Assessment of chronic pain and evaluation of three complementary therapies (gold implants, green lipped mussel, and a homeopathic combination preparation) for canine osteoarthritis, using randomized, controlled, double-blind study designs

Abstract

The series of investigations presented in this thesis examined different methods of assessing chronic pain in dogs suffering from osteoarthritis (OA) and compared the effects of three different treatments. Data were obtained from two cohorts; 41 dogs with OA due to canine hip dysplasia (CHD) (I,III) and 61 dogs with OA due to CHD or elbow dysplasia (II,IV,V).

Questionnaires, veterinary evaluations, visual analog scales (VAS), plasma hormones, radiographs, and force plate evaluations were assessed as OA treatment outcome measures and/or measurements of chronic pain. The results indicated that the multidimensional pain scale including 11 questions with 5-point scale responses was a valid and reliable tool for evaluating chronic pain. This Helsinki chronic pain index (HCPI) can be applied as an outcome measure in clinical trials where chronic pain is evaluated by owners.

Of the evaluated complementary therapies for chronic pain due to OA, all three indicated a positive treatment outcome. In the first trial, gold bead implants resulted in a significant positive treatment outcome for the treatment group. However, the placebo group in this study also improved significantly. A positive effect was seen in 65% of the placebo dogs and this exceptionally high incidence of amelioration suggests that the placebo group may have got an effect of unintentional needle acupuncture. The results of this study are therefore controversial and treatment guidelines based on these findings cannot be given. The second trial tested two ingestible OA remedies, green lipped mussel and a homeopathic low-dose combination preparation. Both treatments resulted in statistically significant positive treatment outcomes compared with placebo, but with the positive control (carprofen) being more effective than either of them. The results suggest that both tested treatments may be beneficial for chronic OA. To establish the true role of all these three treatments in outcome-based animal analgesia, more clinical trials, using larger cohorts, should be conducted. Possible mechanisms of action should also be studied.

Koska nykylääketiede usein kritisoi ja kyseenalaistaa esim. akupunktio- ja homeopatiahoitoja, halusimme etsiä mahdollista näyttöä niiden tehosta käyttäen lääketieteen omia tutkimustapoja nimenomaan eläimille, tietäen että niillä lumevaikutus on ihmispotilaita vähäisempi. Väitöskirjassa “Assessment of chronic pain and evaluation of three complementary therapies (gold implants, green lipped mussel, and a homeopathic combination preparation) for canine osteoarthritis, using randomized, controlled, double-blind study designs” tutkittiin koiria, jotka kärsivät lähinnä lonkkanivelen nivelrikosta ja sen aiheuttamasta kroonisesta kivusta. Kaksi osatyötä käsitteli kroonisen kivun arviointia: niissä tutkittiin, miten mm. eläinlääkärin tekemän arvioinnin, omistajalle suunnatun kyselykaavakkeen, röntgenkuvien sekä verinäytteestä mitattavien muuttujien avulla voitaisiin parhaiten arvioida kivun voimakkuutta ja sen lievittymistä hoitotoimenpiteen seurauksena. Lopuksi kehitettiin kroonisen kivun indeksi, jossa koirien omistajat toimivat kivun arvioijina.

Muut kolme osatyötä olivat kliinisiä hoitokokeita, jossa koiran nivelrikosta johtuvaa kipua lievitettiin käyttäen kolmea erilaista, vähemmän tunnettua hoitotapaa. Kaikki työt olivat satunnaistettuja, kaksoissokkouutettuja lumekontrollikokeita. Ensimmäisessä kliinisessä hoitokokeessa koirille asetettiin akupunktiopisteisiin pieniä kultahippuja sairastuneen lonkkanivelen ympärille. Tällä pyrittiin pitkittämään akupunktion kipua poistavaa vaikutusta. Lumeryhmän koirille tehtiin ulkoisesti samalta näyttävä toimenpide ei-akupunktiopisteisiin lonkkanivelen ympärille. Positiivinen hoitotulos näkyi 65% koirista, mutta se oli samaa suuruusluokkaa molemmissa ryhmissä. Koska näin positiivinen hoitotulos lumeryhmässä on epätodennäköinen koiralla, voidaan epäillä, että lumetoimenpiteelläkin on saattanut olla kipua lievittävää vaikutusta. Muut tukijat ovatkin osoittaneet, että akupunktiolumehoito, jossa pistetään koehenkilöä muualle kuin akupunktiopisteeseen, lieventää kipua melkein yhtä tehokkaasti kuin traditionaalisiin akupunktiopisteisiin annettu hoito.

