Hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen kustannusten arvioinnissa käytetyt käsitteet ja mittarit
Kemppi, Heikki; Pohjola, Johanna (2000-12-31)
Kemppi, Heikki
Pohjola, Johanna
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
31.12.2000
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042619111
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042619111
Tiivistelmä
Suomen kasvihuonekaasupäästötavoite vuodelle 2010 on vuoden 1990 päästöjen taso. Kyseisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää muutoksia mm. energiantuotannossa, jotka vaikuttavat sähkön ja lämmön hintaan. Sähkön ja lämmön hinnan nousulla puolestaan on kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen taloudellisia kustannuksia on arvioitu erilaisilla kustannuskäsitteillä ja -mittareilla. Saavutettujen tulosten kirjavuus vaikeuttaa kokonaistaloudellisesti tehokkaan ilmastopolitiikan suunnittelua. Tämän julkaisun tavoitteena on selkiyttää käytettyjä käsitteitä sekä esittää niiden yhtenevyyksiä ja eroja.
Suorat l. välittömät kustannukset kuvaavat tiettyjen toimenpiteiden kustannusvai-kutusta useimmiten jollakin toimialalla kuten energiantuotannossa. Välittömät kustannukset ilmaisevat kustannuspaineen mikä ko. toimialalta siirtyy muualle talouteen. Kuitenkaan välittömät kustannukset eivät suoraan ilmaise, kuinka esimerkiksi sähkön hinta muuttuu. Sähkön hinnoittelusääntö vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka sähkön markkinahinta muuttuu.
Kokonaistaloudellisia kustannuksia mitataan tyypillisesti bruttokansantuotteen, kotitalouksien kulutuksen ja hyödyn muutoksilla. Periaatteessa kotitalouksien hyödyn muutos on oikea kustannusmittari, mutta käytännössä käytetään useimmiten kulutuksen muutosta. Bruttokansantuote ei ole hyvinvointimittari eikä sitä pidä käyttää ainoana kustannusmittarina.
Mallilaskelmien tuloksena saadaan usein myös hiilidioksidipäästörajoitteen toteuttava hiilidioksidivero. Hiilidioksidivero ei mittaa hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudellista rajakustannusta. Hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudellinen rajakustannus on useimmiten kertaluokkaa suurempi kuin hiilidioksidivero ja siihen vaikuttaa merkittävästi, kuinka hiilidioksidiverotulot kierrätetään takaisin taloudessa.
Energiajärjestelmämallit tuottavat useimmiten alhaisemman hiilidioksidiveron kuin kokonaistaloudelliset mallit. Koska kokonaistaloudellisessa mallissa hiilidioksidipäästöjen alentamisessa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitetummassa energiajärjestelmämallissa, kokonaistaloudellisilla malleilla arvioituna hiilidioksidiveron tulisi olla alempi kuin energiajärjestelmämallilla arvioituna. Ero tarvittavassa hiilidioksidiverossa johtuu pääosin energiatuotannon mallituserosta.
Suorat l. välittömät kustannukset kuvaavat tiettyjen toimenpiteiden kustannusvai-kutusta useimmiten jollakin toimialalla kuten energiantuotannossa. Välittömät kustannukset ilmaisevat kustannuspaineen mikä ko. toimialalta siirtyy muualle talouteen. Kuitenkaan välittömät kustannukset eivät suoraan ilmaise, kuinka esimerkiksi sähkön hinta muuttuu. Sähkön hinnoittelusääntö vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka sähkön markkinahinta muuttuu.
Kokonaistaloudellisia kustannuksia mitataan tyypillisesti bruttokansantuotteen, kotitalouksien kulutuksen ja hyödyn muutoksilla. Periaatteessa kotitalouksien hyödyn muutos on oikea kustannusmittari, mutta käytännössä käytetään useimmiten kulutuksen muutosta. Bruttokansantuote ei ole hyvinvointimittari eikä sitä pidä käyttää ainoana kustannusmittarina.
Mallilaskelmien tuloksena saadaan usein myös hiilidioksidipäästörajoitteen toteuttava hiilidioksidivero. Hiilidioksidivero ei mittaa hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudellista rajakustannusta. Hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudellinen rajakustannus on useimmiten kertaluokkaa suurempi kuin hiilidioksidivero ja siihen vaikuttaa merkittävästi, kuinka hiilidioksidiverotulot kierrätetään takaisin taloudessa.
Energiajärjestelmämallit tuottavat useimmiten alhaisemman hiilidioksidiveron kuin kokonaistaloudelliset mallit. Koska kokonaistaloudellisessa mallissa hiilidioksidipäästöjen alentamisessa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitetummassa energiajärjestelmämallissa, kokonaistaloudellisilla malleilla arvioituna hiilidioksidiveron tulisi olla alempi kuin energiajärjestelmämallilla arvioituna. Ero tarvittavassa hiilidioksidiverossa johtuu pääosin energiatuotannon mallituserosta.
Tutkimusteema
Energy, Energia, Environment, Ympäristö, Taxation, Verotus, Labor market and policies promoting economic growth, Työmarkkinat ja kasvua tukeva politiikka
JEL
H200 - Taxation, Subsidies, and Revenue: General, Q400 - Energy: General, Q500 - Environmental Economics: General
Avainsanat
ilmastopolitiikka, ympäristönsuojelun taloudelliset ohjauskeinot, hiilidioksidivero