Ser man skogen för alla träd? : En jämförande fallstudie över nationalparksförvaltningen i Norden ur ett governanceperspektiv
Linsén, Jolanda (2019)
Linsén, Jolanda
Åbo Akademi
2019
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903249816
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903249816
Tiivistelmä
Local Environment-julkaisun (2009) erikoispainoksessa käsitellään Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintoa governance-näkökulmasta. Julkaisun tutkimukset antavat johdannon siihen, kuinka kansallispuistojen hallinto on rakennettu mahdollistamaan osallistamista. Nämä tutkimukset viittaavat mm. siihen, että Pohjoismaiden kansallispuistojen hallinnassa on eroja, vaikka yleisesti puhutaan homogeenisestä hallintokulttuurista ja samankaltaisista trendeistä Pohjoismaiden kansallispuistoverkostojen kehityksessä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintaa vertailun avulla. Tutkimuksen teoreettinen pohja nojautuu governance-näkökulmaan, mikä näkyy kaikissa tutkituissa ominaisuuksissa; kansallispuistojen perustaminen, hallintotaso, rakenteellinen monimutkaisuus, edustavuus, rajat ylittävä yhteistyö ja osallistamisen mahdollisuus. Vertailu tehdään kakkien viiden Pohjoismaan välillä (Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi). Valitut tapaukset ovat Mols Bjerge ja Vadehavet (DK), Lemmenjoki ja Linnansaari (FI), Thingvellir ja Vatnajökull (IS), Junkerdal ja Reinheimen (NO), Padjelanta ja Söderåsen (SV).
Tutkimuksessa kuvaillaan alustavasti Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintojen välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Kuvaus tehdään hyödyntämällä muuttujia, jotka kuvaavat hallintomallien rakennetta. Tämän jälkeen yhteykset hallintomallien ja osallistamisen mahdollisuuksien välillä analysoidaan osallistamiseen tarkoitettujen rakenteiden kautta. Tuloksien mukaan Pohjoismaissa hyödynnetään eri hallintomalleja kansallispuistojen hallinnossa. Vaihtelua on sekä maiden sisällä että niiden välillä. Yleinen jako itäiseen (Suomi ja Ruotsi) ja läntiseen (Norja, Tanska ja Islanti) hallintokulttuuriin on myös nähtävissä siinä, miten kansallispuistojen hallinta on järjestetty.
Tutkimuksen tuloksien perusteella Pohjoismaiden kansallispuistojen hallinnon voi jakaa kahteen eri malliin: hallitusmalliin ja virastomalliin. Suomalaisten ja ruotsalaisten kansallispuistojen hallintoa vallitsee virastomalli, jossa on suppeat osallistamisen rakenteet. Norjalaisten, tanskalaisten ja islantilaisten kansallispuistojen hallintoa vallitsee hallitusmalli, jossa on edistyneet osallistamisen rakenteet. Satunnainen osallistaminen on tunnusomaista suppeille osallistamisen rakenteille, kun taas systemaattinen osallistaminen on ominaista edistyneille osallistamisen rakenteille. Tuloksia voi hyödyntää Pohjoismaiden kansallispuistojen muodollisten osallistamisen rakenteiden tarkastelussa ja kehittämisessä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintaa vertailun avulla. Tutkimuksen teoreettinen pohja nojautuu governance-näkökulmaan, mikä näkyy kaikissa tutkituissa ominaisuuksissa; kansallispuistojen perustaminen, hallintotaso, rakenteellinen monimutkaisuus, edustavuus, rajat ylittävä yhteistyö ja osallistamisen mahdollisuus. Vertailu tehdään kakkien viiden Pohjoismaan välillä (Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi). Valitut tapaukset ovat Mols Bjerge ja Vadehavet (DK), Lemmenjoki ja Linnansaari (FI), Thingvellir ja Vatnajökull (IS), Junkerdal ja Reinheimen (NO), Padjelanta ja Söderåsen (SV).
Tutkimuksessa kuvaillaan alustavasti Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintojen välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Kuvaus tehdään hyödyntämällä muuttujia, jotka kuvaavat hallintomallien rakennetta. Tämän jälkeen yhteykset hallintomallien ja osallistamisen mahdollisuuksien välillä analysoidaan osallistamiseen tarkoitettujen rakenteiden kautta. Tuloksien mukaan Pohjoismaissa hyödynnetään eri hallintomalleja kansallispuistojen hallinnossa. Vaihtelua on sekä maiden sisällä että niiden välillä. Yleinen jako itäiseen (Suomi ja Ruotsi) ja läntiseen (Norja, Tanska ja Islanti) hallintokulttuuriin on myös nähtävissä siinä, miten kansallispuistojen hallinta on järjestetty.
Tutkimuksen tuloksien perusteella Pohjoismaiden kansallispuistojen hallinnon voi jakaa kahteen eri malliin: hallitusmalliin ja virastomalliin. Suomalaisten ja ruotsalaisten kansallispuistojen hallintoa vallitsee virastomalli, jossa on suppeat osallistamisen rakenteet. Norjalaisten, tanskalaisten ja islantilaisten kansallispuistojen hallintoa vallitsee hallitusmalli, jossa on edistyneet osallistamisen rakenteet. Satunnainen osallistaminen on tunnusomaista suppeille osallistamisen rakenteille, kun taas systemaattinen osallistaminen on ominaista edistyneille osallistamisen rakenteille. Tuloksia voi hyödyntää Pohjoismaiden kansallispuistojen muodollisten osallistamisen rakenteiden tarkastelussa ja kehittämisessä.