Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa

Abstract

This study provides an overview of sexual crimes against children with specific focus on the basic and human rights of a child. The central question this study poses is: How is the criminal justice system capable of defining and enforcing criminal liability in sexual crimes against children? This study can be subsumed under criminal and process law. The source materials used include legal, medical, psychological, and above all, forensic psychological documents. The methodology employed is derived from legal dogmatics and empirical research methods.

The research is divided into theoretical and empirical sections. Chapter II provides an overall description of criminal provisions in sexual crimes committed against children. Chapter III examines the standing of a crime victim in criminal proceedings. Chapter IV develops a theoretical background for evaluating evidence by focusing on expert wittnessing and forensic psychology. Chapter V examines how child abuse is investigated in the light of spesific cases. Chapter VI presents the conclusions of the study.

This study reveals many problems in the modes of examination of sexual crimes against children, which are connected both to legislation and to practices conducted by authorities. The legislative problems are rooted in social welfare, health care and legislation on criminal law. This study also reveals problems in how authorities co-operate in pre-trial investigations. The proposal on how to improve the quality of investigations suggests transferring the responsibility of pre-trial invesigations to the public prosecutor, and adopting the multiprofessional and concentrated "child house model". This study also proposes other measures to improve the quality of pre-trial investigations.

This study also examines the evaluation of evidence, as well as the levels of punishment and compensation.

Väitöskirja antaa kokonaiskuvan rikosprosessista lapseen kohdistuneissa seksuaalirikoksissa. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaista suojaa rikosprosessi voi antaa lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ja miten tämä suoja on sovitettavissa yhteen rikoksesta epäillyn oikeusturvan takeisiin. Väitöskirja tarkastelee aihetta lapsen perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkimus sijoittuu sekä rikos- että prosessioikeuden alueelle. Lähdeaineisto on oikeustieteellistä, lääketieteellistä, psykologista ja todistajanpsykologista. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen ja empiirinen.

Väitöskirjan luvut I─IV tarkastelevat aihetta teoreettisesti, kun taas luku V on empiirinen. Luku II hahmottaa, millaisen suojan kriminalisoinnit antavat lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, ja luku III tarkastelee rikosprosessia ja uhrin asemaa. Luku IV paneutuu näytön arviointiin, asiantuntijatodisteluun ja todistajanpsykologiaan. Luku V tarkastelee lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämistä tapausaineiston valossa. Luku VI sisältää johtopäätökset.

Tutkimus osoitti, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen on Suomessa hajanaista ja tutkinnan taso vaihtelee. Ongelmia on sekä lainsäädännössä että viranomaiskäytännöissä. Lapseen kohdistuneet viranomaisten tietoon tulevat rikokset eivät aina edes tule rikosprosessuaaliseen käsittelyyn. Ilmoittamiseen liittyvät lainsäädännön ongelmat kytkeytyvät sekä sosiaali- että terveydenhuollon lainsäädäntöön. Tutkimuksessa havaittiin ongelmia myös esitutkinnasta vastaavien viranomaisten yhteistyössä. Suurin syy näihin pulmiin on esitutkinnan koordinoimattomuus. Tutkimus esittääkin tutkinnanjohtajuuden siirtämistä syyttäjälle sekä lastentalomallin mukaisen keskitetyn ja monialaisen tutkimuskäytännön omaksumista. Tällaisella tavalla voidaan selvittämistavat yhtenäistää, kohottaa tutkimusten laatua ja näytön todistusarvoa sekä parantaa asianosaisten oikeusturvaa. Näiden kehityshankkeiden rinnalla tutkimus ehdottaa myös muita käytännön parannuksia esitutkintaan.

Tutkimuksessa selvitettiin myös näytön arviointia. Selvisi, että tuomioistuimet arvioivat lapsen kertomuksen luotettavuutta todistajanpsykologisten luotettavuuskriteereiden mukaisesti ja näyttöä arvioidaan tapauksissa erityisellä varovaisuudella. Tutkimuksessa selvitettiin myös rangaistuksia ja vahingonkorvauksia.

Rikosprosessin suurimmat haasteet lapseen kohdistuneiden rikosten selvittämisessä liittyvät tiettyihin lainsäädännön uudistamistarpeisiin ja rikostutkinnan osaamisen sekä käytännön viranomaisyhteistyön parantamiseen.