Reduction in the Long-Term Unemployment of the Elderly: A Success Story from Finland
Kyyrä, Tomi; Wilke, Ralf A. (2004-10-15)
Kyyrä, Tomi
Wilke, Ralf A.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
15.10.2004
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042618836
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042618836
Tiivistelmä
Suomessa ikääntyneet työttömät voivat nostaa työttömyyspäivärahaa 60 ikävuoteen asti, jolloin heillä on oikeus siirtyä työttömyyseläkkeelle. Vuonna 1997 laajennetun päivärahaoikeuden alaikäraja nostettiin 53:sta 55:een. Tutkimuksessa analysoidaan, miten ikärajan nosto vaikutti työttömyysriskiin, työttömyyden kestoon ja työttömyyden poistumisreitteihin. Työttömyyden kestoa analysoitaessa sallitaan ikärajan muutoksen vaikutuksen vaihdella työttömyyden keston jakauman eri kohdissa. Analyysi perustuu kolmeen ei- ja semiparametriseen menetelmään, jotka kaikki tuottavat yhdenmukaiset tulokset. Ikärajan noston jälkeen 53?54-vuotiaiden työttömyysriski pieneni, yöttömyysjaksot lyhenivät ja työttömyys päättyi useammin työllistymiseen. Uudistuksen jälkeen 53?54-vuotiaat, joiden asemaan muutos suoraan vaikutti, eivät enää poikenneet työttömyyskokemustensa suhteen 50?52-vuotiaista. Ikärajan noston arvioidaan johtaneen yksityisellä sektorilla noin 100 miljoonan euron säästöihin työttömyyspäivärahoissa jokaista ikäkohorttia kohden.
Tutkimusteema
Labour market, Työmarkkinat, Social security, Sosiaaliturva, Labor market and policies promoting economic growth, Työmarkkinat ja kasvua tukeva politiikka
JEL
C140 - Semiparametric and Nonparametric Methods, J140 - Economics of the Elderly; Economics of the Handicapped, J600 - Mobility, Unemployment, and Vacancies: General
Avainsanat
Unemployment insurance reform, quantile treatment effect, non- and semiparametric methods, Finnish register data.