Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä : yleisten varomääräysten kehittäminen vuosien 1949-2001 välisenä aikana
Koskela, Kai (2017)
Koskela, Kai
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 58
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350677
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350677
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tutkimuksen kohteena olevia varomääräyksiä on kehitetty vuosina 1949–2001. Yleiset varomääräykset ovat kaikkia puolustushaaroja ohjaavia varomääräyksiä. Ne ohjaavat varomääräysten laadintaa, ase- ja ampumatarvikkeiden käsittelyä, toimintaa ampuma-alueilla sekä ammunnoista ilmoittamista. Tutkimukseen sisällytettiin myös laajasti kaikkien puolustushaarojen toteuttamia ammuntoja ohjaava pienikaliiperisia ammuntoja käsittelevä varomääräys.
Tämä tutkimus on tutkimusstrategialtaan hermeneuttinen tutkimus. Tutkimusote on kirjallisuusanalyysi. Tutkimuksessa etsitään selityksiä varomääräyksien muutoksille sekä pyritään löytämään syy-seuraussuhteita sekä todennäköisiä syy-seurausketjuja. Varomääräyksiä käsitellään vertaillen, ja niistä pyritään selvittämään miten niitä on muutettu ja miksi muutokset on tehty. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä ovat käyttöön hyväksytyt varomääräykset, tai niiden puuttuessa varomääräyksen lausuntoversiot, puolustusvoimien varomääräystoimikunnan kokouspöytäkirjat sekä säädetyt lait ja asetukset. Tutkimusta varten tarkasteltiin yhteensä 166 Kansallisarkiston arkistoyksikköä, joista 107 oli Pääesikunnan koulutusosaston tai koulutustoimiston arkistoyksikköjä vuosilta 1941–1992.
Varomääräysten kehittäminen on perustunut edellisen varomääräyksen päivittämiseen ja täydentämiseen. Perusteita päivitykselle ovat olleet muutokset toimintatavoissa ja organisaatioissa, uudet välineet ja tapahtuneet onnettomuudet. Jatkuvuus varomääräyksissä ylläpitää pitkäjänteistä turvallisuuskulttuuria Puolustusvoimissa.
Tämä tutkimus on tutkimusstrategialtaan hermeneuttinen tutkimus. Tutkimusote on kirjallisuusanalyysi. Tutkimuksessa etsitään selityksiä varomääräyksien muutoksille sekä pyritään löytämään syy-seuraussuhteita sekä todennäköisiä syy-seurausketjuja. Varomääräyksiä käsitellään vertaillen, ja niistä pyritään selvittämään miten niitä on muutettu ja miksi muutokset on tehty. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä ovat käyttöön hyväksytyt varomääräykset, tai niiden puuttuessa varomääräyksen lausuntoversiot, puolustusvoimien varomääräystoimikunnan kokouspöytäkirjat sekä säädetyt lait ja asetukset. Tutkimusta varten tarkasteltiin yhteensä 166 Kansallisarkiston arkistoyksikköä, joista 107 oli Pääesikunnan koulutusosaston tai koulutustoimiston arkistoyksikköjä vuosilta 1941–1992.
Varomääräysten kehittäminen on perustunut edellisen varomääräyksen päivittämiseen ja täydentämiseen. Perusteita päivitykselle ovat olleet muutokset toimintatavoissa ja organisaatioissa, uudet välineet ja tapahtuneet onnettomuudet. Jatkuvuus varomääräyksissä ylläpitää pitkäjänteistä turvallisuuskulttuuria Puolustusvoimissa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]