetyyppiä. Helpottavaan suhteeseen olivat merkitsevästi yhteydessä yliopistotutkinto, useat aikaisemmat hoitojaksot sairaalassa, sairauden takia kutsuttuna hoidossa olo, kokemus sairaan perheenjäsenen hoitamisesta sekä potilaan myönteinen käsitys toimintailmapiiristä ja opiskelijan persoonallisesta ja ammatillisesta kasvusta. Auktoritatiiviseen suhteeseen olivat merkitsevästi yhteydessä potilaiden myönteiset käsitykset opiskelijan persoonallisista ja ammatillisista ominaisuuksista ja potilaan terveydentilan kohentumisesta ja itsehoitoon sitoutumisesta. Toisaalta potilaiden myönteinen käsitys itsestä potilaana oli merkitsevästi yhteydessä mekanistiseen suhteeseen.

Jatkotutkimuksia opiskelija-potilassuhteesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä ehdotetaan kohdennettavaksi sisällöllisiin, menetelmällisiin ja koulutuksellisiin kysymyksiin.