2. Divisioonan puolustussuunnittelu Etelä- ja Lounais-Suomessa vuosina 1945-1966
Korhonen, Pekka (2017)
Korhonen, Pekka
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 58
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350663
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350663
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja arvioida 2. Divisioonan operatiivista suunnittelua Eteläja Lounais-Suomen alueella vuosina 1945–1966. Tutkimuksessa analysoitiin 2. Divisioonan suunnitteluun vaikuttanutta toimintaympäristöä, tehtyjä arvioita vihollisesta ja sen toimintamahdollisuuksista, suunniteltua joukkojen perustamista sekä niiden keskittämistä ja käyttöä. Näiden lisäksi tarkasteltiin 2. Divisioonan operatiiviseen suunnitteluun vaikuttaneita johtosuhteita ja yhteistoiminnan ilmenemistä suunnitelmia laadittaessa.
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty primääri- ja sekundaarilähteitä. Primäärilähteistä keskeisiä olivat 2. Divisioonan esikunnan järjestelytoimiston ja operatiivisen toimiston salaiset ja operatiivinen ja toimintavalmius salaiset -asiakirjat. Sekundaarilähteistä tärkeimpiä olivat toisen maailmansodan jälkeen Suomessa laadittuja puolustussuunnitelmia käsittelevät teokset. Tutkimusmetodina käytettiin historiallis-kvalitatiivista menetelmää, jossa tieto etsitään kirjallisesta aineistosta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä päättelyä.
Tutkittavan aineiston perusteella toimintaympäristö, poliittinen ja maantieteellinen, vaikutti merkittävästi laadittujen operatiivisten suunnitelmien sisältöön. Poliittinen toimintaympäristö loi salailukulttuurin, joka vaikeutti suunnitelmien tekemistä, niistä tiedottamista ja alajohtoportaiden osallistumista suunnitelmien laadintaan. Poliittinen toimintaympäristö saneli myös uhkan muodostuvan lännestä. Maantieteellinen sijainti valtakunnallisine avainalueineen pakotti suunnittelemaan joukkojen käytön painopistemäisesti jättäen osan vastuualueesta lähes suojaamattomaksi. Joukkojen perustaminen suunniteltiin toteutettavan niiden toiminta-alueiden läheisyydessä. Joukot olisi keskitetty toiminta-alueillensa pääsääntöisesti maanteitse. Pääesikunnan laatimien valtakunnan puolustussuunnitelmien tiukka ja tarkka ohjaus ei jättänyt juurikaan suunnitteluvaraa 2. Divisioonan esikunnalle. Sen laatima operatiivinen puolustussuunnitelma ainoastaan täsmensi ylemmän johtoportaan suunnitelmaa. Rauhanaikaisten johtosuhteiden monimutkaisuus haittasi operatiivista suunnittelutyötä. 2. Divisioonan komentajalla ei ollut käskyvaltaa kaikkiin alueellansa oleviin joukkoihin, mikä heijastui muun muassa operatiiviseen suunnittelutyöhön ja laadittujen suunnitelmien toimeenpanoon. 2. Divisioonan esikunnan, puolustushaarojen ja muiden vastuualueiden välinen yhteistoiminta oli vähäistä. Yhteistoimintaa toteutettiin ainoastaan täyttääkseen valtakunnan puolustussuunnitelmissa käsketyt asiat.
Tutkimus osoittaa, että vaikkakin virallinen uhka tuli lännestä, 2. Divisioonan puolustussuunnitelmasta ja operatiivisista asiakirjoista on todennettavissa varautumisen tapahtuneen ketä tahansa suurvaltaa vastaan. Suunnitelmat osoittivat niin arvioidun vihollisen toimintamahdollisuuksien kuin omien joukkojen käytön painopistealueeksi muodostuvan Helsinki–Ahvenanmaa välisen alueen. Ylemmän johtoportaan reservien sijoittuminen vahvistaa painopisteajattelua. Ne olivat sijoitettu maantieteellisesti sellaiselle alueelle, josta niitä olisi voitu käyttää Helsinki–Ahvenanmaa välisellä alueella sekä tarvittaessa yhtä nopeasti niin idän kuin lännen suunnassakin.
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty primääri- ja sekundaarilähteitä. Primäärilähteistä keskeisiä olivat 2. Divisioonan esikunnan järjestelytoimiston ja operatiivisen toimiston salaiset ja operatiivinen ja toimintavalmius salaiset -asiakirjat. Sekundaarilähteistä tärkeimpiä olivat toisen maailmansodan jälkeen Suomessa laadittuja puolustussuunnitelmia käsittelevät teokset. Tutkimusmetodina käytettiin historiallis-kvalitatiivista menetelmää, jossa tieto etsitään kirjallisesta aineistosta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä päättelyä.
Tutkittavan aineiston perusteella toimintaympäristö, poliittinen ja maantieteellinen, vaikutti merkittävästi laadittujen operatiivisten suunnitelmien sisältöön. Poliittinen toimintaympäristö loi salailukulttuurin, joka vaikeutti suunnitelmien tekemistä, niistä tiedottamista ja alajohtoportaiden osallistumista suunnitelmien laadintaan. Poliittinen toimintaympäristö saneli myös uhkan muodostuvan lännestä. Maantieteellinen sijainti valtakunnallisine avainalueineen pakotti suunnittelemaan joukkojen käytön painopistemäisesti jättäen osan vastuualueesta lähes suojaamattomaksi. Joukkojen perustaminen suunniteltiin toteutettavan niiden toiminta-alueiden läheisyydessä. Joukot olisi keskitetty toiminta-alueillensa pääsääntöisesti maanteitse. Pääesikunnan laatimien valtakunnan puolustussuunnitelmien tiukka ja tarkka ohjaus ei jättänyt juurikaan suunnitteluvaraa 2. Divisioonan esikunnalle. Sen laatima operatiivinen puolustussuunnitelma ainoastaan täsmensi ylemmän johtoportaan suunnitelmaa. Rauhanaikaisten johtosuhteiden monimutkaisuus haittasi operatiivista suunnittelutyötä. 2. Divisioonan komentajalla ei ollut käskyvaltaa kaikkiin alueellansa oleviin joukkoihin, mikä heijastui muun muassa operatiiviseen suunnittelutyöhön ja laadittujen suunnitelmien toimeenpanoon. 2. Divisioonan esikunnan, puolustushaarojen ja muiden vastuualueiden välinen yhteistoiminta oli vähäistä. Yhteistoimintaa toteutettiin ainoastaan täyttääkseen valtakunnan puolustussuunnitelmissa käsketyt asiat.
Tutkimus osoittaa, että vaikkakin virallinen uhka tuli lännestä, 2. Divisioonan puolustussuunnitelmasta ja operatiivisista asiakirjoista on todennettavissa varautumisen tapahtuneen ketä tahansa suurvaltaa vastaan. Suunnitelmat osoittivat niin arvioidun vihollisen toimintamahdollisuuksien kuin omien joukkojen käytön painopistealueeksi muodostuvan Helsinki–Ahvenanmaa välisen alueen. Ylemmän johtoportaan reservien sijoittuminen vahvistaa painopisteajattelua. Ne olivat sijoitettu maantieteellisesti sellaiselle alueelle, josta niitä olisi voitu käyttää Helsinki–Ahvenanmaa välisellä alueella sekä tarvittaessa yhtä nopeasti niin idän kuin lännen suunnassakin.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]