Toisessa ja kolmannessa kliinisessä hoitokokeessa oli tutkittavien valmisteiden ja lumeryhmien lisäksi positiivinen kontrolli, eli ylimääräinen ryhmä, joka sai yleisesti käytettyä koiran kipulääkettä. Tutkittavat valmisteet olivat vihersimpukkauute (Perna canaliculus) sekä matalapotenssinen homeopaattien yhdistelmävalmiste (Zeel®), jossa aineiden kuiva-aine pitoisuudet (mg) annosta kohden liikkuvat 10-2 ja 10-8 välillä. Kivun lieventymistä lääkinnän jälkeen arvioitiin eläinlääkäritutkimuksen, askel-voimalevy-tutkimuksien sekä omistajan tekemien kivun arviointien perusteella. Molemmat valmisteet lievensivät kipua merkitsevästi enemmän kuin vastaavat lumevalmisteet mutta huonommin kuin tulehduskipulääke.

Koska koiraa käytetään yleisesti mallina ihmisen nivelrikon tutkimuksessa tilojen samankaltaisuuden vuoksi, tulokset ovat mielenkiintoisia myös ihmisen nivelrikkoa ajatellen. Toivottavasti tulokset kannustavat tutkijoita jatkamaan myös vähemmän tunnettujen kivunlievitysmenetelmien tehon ja mahdollisten vaikutusmekanismien selvittämistä sekä ihmisillä että eläimillä.

Då den vedertagna västerländska medicinen ofta kritiserat tex. akupunktur och homeopati för att vara ”ovetenskapliga”, ville vi pröva dessa behandlingsformer hos hund, då man hos djur lättare kan utföra undersökningar enligt strikta ”Evidence Based Medicine” protokoll och dessutom kan man räkna med en mindre placebo effekt än hos människor. I avhandlingen “Assessment of chronic pain and evaluation of three complementary therapies (gold implants, green lipped mussel, and a homeopathic combination preparation) for canine osteoarthritis, using randomized, controlled, double-blind study designs” undersöktes hundar som lider av kronisk smärta som en följd av ledgångsinflammation (osteoartros). Denna sjukdom kallas hos hundar ofta för höftleds- eller armbågsdysplasi. Två av artiklarna behandlar utvärderingsmetoder av kronisk smärta: I det första arbetet studerades bl.a. veterinärers smärtevaluering, ett frågeformulär till ägarna, röntgenbildsevaluering samt undersökning av blodvärden. I det påföljande arbetet gjordes psykometrisk statistik på ett index för kronisk smärta som hade utarbetats som en följd av det första arbetet. Indexet baserade sig på ägarnas evaluering av smärtan och konstaterades vara både verklighetsöverensstämmande och pålitligt i kliniska underökningar där ett kriterium som följs upp är lindringen av kronisk smärta.

De tre följande arbetena var kliniska studier där tre nya, mindre vanliga behandlingsmetoder för kronisk smärta förorsakad av osteoartros hos hund, testades. Studierna baserade sig på ett slumpmässigt urval, var dubbelblinda samt placebokontrollerade; de två sista studierna hade dessutom en positiv kontrollgrupp, som gavs en väl etablerad smärtmedicin för hund. Objektiva och subjektiva evalueringsmetoder användes. I den första studien jämfördes hundar som fick guldkulor implanterade i akupunkturpunkter runt höftleden med placebogruppens hundar som endast fick nålstick i andra punkter runt den sjuka höftleden. Med denna behandling eftersträvades en förlängning av akupunkturens smärtlindrande effekt. Hos ca. 65% av hundarna kunde en smärtlindrande effekt skönjas, oberoende av behandlingsgrupp. Denna procent är betydligt högre än vad som vanligtvis skulle vara normalt i placebo behandlade hundar med kronisk smärta. Då andra forskare har med hjälp av funktionell MRI-analys av hjärnan kunnat påvisa att all nålbehandling, oberoende av om den tilldelas en riktig akupunkturpunkt eller inte, underlättar kronisk smärta, kan man ifrågasätta vår placebogrupps, och därmed placebo resultatens, giltighet.

De två följande kliniska studierna testade smärtlindringseffekten hos ett grönläppsmusselpreparat (Perna canaliculus) samt ett homeopatiskt lågpotent kombinationspreparat, intagna via munnen. Substansmängderna i den intagna homeopatiska dosen låg mellan 10-2 och 10-8. Båda testade behandlingsformer hade ett signifikant bättre behandlingsresultat jämfört med placebogruppen men effekten var dock lite sämre än hos den etablerade smärtmedicinen.

Då hunden ofta används som modell för human osteoartros, är resultaten av dessa studier också av intresse för human medicin. Dessa undersökningar kan förhoppningsvis uppmuntra andra forskare till motsvarande behandlingsundersökningar samt till försök att utreda behandlingarnas verkningsmekanismer.