Tekijänoikeudet yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa

Abstract

Copyright within university research and teaching

Freedom of science is the basic principal at the universities. Freedom of science and copyright are both guaranteed as constitutional rights. Constitutional rights act as principals. When deciding a concrete case one has to chart which rights are applicable and then weight the balance of the rights.

When studying copyright one has to take into account also directives and international agreements. National rules on copyright are based on several international agreements and a lot of directives have been given to harmonize national regulations.

In principal constitutional rights such as scientific freedom have been ensured and taken into account when enacting copyright legislation. Changes in society and universities, however, create new situations where copyright appear and interact in a new way.

When discussing the use of copyright protected material within university research and teaching one has to take into account how university functions have been divided into two sectors and how the principals directing university activities have to accommodate to changing conditions. In order to create more equal ways of handling copyright protected material at the universities and to ensure proper user rights for the university society university policies on copyright as well as a bit more detailed legislation on the relations between copyright and university research and teaching are needed. The present regulations do not ensure the rights of the university society to needed extent but leave too many situations uncertain.

Tutkimuksen kohteena ovat tekijänoikeudet ja oikeuksien käyttäminen yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa. Tarkastelun lähtökohtana ovat yliopiston tehtävät ja toimintaperiaatteet. Yliopistojen pääasialliset tehtävät ovat tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Näiden tehtävien lisäksi yliopistoille on säädetty perustoimintaa täydentävä tehtävä: vuorovaikutus ympäröivään yhteiskuntaan sekä tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen (laki 30.7.2004/715).

Yliopistotoimintaa ohjaava perusperiaate on tieteen vapaus, joka on turvattu sekä yliopistolaissa että perusoikeutena. Tieteen vapaus ei ole muuttumaton, vaan vapaus muotoutuu yliopistoissa sen mukaan, millaista yliopistoa halutaan ylläpitää. Nykypäivän yliopistotodellisuus vaikuttaa siihen, millaista tieteen vapautta yliopistossa voidaan toteuttaa ja millainen tieteen tekijöiden vapaus voi olla. Yliopiston toiminta ja tehtävät nykypäivänä ohjaavat myös tekijänoikeuksien käyttämistä yliopistoissa ja määrittelevät, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia yliopistolla, tiedeyhteisöllä, tutkijoilla ja opettajilla tulisi olla.

Tekijänoikeuden lähtökohtana on tekijän taloudellisten ja moraalisten oikeuksien mahdollisimman hyvä suojaaminen. Yhteisöllisillä ja yhteiskunnan etuun perustuvilla argumenteilla on kuitenkin oma merkityksensä tekijänoikeussuojaa määriteltäessä: suojaamalla yksilön oikeuksia edistetään yhteisön ja yhteiskunnan etuja. Tekijänoikeussuojan ja tekijänoikeuksien käyttämisen on toisaalta oltava tasapainossa muiden yhteiskunnassa voimassa olevien etujen ja oikeuksien kanssa.

Tutkimuksessa on selvitetty, mitkä yliopistotutkimusta ja -opetusta ohjaavat periaatteet ja säännökset ohjaavat yliopiston toimintaa, mitä ne merkitsevät suhteessa tekijänoikeuteen ja tekijänoikeuksien käyttämiseen eri tilanteissa ja eri yhteyksissä ja mitä ristiriitoja ilmenee, kun yliopistotoimintaa ohjaavia periaatteita ja tekijänoikeuksia sovitetaan yhteen. Periaatteiden painoarvo vaihtelee tapauskohtaisesti ja voi riippua mm. aineistosta, käyttöyhteydestä ja käyttötavasta.

Tutkimus ottaa osaa keskusteluun, jota käydään tekijänoikeuden suhteesta eri perusoikeuksiin. Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, millainen sääntökokonaisuus tutkimuskohdetta tarkasteltaessa on otettava huomioon, miten eri säännökset vaikuttavat eri yhteyksissä, ovatko säännökset yhteneviä vai ristiriidassa keskenään ja voidaanko nykyistä sääntelyä pitää oikeanlaisena ja riittävänä ottaen huomioon nyky-yhteiskunnan muuttuneet olosuhteet, vaatimukset ja haasteet.

