IgA nephropathy and Henoch-Schönlein nephritis in adults : with special reference to factors affecting outcome

Abstract

IgA nephropathy (IgAN) is the most common primary glomerulonephritis. In one third of the patients the disease progresses, and they eventually need renal replacement therapy. IgAN is in most cases a slowly progressing disease, and the prediction of progression has been difficult, and the results of studies have been conflicting. Henoch-Schönlein nephritis (HSN) is rare in adults, and prediction of the outcome is even more difficult than in IgAN.

This study was conducted to evaluate the clinical and histopathological features and predictors of the outcome of IgAN and HSN diagnosed in one centre (313 IgAN patients and 38 HSN patients), and especially in patients with normal renal function at the time of renal biopsy. The study also aimed to evaluate whether there is a difference in the progression rates in four countries (259 patients from Finland, 112 from UK, 121 from Australia and 274 from Canada), and if so, can this be explained by differences in renal biopsy policy. The third aim was to measure urinary excretions of cytokines interleukin 1ß (IL-1ß) and interleukin 1 receptor antagonist (IL-1ra) in patients with IgAN and HSN and the correlations of excretion of these substances with histopathological damage and clinical factors.

A large proportion of the patients diagnosed in Helsinki as having IgAN had normal renal function (161/313 patients). Four factors, (hypertension, higher amounts of urinary erythrocytes, severe arteriolosclerosis and a higher glomerular score) which independently predicted progression (logistic regression analysis), were identified in mild disease. There was geographic variability in renal survival in patients with IgAN. When age, levels of renal function, proteinuria and blood pressure were taken into account, it showed that the variability related mostly to lead-time bias and renal biopsy indications. Amount of proteinuria more than 0.4g/24h was the only factor that was significantly related to the progression of HSN. the Hypertension and the level of renal function were found to be factors predicting outcome in patients with normal renal function at the time of diagnosis. In IgAN patients, IL-1ra excretion into urine was found to be decreased as compared with HSN patients and healthy controls. Patients with a high IL-1ra/IL-1ß ratio had milder histopathological changes in renal biopsy than patients with a low/normal IL-1ra/IL-1ß ratio. It was also found that the excretion of IL-1ß and especially IL-1ra were significantly higher in women.

In conclusion, it was shown that factors associated with outcome can reliably be identified even in mild cases of IgAN. Predicting outcome in adult HSN, however, remains difficult.

IgA nefropatia (IgAN) on yleisin primaari glomerulonefriitti. On arvioitu, että kolmasosalle potilaista kehittyy dialyysihoitoon johtava munuaisten vajaatoiminta. Taudin eteneminen on yleensä hidasta ja sitä on vaikea ennustaa. Henoch-Schönlein nefriittiä (HSN) pidetään IgAN:n systeemisenä muotona, se on harvinainen aikuisilla, ja siksi sen etenemistä on vieläkin vaikeampi ennustaa.

Tutkimuksessa etsittiin kliinisiä ja histopatologisia löydöksiä, jotka voisivat toimia IgAN:n ja HSN:n ete-nemistä ennustavina tekijöinä etenkin niillä potilailla, joilla munuaisten toiminta tautia diagnosoitaessa oli normaali. Tutkimuksen aineistona oli 313 IgAN ja 38 HSN potilasta, jotka oli diagnosoitu munuaisbiopsialla vuosina 1980-1995. Lisäksi selvitettiin, onko IgAN:n ennusteessa alueellisia eroja neljän maan välillä (aineistona 250 suomalaista, 112 skotlantilaista, 121 australialaista ja 274 kanadalaista potilasta), ja mikäli eroja on, johtuvatko ne munuaisbiopsian erilaisista aiheista maiden välillä. Sytokiini interleukiini 1ß (IL-1ß):n ja interleukiini 1 reseptori antagonistin (IL-1 ra) eritystä virtsaan mitattiin IgAN ja HSN potilailla ja selvitettiin korreloiko näiden sytokiinien eritys histopatologiseen vaurioon tai kliini-seen taudinkuvaan.

Suurella osalla (161/313) Helsingissä diagnosoiduilla IgAN potilailla oli normaali munuaisten toiminta dianoosivaiheessa. Näillä potilailla itsenäisiksi ennusteeseen vaikuttaviksi tekijöiksi logistisessa regressioanalyysissä osoittautui kohonnut verenpaine, mikroskooppisen hematurian määrä, vaikeammat glomerulusmuutokset ja arterioloskleroosin esiintyminen munuaisbiopsiassa. Neljän maan IgAN poti-laiden munuaisten eloonjäämisanalyysissä oli eroa, ja ero osoittautui pääosin johtuvan erilaisista munuaisbiopsian aiheista. HSN-potilailla proteinurian määrä ennusti taudin etenemistä. IgAN potilailla IL1ra:n eritys oli vähäisempää kuin HSN potilailla tai terveillä verrokeilla. Lisäksi havaittiin, että potilailla joilla IL-1ra:n ja IL-1ß:n välinen suhde oli korkea, oli vähäisempiä histopatologisia vaurioita kuin niillä potilailla joilla näiden sytokiinien erityksen suhde oli matala.

Tulokset osoittavat, että luotettavia ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä on IgAN:ssa löydettävissä jo taudin varhaisessa vaiheessa. HSN on aikuisilla harvinainen, ja yksilöllinen taudin etenemisen ennustaminen on edelleen vaikeaa.