Vuosien 1995 ja 1997 tulopoliittisten sopimusten työllisyysvaikutuksista
Holm, Pasi; Romppanen, Antti (1999-01-01)
Holm, Pasi
Romppanen, Antti
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
01.01.1999
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042619043
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042619043
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tulopoliittisten sopimusten työllisyysvaikutuksia on tarkasteltu kehikossa, jossa nivotaan toisiinsa palkkanormi, funktionaalinen tulonjako, yksikkötyövoimakustannukset ja työllisyys. Ilmeistä on, että 2-vuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat olleet työllisyyden kannalta myönteisiä. Hallituksen keväällä 1995 asettaman työttömyyden puolittamistavoitteen jäätyä kevääseen 1999 mennessä toteutumatta, on viime vuosien työmarkkinakehitykseen oltu ylipäänsä tyytymättömiä. Tämän vuoksi myös vuosiksi 1996 - 97 ja 1998 - 99 solmittujen 2-vuotisten tulopoliittisten kokonaisratkaisujen työllisyysvaikutuksia on ehkä vähätelty. Arvioissa on päähuomio kiinnitetty työt-tömyyteen, johon työvoiman kysynnän ohella vaikuttaa myös työvoiman tarjonta. Tähän on tulopolitiikalla lyhyellä aikavälillä vain vähäinen vaikutus.
Tässä tutkimuksessa tulopoliittisten sopimusten työllisyysvaikutuksia on tarkasteltu kehikossa, jossa nivotaan toisiinsa palkkanormi, funktionaalinen tulonjako, yksikkötyövoimakustannukset ja työllisyys. Ilmeistä on, että 2-vuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat olleet työllisyyden kannalta myönteisiä. Reaalisten työvoimakustannusten maltillinen kohoaminen tukenut työllisyyden kasvua ja toimialoittainen hajonta on tasapainottanut työvoiman aloittaista kysyntää ja tarjontaa. Epäselväksi jää, miten sopimukset ovat vaikuttaneet työttömien työllistymisen kannalta tärkeisiin alkupalkkoihin. Matalapalkkaerät ovat voineet nostaa niitä suhteellisen paljon, mutta toisaalta pienipalkkaisiin keskittyvät verohelpotukset ovat vähentäneet näitä nostopaineita.
Tässä tutkimuksessa tulopoliittisten sopimusten työllisyysvaikutuksia on tarkasteltu kehikossa, jossa nivotaan toisiinsa palkkanormi, funktionaalinen tulonjako, yksikkötyövoimakustannukset ja työllisyys. Ilmeistä on, että 2-vuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat olleet työllisyyden kannalta myönteisiä. Reaalisten työvoimakustannusten maltillinen kohoaminen tukenut työllisyyden kasvua ja toimialoittainen hajonta on tasapainottanut työvoiman aloittaista kysyntää ja tarjontaa. Epäselväksi jää, miten sopimukset ovat vaikuttaneet työttömien työllistymisen kannalta tärkeisiin alkupalkkoihin. Matalapalkkaerät ovat voineet nostaa niitä suhteellisen paljon, mutta toisaalta pienipalkkaisiin keskittyvät verohelpotukset ovat vähentäneet näitä nostopaineita.
Tutkimusteema
Macroeconomic policy, Talouspolitiikka, Labour market, Työmarkkinat, Taxation and Social Transfers, Julkisen talouden rahoitus ja tulonsiirrot
JEL
E640 - Incomes Policy; Price Policy, J210 - Labor Force and Employment, Size, and Structure (by industry, occupation, demographic characteristics, etc.), J300 - Wages, Compensation, and Labor Costs: General
Avainsanat
Tulopolitiikka, työvoimakustannukset, työllisyys