Työttömyyden alueellisen rakenteen kehitys 1990-luvulla
Tuomala, Juha (2002-12-11)
Tuomala, Juha
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
11.12.2002
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042618723
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042618723
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään, miten työttömyyden alueellinen rakenne kehittyi Suomessa vuosina 1987-1998. Aluejako tehtiin työvoimapiiri- ja TE-keskusluokituksen perusteella. Työttömyyden alueellisen rakenteen ohella tutkittiin aktiivisen työvoimapolitiikan vaikuttavuutta ja työttömien riskiä syrjäytyä avoimilta työmarkkinoilta. Tutkimuksessa havaittiin, että työvoimakoulutuksessa ja tukityössä olleet palaavat usein uudelleen aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. Toisaalta saatiin myös tuloksia, joiden mukaan aktiiviset toimenpiteet nostavat jossain määrin avoimille työmarkkinoille siirtymisen todennäköisyyttä ja pienentävät työvoimasta kokonaan poistumisen todennäköisyyttä. Pitkäaikaistyöttömien mahdollisuudet työllistyä avoimille työmarkkinoille heikkenivät tarkasteluperiodilla. Pohjois-Suomea lukuun ottamatta työllistymistodennäköisyydet laskivat vuosien 1994 ja 1998 välillä kaikilla alueilla.
Tutkimusteema
Labour market, Työmarkkinat, Public services, Julkiset palvelut, Regional development, Aluekehitys, Labor market and policies promoting economic growth, Työmarkkinat ja kasvua tukeva politiikka
JEL
J600 - Mobility, Unemployment, and Vacancies: General, R230 - Urban, Rural, and Regional Economics: Regional Migration; Regional Labor Markets; Population
Avainsanat
Alueelliset työmarkkinat, pitkäaikaistyöttömyys, aktiivinen työvoimapolitiikka