Tarkastelun lähtökohtana eri tilanteissa ovat yliopistotutkimuksen ja -opetuksen sekä tekijänoikeuden taustalla vaikuttavat perusoikeudet. Perusoikeudet ovat ensisijainen keino etsiä justifikaatiota normiston soveltamista koskeville tulkinnoille sekä hallita muutosta ja kokonaisuutta.

Perusoikeusnäkökulman lisäksi on tarkasteltu myös käytännön toimintaa: miten yliopistoyhteisön toimintaedellytyksiä pidetään yllä tekijänoikeuksia käytettäessä ja mitä ongelmia liittyy tekijänoikeuksien käyttämiseen. Tekijänoikeuksien todellinen merkitys ja vaikutus tulevat esille tekijänoikeuksien käyttämistä koskevista sopimuksista, minkä vuoksi myös sopimiseen liittyviä ongelmia on tarkasteltu lyhyesti.

Lisäksi on otettava huomioon, ettei toimintaympäristö eivätkä yliopiston, tutkijan ja opettajan roolit toimintaympäristössä ole vakioitavissa yleisesti ja joka tilanteessa samalla tavalla. Toimintaympäristöä ja roolia muuttavat yliopistoyhteisön sisältä ja ulkoa tulevat vaatimukset ja tarpeet. Yliopiston, yliopistoyhteisön sekä yksittäisen tutkijan ja opettajan oikeudet tekijänoikeuden alaista aineistoa käytettäessä on perusteltava tapauskohtaisesti muuttuvan roolin ja toimintaympäristön kautta.

Tieteen vapautta käsitellään lähinnä tutkimuksen ja opetuksen näkökulmasta tutkijoiden, opettajien ja yliopistoyhteisön oikeutena. Tarkastelun ulkopuolelle jää pääsääntöisesti tieteen vapauden institutionaalinen ulottuvuus: tieteen vapaus yliopiston itsehallinnollisena kysymyksenä ja yliopistotoiminnan riippumattomuuden takeena suhteessa ulkopuolisiin yhteisöihin. Tieteen vapautta ei käsitellä yliopiston organisatorisena ja päätöksentekoon liittyvänä kysymyksenä: miten yliopiston autonomia tulisi taata ja miten yliopiston pitäisi järjestää oma päätöksentekonsa, jotta tiedettä voidaan harjoittaa vapaasti. Ulkopuolelle jää pääsääntöisesti myös tieteen vapaus opiskelijoiden oikeutena.

Yliopistolakiin on lailla 30.7.2004/715 kirjattu yliopistojen perustoimintaa täydentävä tehtävä: vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. Tässä tutkimuksessa kohteena on täydentäviin tehtäviin liittyvä erityinen osa-alue yhteistyöprojektit, joissa jatkuvasti joudutaan ratkaisemaan erilaisten aineistojen käyttämiseen liittyviä kysymyksiä ja pohtimaan yliopiston, tutkijoiden ja opettajien roolia ja yhteistyön vaikutusta yliopiston toimintaan. Yhteistyöprojektit ovat vahvasti sidoksissa täydentäviin tehtäviin sisältyvään tulosten kaupallisen hyödyntämisen edistämiseen.

Tekijänoikeutta tarkastellaan ensisijaisesti siitä näkökulmasta, kuka omistaa oikeudet yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa syntyvään tekijänoikeuden alaiseen aineistoon, millaisia käyttöoikeuksia muilla yliopistoyhteisön jäsenillä on, millä perusteella käyttöoikeudet syntyvät ja millä ehdoilla aineistoa tulisi voida käyttää yliopistotutkimuksessa ja ?opetuksessa. Pääsääntöisesti kohteena on yliopistotutkimuksessa ja ?opetuksessa syntyvä aineisto, mutta osittain on käsitelty myös oikeuksia muualla kuin yliopistoissa syntyvään aineistoon.

Yliopisto-osaamisen hyödyntämistä liiketoiminnassa on käsitelty lähinnä siitä näkökulmasta, mitä oikeuksia yliopistolla, tutkijoilla ja opettajilla tulisi olla tekijänoikeuksien hyödyntämisestä saataviin tuloihin. Lisäksi on pohdittu, mitä ongelmia tekijänoikeuksien hyödyntäminen liiketoiminnassa voi aiheuttaa, kun yliopiston samanaikaisesti tulee huolehtia yliopiston perustehtävistä ja ylläpitää edellytyksiä harjoittaa vapaata ja avointa tutkimusta ja opetusta.

Johtopäätöksiä

Tekijänoikeuslakiin on lähtökohtaisesti sisällytetty rajoituksia, jotka turvaavat tutkimuksessa ja opetuksessa tärkeitä perusoikeuksia. Vaikka tekijänoikeuslaissa on tieteen vapautta turvaavia säännöksiä, on kuitenkin otettava huomioon, ettei säännöksiä sovelleta muuttumattomassa ympäristössä vaan nopeasti kehittyvässä, teknistyvässä ja monimutkaisessa yhteiskunnassa, jossa eri periaatteilla ja säännöillä ei aina ole vakioitua ja selvää järjestystä. Kun yhteiskunta, tutkimuksen tekeminen ja opetustavat sekä tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttäminen muuttuvat, on epävarmaa, millä tavalla eri lähteitä yksittäistapauksessa tulisi soveltaa ja tulkita. Yksittäistapauksessa sovelletaan eri painoarvolla ja eri näkökulmasta vaikuttavia säännöksiä, sääntöjä ja periaatteita, ja lainsäätäjän tavoitteet ovat ristiriitaisia.

Yliopiston toimintaa ohjaava tieteen vapaus vaikuttaa lähtökohtaisesti eri tavalla eri osa-alueilla. Perustoiminnan yhteydessä tieteen vapaudella on vahva asema ja tieteen vapaus vaikuttaa pääsääntöisesti sääntönä. Perustoiminnan ulkopuolella tieteen vapaus vaikuttaa lähinnä periaatteena, joka asettaa pidäkkeitä yliopiston toimintaa rajoittaville käytännöille. Jaottelu ei ole johdonmukaisesti sovellettavissa, vaan oikeudesta ja tilanteesta riippuen tieteen vapaus voi vaikuttaa osa-alueiden sisällä joko sääntönä tai periaatteena.

Kun yliopiston yhteyttä ja vuorovaikutusta muun yhteiskunnan kanssa on alettu korostaa, yliopiston yhteisölliset piirteet ovat alkaneet näkyä entistä enemmän. Vuorovaikutus vähentää itsenäisyyttä, ja yksilöt ovat haavoittuvampia kuin aikaisemmin. Vuorovaikutus on luonut tarpeen keskustella yhteisön oikeuksien turvaamisesta, ja tieteen vapauteen sisältyvät vastuut ovat nousseet yksilön oikeuksien ohella tärkeiksi näkökohdiksi.

Myös tekijänoikeudessa on nähtävissä muutosprosesseja. Toisaalta muutos näkyy tekijän oikeuden vahvistumisena ja laajentumisena. Toisaalta muutos näkyy vastareaktiona tekijänoikeuden laajentumiselle ja keskusteluna tekijänoikeuden sopivista rajoista ja tasapainosta suhteessa muihin oikeuksiin.

Muutosprosessien yhteydessä on otettava huomioon se yhteiskuntatodellisuus, jossa oikeutta sovelletaan. Tietoyhteiskunnan ylläpitäminen ja siihen liittyvä teknologia ja tekninen kehitys asettavat lainsäädännölle omia haasteita. Nopea tiedon saaminen ja tiedon lähteille pääseminen on olennaisen tärkeää ja välttämätöntä tutkimuksessa ja opetuksessa. Teknologiaa voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan tehostaa tiedon saantia. Teknologia voi kuitenkin olla samanaikaisesti yhden oikeuden turva ja rajoittaa toisen oikeuden käyttämistä.

Tekijänoikeuden olisi kyettävä uudella tavalla vastaamaan muuttuneisiin yhteiskuntaolosuhteisiin. Jotta voidaan puhua tekijänoikeuslainsäädäntöön sisältyvästä tasapainosta, on otettava huomioon muut oikeudet ja lain ympärillä muuttunut yhteiskunta ja teknologia.

Tekijänoikeuslain säännöksiä tarkasteltaessa ei ole selvää, millä tavalla tieteen vapauden odotetaan toteutuvan ja millä ehdoilla tekijänoikeuden alaista aineistoa yliopistoissa voidaan käyttää eri tilanteissa. On epäselvää, pitäisikö tekijän viime kädessä saada kieltää tekijänoikeuslain rajoitusten mukainen käyttö, pitäisikö tekijän joka tilanteessa saada korvaus rajoitusten mukaisesta käytöstä, mitä eri tekijänoikeudella suojattuja käyttötapoja rajoitussäännökset voivat koskea ja missä laajuudessa, ovat kysymyksiä, joihin ei aina löydy selvää vastausta. Tekijän oikeuksien sisältö ja merkitys yksittäistapauksessa eivät välity lain säännöksistä, kun säännökset suhteutetaan muihin oikeuksiin.

