Kansankodin tuolla puolen - Hyvinvointivaltion tilivelvollisuuden tarkastelua
Lindblom, Seppo (2002-11-21)
Lindblom, Seppo
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
21.11.2002
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042619146
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042619146
Tiivistelmä
Tutkimus on viritykseltään aikalaisdiagnostinen. Sen suomalaisena ajan henkenä on 1900-luvun taitekohdan, suuren laman, aikaansaama levottomuus ja epätietoisuus hyvinvointivaltion suunnasta. Tutkimuksen tavoitteena on etsiä tästä epävarmuudesta uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia. Uuden diagnoosin tarpeesta tulee tutkimuksen keskeinen viritys, kun epävarmuuden ja varmuuden vastakkainasettelu alkaa työntää perinteisiä ajattelutapoja ja niitä yksinkertaistavia ideologisia jännitteitä yhä sivummalle.
Kun vasemman ja oikean välinen jännite menettää merkitystään, on pohdittava, millaisia vaihtoehtoisia koordinaatistoja voidaan rakentaa. Hyvinvointivaltio ei ole kohdannut aatteellista vihollista (uusliberalismi) vaan yhä monimutkaisemmaksi käyneen maailmaan, epävarmuuden ajan. Hyvinvointivaltio nähdään tutkimuksessa eräänlaisena varmuuden konseptina, johon liittyy laaja poliittinen konsensus suorastaan reformikilvan tunnuksin.
Tutkimuksessa kysytään, mitä tapahtuu, kun varmuuden konsepti kohtaa epävarmuuden ajan. Vaaravyöhykkeessä on poliittinen luottamus. Keskeinen teesi on, että ylimittaisten vaatimusten kohteeksi joutunut hyvinvointivaltio on maallistettava ja riisuttava odotuksista, joita se ei kykene täyttämään. Tutkimusta kuljettaa yhteiskuntapoliittinen tematiikka, jossa hyväksytään epävarmuus ja aletaan pohtia hyvinvointivaltion tilivelvollisuuden rajoja ja sisältöä.
Tilivelvollisuuden käsitettä kehitetään yhtenä vaihtoehtoisena yhteiskuntapoliittisena ajattelutapana ja peruslinjauksena. Tutkimuksessa etsitään luottamuksen puhetapaa aktiiviselle, epävarmuuden ilmastossa orientoituvalle yhteiskuntapolitiikalle. Siinä esitetään kolme mahdollista politiikkakäsitystä: tilivelvollinen, ekspansiivinen ja turhautunut. Tilivelvollinen on rajatun poliittisen vastuun konseptio, jossa korostuvat globaalin tulonjaon, demokraattisen dialogin, pragmaattisen luovuuden ja kontingenssin (pelivaran) näkökohdat. Ekspansiivinen politiikkakäsitys hakee ratkaisuja nopeasta talouskasvusta, laajenevasta hyvinvointivaltiosta ja yhteiskuntapolitiikan hallittavuuden virityksestä Sen kääntöpuolena piilee turhautunut politiikkakäsitys, kun ekspansio törmää voimavarojen ja hallittavuuden rajoihin.
Epävarmuus ja kontingenssi ovat tutkimuksen peruskäsitteitä. Epävarmuuden syvin olemus tarkoittaa henkistä levottomuutta toisin tekemisen mahdollisuudesta. Sitä karakterisoi globaalin tietotaidon talouden volatiliteetti, oikean ja väärän pohdinnan keskeneräisyys sekä tieteen kaikenkattavan legitimiteetin kyseenalaistaminen. Kontingenssi tarkoittaa valinnan ja toisin toimimisen mahdollisuutta. Se on varovaisuutta ja harkintaa sekä epävarmuudessa piilevän tuntemattoman pelivaran tunnistamista. Henkisten ja aineellisten voimavarojen pelivara on tarpeen niin yllättävien koettelemusten sietämiseksi kuin yllättävinä avautuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
Kun vasemman ja oikean välinen jännite menettää merkitystään, on pohdittava, millaisia vaihtoehtoisia koordinaatistoja voidaan rakentaa. Hyvinvointivaltio ei ole kohdannut aatteellista vihollista (uusliberalismi) vaan yhä monimutkaisemmaksi käyneen maailmaan, epävarmuuden ajan. Hyvinvointivaltio nähdään tutkimuksessa eräänlaisena varmuuden konseptina, johon liittyy laaja poliittinen konsensus suorastaan reformikilvan tunnuksin.
Tutkimuksessa kysytään, mitä tapahtuu, kun varmuuden konsepti kohtaa epävarmuuden ajan. Vaaravyöhykkeessä on poliittinen luottamus. Keskeinen teesi on, että ylimittaisten vaatimusten kohteeksi joutunut hyvinvointivaltio on maallistettava ja riisuttava odotuksista, joita se ei kykene täyttämään. Tutkimusta kuljettaa yhteiskuntapoliittinen tematiikka, jossa hyväksytään epävarmuus ja aletaan pohtia hyvinvointivaltion tilivelvollisuuden rajoja ja sisältöä.
Tilivelvollisuuden käsitettä kehitetään yhtenä vaihtoehtoisena yhteiskuntapoliittisena ajattelutapana ja peruslinjauksena. Tutkimuksessa etsitään luottamuksen puhetapaa aktiiviselle, epävarmuuden ilmastossa orientoituvalle yhteiskuntapolitiikalle. Siinä esitetään kolme mahdollista politiikkakäsitystä: tilivelvollinen, ekspansiivinen ja turhautunut. Tilivelvollinen on rajatun poliittisen vastuun konseptio, jossa korostuvat globaalin tulonjaon, demokraattisen dialogin, pragmaattisen luovuuden ja kontingenssin (pelivaran) näkökohdat. Ekspansiivinen politiikkakäsitys hakee ratkaisuja nopeasta talouskasvusta, laajenevasta hyvinvointivaltiosta ja yhteiskuntapolitiikan hallittavuuden virityksestä Sen kääntöpuolena piilee turhautunut politiikkakäsitys, kun ekspansio törmää voimavarojen ja hallittavuuden rajoihin.
Epävarmuus ja kontingenssi ovat tutkimuksen peruskäsitteitä. Epävarmuuden syvin olemus tarkoittaa henkistä levottomuutta toisin tekemisen mahdollisuudesta. Sitä karakterisoi globaalin tietotaidon talouden volatiliteetti, oikean ja väärän pohdinnan keskeneräisyys sekä tieteen kaikenkattavan legitimiteetin kyseenalaistaminen. Kontingenssi tarkoittaa valinnan ja toisin toimimisen mahdollisuutta. Se on varovaisuutta ja harkintaa sekä epävarmuudessa piilevän tuntemattoman pelivaran tunnistamista. Henkisten ja aineellisten voimavarojen pelivara on tarpeen niin yllättävien koettelemusten sietämiseksi kuin yllättävinä avautuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
Tutkimusteema
Macroeconomic policy, Talouspolitiikka, International comparisons, Kansainväliset vertailut, Taxation and Social Transfers, Julkisen talouden rahoitus ja tulonsiirrot
JEL
D600 - Welfare Economics: General, D810 - Criteria for Decision-Making under Risk and Uncertainty, E000 - Macroeconomics and Monetary Economics: General, F000 - International Economics: General, H500 - National Government Expenditures and Related Policies: General, P160 - Capitalist Systems: Political Economy
Avainsanat
Hyvinvointivaltio, tilivelvollisuus, yhteiskuntapolitiikka, työllisyys