| Nimeke: | Lahopuusto monimuotoisuuden ja luonnontilaisuuden osatekijänä Etelä-Suomen ja Karjalankannaksen vanhoissa kuusimetsiköissä |
| Muu nimeke: | Coarse woody debris as an element of diversity and naturalness in old-growth spruce forest stands of southern Finland and the Karelian Isthmus |
| Tekijä: | Luomi, Annukka |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta, bio- ja ympäristötieteiden laitos, ympäristönsuojelutiede Helsingfors universitet, biovetenskapliga fakulteten, institutionen för bio- och miljövetenskaper University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences |
| Päiväys: | 2007-06-07 |
| Taso: | Pro gradu |
| Tiivistelmä: | Lahopuu on tärkeä rakenteellinen tekijä boreaalisissa metsissä. Se vaikuttaa moniin ekologisiin prosesseihin ja osaltaan ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Lukuisat lajit ovat riippuvaisia monipuolisen lahopuun jatkuvasta saatavuudesta. Tehokas metsien käsittely on vähentänyt merkittävästi lahopuun määrää köyhdyttäen metsäekosysteemien rakenteellista monimuotoisuutta ja uhaten useiden lahopuusta riippuvaisten lajien esiintymistä.
Vanhojen kuusimetsiköiden monimuotoisuutta ja luonnontilaisuutta tarkasteltiin lahopuuston määrän ja laadun perusteella Etelä-Suomessa ja Karjalankannaksella. Aikaisemmin molemmat alueet olivat suomalaisen metsänhoidon piirissä. Toisen maailmansodan alueluovutuksen jälkeen Karjalankannaksen metsät jäivät laajan taloudellisen hyödynnyksen ulkopuolelle, kun taas Suomessa siirryttiin tehometsätalouteen. Koska Etelä-Suomi ja Karjalankannas kuuluvat samaan eliömaantieteelliseen alueeseen, voidaan vanhoissa metsiköissä alueellisesti ilmenevien rakenteellisten erojen olettaa johtuvan ennen kaikkea ihmistoiminnasta. Molemmilla alueilla tutkittiin lahopuustoa kymmenessä vanhassa kuusimetsikössä. Etelä-Suomen tutkimusmetsiköt kuuluivat Natura 2000 -verkostoon. Karjalankannaksen tutkimusmetsiköitä ei ollut suojeltu, mutta metsiköistä viisi oli alueella, jota on ehdotettu suojeltavaksi. Jokaiseen metsikköön sijoitettiin yhdeksän hehtaarin neliönmuotoiselle alueelle systemaattisesti viisi näytealaa, joiden koko oli 10 x 10 m. Kaikista näytealoille osuvista, halkaisijaltaan vähintään 10 cm:n lahopuukappaleista mitattiin pituus ja läpimitta kappaleen molemmissa päissä tai rinnankorkeudella. Lisäksi kirjattiin jokaisen kappaleen tyyppi, lahoaste sekä puulaji. Lahopuun määrä ja laatu vaihtelivat runsaasti metsiköiden sisällä ja välillä, ja aluetason tarkastelussa selkeitä eroja löytyi vain vähän. Etelä-Suomessa lahopuutilavuus oli keskimäärin 105,8 m3/ha (19,6224,4 m3/ha) ja Karjalankannaksella keskimäärin 85,4 m3/ha (13,6144,6 m3/ha). Etelä-Suomessa lahoastejakauma painottui hieman myöhäisempiin lahoasteisiin. Lahopuustolle lasketut Shannonin-Wienerin sekä Simpsonin diversiteetti-indeksit saivat korkeampia arvoja Etelä-Suomessa, jossa mäntyä (Pinus sylvestris) esiintyi enemmän ja puulajijakauma oli tasaisempi. Lahopuuston määrän ja monimuotoisuuden suhteen parhaat yksittäiset kohteet olivat Etelä-Suomessa. Molemmilla tutkimusalueilla oli kuitenkin lahopuustoltaan sekä runsaita ja monimuotoisia että myös niukempia metsiköitä. Suuret erot metsiköiden välillä johtuivat todennäköisesti niiden erilaisista häiriöhistorioista. Molempien tutkimusalueiden metsiköiden lahopuustossa näkyi myös merkkejä pienen mittakaavan hakkuista, mutta Karjalankannaksella ne olivat yleisempiä. Suurinta osaa metsiköistä ei voitukaan määritellä luonnontilaisiksi tai sen kaltaisiksi. Suomessa suuria lahopuutilavuuksia on pääasiassa vain suojelualueilta, kun taas Luoteis-Venäjällä lahopuun määrä on yleisesti korkeampi, ja myös laajoja luonnontilaisia metsäalueita on vielä jäljellä. Suomessa tulisikin harkita myös lahopuustoltaan heikompien kohteiden suojelua, mikä mahdollistaisi runsaan ja monipuolisen lahopuuston kehityksen tulevina vuosikymmeninä ja -satoina. Luoteis-Venäjällä on todennäköisesti lisää lahopuustoltaan arvokkaampia kohteita, mutta siellä suojelun toteuttaminen on haasteellisempaa laittomien hakkuiden takia. Kuitenkin suojelun edistäminen Luoteis-Venäjällä on tärkeää, sillä alue tarjoaa Euroopan ainoat mahdollisuudet suojella luonnontilaisia boreaalisia metsiä ja niiden monimuotoisuutta maisematasolla. |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |