Valvontakomission työkalusta puolueettomuusvartioinnin etulinjaan : Suomen merivalvonnan kehitys vuosina 1944–1960
Tammisalo, Mikael (2018)
Tammisalo, Mikael
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 7
2018
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233366
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233366
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Suomen merivalvonnan kehitystä vuosina 1944–1960. Tavoitteena oli selvittää, miten Suomen merivalvonta kehittyi tuona ajanjaksona ja mitkä seikat vaikuttivat siihen. Tutkielmassa tarkasteltiin rauhan ajan merivalvonnan kehitystä, merivalvontaa operatiivisessa suunnittelussa sekä Suomea koskeneiden kansainvälisten velvoitteiden ja teknologian kehityksen vaikutusta merivalvontaan.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin asiakirja- ja kirjallisuuslähteisiin perustuvaa laadullista tutkimusta. Keskeisimpänä lähderyhmänä käytettiin primäärilähteitä, jotka koostuivat Kansallisarkistossa säilytettävistä merivalvontaa käsittelevistä Puolustusvoimien asiakirjoista. Muita lähderyhmiä edustivat aikakauden ohjesäännöt, ohjeet ja oppaat, aikalaistutkimukset ja myöhempi tutkimuskirjallisuus. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Sotien jälkeisinä vaaran vuosina liittoutuneiden valvontakomissio ohjasi Suomen merivalvontaa omien tarpeidensa mukaan. Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksien asettamat rajoitteet vaikuttivat merivalvontaan vain välillisesti. YYA-sopimus ja Porkkalan vuokra-alueen palautus edellyttivät Suomelta uskottavaa merivalvontaa. Merivalvontaan liittyneet rauhan ajan organisaatiot muuttuivat useita kertoja tarkasteltavalla ajanjaksolla. Puolustusvoimien vuosien 1952 ja 1960 organisaatiomuutosten takia merivalvonnan johtosuhteet muuttuivat myös useita kertoja. Organisaatiomuutosten yhteydessä merivalvonnan johtamiseen liittyvät tehtävät hajautettiin eri esikuntiin. Merivalvontaa ohjaavat asiakirjat päivittyivät useita kertoja tarkasteltavalla ajanjaksolla. Sodan ajan merivalvontaan liittyvä kehitys alkoi Puolustusvoimien täydennyskokoonpanoon liittyvällä suunnittelulla vuonna 1950. Ensimmäiset vastuualueiden merivalvontasuunnitelmat laadittiin Pääesikunnan operatiiviseen käskyyn n:o 8 liittyen. Suunnitelmia päivitettiin uusien operatiivisten käskyjen ilmestyessä, mutta merkittäviä muutoksia ei tapahtunut. Tutkielmassa tarkastellulla ajanjaksolla merivalvonnan suorituskyky kasvoi, kun aistitähystyksen rinnalle saatiin ensimmäisiä merivalvontaan soveltuvia tutkia. Määrärahojen puutteen takia tutkavalvonta ei kuitenkaan muodostunut läheskään kattavaksi tarkastellun ajanjakson aikana. Kiinteän vedenalaisen valvonnan kehitystyö käynnistyi, mutta sitä ei vielä otettu käyttöön.
Merivalvonnan kehitys käynnistyi vaaran vuosien jälkeen, kiihtyen 1950-luvun loppua kohti. Kansainväliset sopimukset asettivat velvoitteita, joihin merivalvonnan piti vastata. Kehitystä ohjasivat rauhan ajan organisaatiomuutokset, operatiivinen suunnittelu ja tekniikan kehitys.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin asiakirja- ja kirjallisuuslähteisiin perustuvaa laadullista tutkimusta. Keskeisimpänä lähderyhmänä käytettiin primäärilähteitä, jotka koostuivat Kansallisarkistossa säilytettävistä merivalvontaa käsittelevistä Puolustusvoimien asiakirjoista. Muita lähderyhmiä edustivat aikakauden ohjesäännöt, ohjeet ja oppaat, aikalaistutkimukset ja myöhempi tutkimuskirjallisuus. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Sotien jälkeisinä vaaran vuosina liittoutuneiden valvontakomissio ohjasi Suomen merivalvontaa omien tarpeidensa mukaan. Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksien asettamat rajoitteet vaikuttivat merivalvontaan vain välillisesti. YYA-sopimus ja Porkkalan vuokra-alueen palautus edellyttivät Suomelta uskottavaa merivalvontaa. Merivalvontaan liittyneet rauhan ajan organisaatiot muuttuivat useita kertoja tarkasteltavalla ajanjaksolla. Puolustusvoimien vuosien 1952 ja 1960 organisaatiomuutosten takia merivalvonnan johtosuhteet muuttuivat myös useita kertoja. Organisaatiomuutosten yhteydessä merivalvonnan johtamiseen liittyvät tehtävät hajautettiin eri esikuntiin. Merivalvontaa ohjaavat asiakirjat päivittyivät useita kertoja tarkasteltavalla ajanjaksolla. Sodan ajan merivalvontaan liittyvä kehitys alkoi Puolustusvoimien täydennyskokoonpanoon liittyvällä suunnittelulla vuonna 1950. Ensimmäiset vastuualueiden merivalvontasuunnitelmat laadittiin Pääesikunnan operatiiviseen käskyyn n:o 8 liittyen. Suunnitelmia päivitettiin uusien operatiivisten käskyjen ilmestyessä, mutta merkittäviä muutoksia ei tapahtunut. Tutkielmassa tarkastellulla ajanjaksolla merivalvonnan suorituskyky kasvoi, kun aistitähystyksen rinnalle saatiin ensimmäisiä merivalvontaan soveltuvia tutkia. Määrärahojen puutteen takia tutkavalvonta ei kuitenkaan muodostunut läheskään kattavaksi tarkastellun ajanjakson aikana. Kiinteän vedenalaisen valvonnan kehitystyö käynnistyi, mutta sitä ei vielä otettu käyttöön.
Merivalvonnan kehitys käynnistyi vaaran vuosien jälkeen, kiihtyen 1950-luvun loppua kohti. Kansainväliset sopimukset asettivat velvoitteita, joihin merivalvonnan piti vastata. Kehitystä ohjasivat rauhan ajan organisaatiomuutokset, operatiivinen suunnittelu ja tekniikan kehitys.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]