Vapaan tieteen toteutuminen voi vaikeutua, jos kysymykset jäävät avoimiksi. Jos käytännössä on vaikea yksittäistapauksessa arvioida, kenelle oikeudet kuuluvat, mitkä ovat yliopistoyhteisön käyttöoikeudet, mitä käyttöoikeudesta on kohtuullista maksaa ja mikä merkitys esim. yliopiston saamalla rahoituksella ym. panostuksella voi olla käyttöoikeuksiin, on yliopistoyhteisön, tutkijoiden ja opettajien vaikea käyttää tekijänoikeuden alaista aineistoa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Tutkijalla ja opettajalla tulee olla määräysvaltaa ja oikeus päättää oman aineistonsa käyttämisestä, mutta samalla toisilla tutkijoilla ja opettajilla on oikeus edellyttää, että myös heidän tieteen vapauteen perustuvat oikeutensa toteutetaan. Tutkijan ja opettajan tekijänoikeudet eivät saa rajoittaa tieteen tekemisen vapautta, eivätkä oikeudet saa estää pääsyä tieteen tekemisen välineisiin ja tietoon. Yliopistolla tulee olla riittävät valtuudet ja oikeudet huolehtia tieteen vapauden tosiasiallisesta toteutumisesta. Yliopiston ja valtiovallan sekä tutkijoiden ja opettajien asemaa, oikeuksia ja velvollisuuksia olisi syytä täsmentää, jotta olisi selkeää, millä ehdoilla tekijänoikeuden alaista aineistoa voidaan käyttää tutkimuksessa ja opetuksessa. Lisäksi olisi täsmennettävä, mikä merkitys tekijänoikeuslain 40 b §:n yliopistotutkijoita ja -opettajia koskevalla poikkeussäännöksellä on käytännössä.

Käytännön tarpeet muokkaavat tällä hetkellä erilaisia vaihtoehtoisia ja tekijöiden valittavissa olevia tapoja myöntää käyttöoikeuksia tekijänoikeuden alaiseen aineistoon. Käyttöoikeuksista voidaan aina sopia. Vapaaehtoisuus korostaa sopimusvapautta sekä tutkijan ja opettajan itsenäisyyttä ja määräysvaltaa, ja vapaaehtoiset mallit sopivat lähtökohtaisesti yliopistoyhteisöön.

Tapojen vaihtelevuus, oikeus sopia ja se, että asiat on aina ratkaistava tapauskohtaisesti aiheuttavat kuitenkin ongelmia. Tutkijat ja opettajat eivät kykene tunnistamaan monimutkaiseen tekijänoikeuslakiin sisältyviä oikeuksiaan ja ovat epävarmoja omasta asemastaan ja oikeuksistaan.

Yliopistolta ja yliopistoyhteisöltä voitaisiin entistä enemmän edellyttää tekijänoikeuksien valvomista. Turvatakseen omat toimintaedellytyksensä ja tiedeyhteisön oikeudet yliopistojen tulisi kehittää toimintatapoja, joilla tekijänoikeudet turvataan ja pidetään oikeudet yliopistoyhteisön piirissä. Yliopistojen tulisi huolehtia siitä, että tutkijoita ja opettajia tekijöinä kohdellaan lähtökohtaisesti samalla tavalla yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan.

Yliopistoissa tulisi lisätä tekijänoikeuteen liittyvää tietoisuutta ja selkeämmin tiedostaa myös tekijänoikeuksista aiheutuvat rajoitukset yliopiston perustehtäville. Jonkinlainen erityisesti yliopistoympäristöön sovellettava ohjeistus olisi tarpeellinen. Yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen sujuvuus nyky-yhteiskunnan edellyttämin ja tarjoamin tavoin edellyttää selkeitä säännöksiä yliopiston sekä tutkijoiden ja opettajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Toisaalta selkeämpiä ohjeita tarvitaan, jotta tutkijoiden ja opettajien oikeudet tekijöinä toteutuvat tehokkaasti.