| Nimeke: | Bysanttilaisten ja Akhaian ruhtinaskunnan väliset sotatoimet vuosina 1259-83 : Tapaustutkimus myöhäis-bysanttilaisesta sodankäynnistä |
| Muu nimeke: | Military Operations between Byzantines and Principality of Achaia 1259-83 : A Case Study about Late Byzantine Warfare |
| Tekijä: | Wilskman, Juho |
| Muu tekijä: | University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of History Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos, yleinen historia Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, historiska institutionen |
| Päiväys: | 2007-10-16 |
| Taso: | Pro gradu |
| Tiivistelmä: | Työssä analysoidaan, mitä esimerkkitapaukseksi valituista sotatoimista ja niitä koskevista kuvauksista voidaan päätellä bysanttilaisesta sodankäynnistä valtakunnan loppuaikoina. Aikakausi on jäänyt Bysantin sotahistorian tutkimuksessa varjoon. Bysanttilaisten strategia perustui “itäiseen” tapaan pääasiassa juoniin, yllätyksiin jne. Avoimia taisteluita, joiden hyödyt olivat riskeihin nähden kyseenalaiset, vältettiin. Heikko kyky ylläpitää pitkään voimakkaita armeijoita saattoi kuitenkin pakottaa bysanttilaisetkin etsimään nopeaa ratkaisua avoimesta yhteenotosta. Resurssien loppuminen oli heille erittäin riskialtista, koska palkkasotureilla oli keskeinen rooli usein tilapäisissä bysanttilaisissa sotajoukoissa. Nämä saattoivat loikata vihollisen puolelle, jos rahoja ei kuulunut. Sotajoukkojen heterogeenisyys ja tilapäisyys tuottivat lukuisia ongelmia ja aiheuttivat tehottomuutta. Toisaalta tilapäisten palkkasoturien käyttö mahdollisti armeijoiden monipuolisen kokoonpanon.
Kenttätaisteluissa bysanttilaiset käyttivät ainakin useista perättäisistä osastoista koostuvaa ryhmitystä, mikä sopi ratsuväkitaisteluihin. Lähitaistelussa bysanttilaisia ei pidetty sotatoimissa vastassa olleiden latinalaisten veroisina. Länsieurooppalaiset kokivatkin lähinnä ratsastavat jousimiehet ja toiset latinalaiset itselleen uhaksi. Koska Egeanmeren ympäristön hallitsijoiden legitiimiys oli heikko, niin taisteluissakin poliittinen peli ja henkilösuhteet ovat voineet määrätä lopputuloksen. Piiritystilanteissa väestön heikko lojaliteetti oli usein ratkaisevaa. Piirityssodankäynnissään bysanttilaiset näyttävät turvautuneen runsaaseen heittokoneiden ja jousimiesten käyttöön, mikä mahdollisti nopeat valtaukset. He myös suojasivat omia rajaseutujaan rakentamalla linnakkeita. Akhaian ruhtinaskuntaa vastaan käyty sota oli alkuvaihetta lukuun ottamatta lähinnä sarja pieniä ryöstöretkiä. Bysanttilaisten puolelta suuren osan niistä tekivät kaapparit ja paikalliset vuoristolaiset, mikä ei sovi perinteiseen kuvaan sodankäynnistä keisarillisen ammattiarmeijan asiana. Sota tuskin aiheutti suurta väestö- tai talouskatastrofia ja tietyillä alueilla on ehkä jopa nautittu vauraudesta. Kaupan riskien lisääntyminen ja asutuksen keskittyminen turvallisuusnäkökohtien takia ovat kuitenkin voineet haitata talouskehitystä ja sitä kautta syntyvyyttä. Vangit pyrittiin yleensä vaihtamaan omiin ja heitä kohdeltiin osapuolten hyväksymien käytäntöjen puitteissa. Myös orjaksi myyminen oli mahdollista, varsinkin naisten ja lasten kohdalla, mutta käsiteltyjen sotatoimien yhteydessä toiminta ei näytä olleen suurimittaista. |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |