| Nimeke: | Computational Methods for Locating and Analyzing Conserved Gene Regulatory DNA Elements |
| Muu nimeke: | Laskennallisia menetelmiä säilyneiden geenisäätelyelementtien analyysiin ja paikallistamiseen DNA:sta |
| Tekijä: | Palin, Kimmo |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, tietojenkäsittelytieteen laitos Helsingfors universitet, matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, institutionen för datavetenskap University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Computer Science |
| Päiväys: | 2007-11-23 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Kun ihmisen genomi saatiin sekvensoitua eli ihmisen geenit oli löydetty ja eritelty vuosituhannen alussa, tiedemiehet yllättyivät ihmisen geenien pienestä määrästä. Ihmisellä havaittiin olevan vain vähän enemmän geenejä kuin yksinkertaisella sukkulamadolla.
Koska geenien lukumäärä ei pystykään selittämään ihmisen ja sukkulamadon ulkoisia eroavaisuuksia, selitystä ruvettiin etsimään geenien toiminnan eroista. Geenien toimintaa säädellään monisoluisissa eliöissä hyvin tarkasti tiettyyn paikkaan ja tiettyyn osaan ruumista. Tietyt proteiinit toteuttavat geenien säätelyä sitoutumalla tiettyihin kohtiin DNA:ta säädeltävän geenin läheisyydessä. Näiden DNA:han sitoutumiskohtien löytäminen genomista on kokeellisesti hyvin haastavaa: ne saattavat sijaita hyvin kaukana säädeltävästä geenistä eikä proteiinien sitoutumissääntöjä tunneta vielä kovin hyvin. Väitöstyössä on kehitetty laskennallisia menetelmiä geenisäätelyyn liittyvien DNA sitoutumiskohtien paikantamiseen eri nisäkkäiden genomeja vertailemalla. Esimerkiksi ihmisen ja hiiren genomeja vertailemalla voidaan paikantaa DNA:n pätkiä, jotka ovat olleet hiirien ja ihmisten viimeisessä yhteisessä esivanhemmassa noin 65 miljoonaa vuotta sitten ja lisäksi vaikuttavat mahdollisilta proteiinien sitoutumiskohdilta. Tällaisia mahdollisia DNA:han sitoutumiskohtia on löydetty ihmisen genomista tuhansia, ja osan niistä on kokeellisesti havaittu säätelevän lähellä sijaitsevaa geeniä. Sitoutumiskohtien analysointiin kehitettiin väitöstutkimuksessa menetelmä, jolla voidaan ennustaa geenijoukoille säätelyproteiineja. Nykyaikaiset tehoseulontamenetelmät löytävät nopeasti geenijoukkoja, joilla on jokin kiinnostava ominaisuus, jonka säätelystä ollaan kiinnostuneita. Kehitetyllä menetelmällä voidaan helposti ennustaa esimerkiksi tiettyyn sairauteen liittyvien geenien säätelijä. Kun mahdollinen säätelijäproteiini tunnetaan, sitä vastaan voidaan kehittää lääke. Työn tulokset antavat uusia menetelmiä erityisesti vaikeasti tutkittavien yksilönkehityksen aikana säädeltyjen geenien analyysiin. Kehitettyjen menetelmien lääketieteelliset sovellukset liittyvät esimerkiksi kudosspesifiin kasvun säätelyyn ja syöpägeenien kasvainspesifisyyteen. Nämä sovellukset pyrkivät selvittämään mm. syytä ihmisen suhteettoman suurille aivoille ja pienille lihaksille ja toisaalta pyrkivät avaamaan uusia lähestymistapoja esimerkiksi syövän diagnostiikkaan ja hoitoon. |
| Avainsanat: | tietojenkäsittelytiede |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |