Sotilaan fyysisen toimintakyvyn ja kehon koostumuksen muutosten yhteydet tehtäväsimulaatioradan suorituksen muutokseen kuuden kuukauden kriisinhallintaoperaation aikana
Helén, Joonas (2017)
Helén, Joonas
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108078
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108078
Tiivistelmä
Fyysisen toimintakyvyn tehtäväkohtaiset vaatimukset ja niiden mittaaminen ovat tällä hetkellä tärkeimmät tutkimuskohteet sotilaan terveyden ja toimintakyvyn alalla. Viime vuosina eri asevoimissa on tutkittu ja otettu käyttöön sotilastehtävissä tyypillisiä suorituksia mittaavia simulaatiotestejä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten kehon koostumuksen ja fyysisen toimintakyvyn muutokset ovat yhteydessä sotilaan lajinomaista suorituskykyä arvioivan tehtäväsimulaatioradan ajan muutokseen. Toisena tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vasteita radan suorittaminen aiheuttaa alaraajojen lihasaktiivisuudessa, veren laktaatissa sekä kuormitustuntemuksessa ja pohtia niiden yhteyttä suoritusaikaan.
Tutkimukseen osallistui 58 vapaaehtoista rauhanturvaajaa (29,2 ± 8,3 vuotta, 78,1 ± 7,9 kg, 179,9 ± 6,4 cm), joilta mitattiin 6 kuukautta kestäneen kriisinhallintapalveluksen alussa ja lopussa 1) kehon koostumus: paino, lihasmassa, rasvamassa, rasvaprosentti ja vyötärönym-pärys sekä 2) fyysinen toimintakyky: 3 000 metrin juoksu, ala- ja yläraajojen isometrinen maksimivoima, vauhditon pituushyppy, istumaannousu, etunojapunnerrus ja käsinkohonta. Tehtäväsimulaatioradan yhteydessä mitattiin alaraajojen lihasten sähköinen aktiivisuus (EMG) shortseihin integroiduilla tekstiilielektrodeilla. Ennen ja jälkeen radan suoritusta mitattiin veren laktaatti (La) ja kuormitustuntemus (RPE). Tuloksia tarkasteltiin alku- ja loppumittausten keskiarvoina sekä mittausten välissä tapahtuneena prosentuaalisena muutoksena. Yhteyksiä tutkittiin Spearmanin korrelaatioanalyysillä ja lineaarisella askeltavalla regressioanalyysillä.
Tehtäväsimulaatioradan suoritusaika parani (−11,3 ± 6,7 %, p < 0,001). Suorituksen aikana mitattu EMG nousi radan kaikissa vaiheissa. Suorituksen jälkeen mitattu LaPOST nousi mittausjaksojen vertailussa (62,7 ± 55,1 %, p < 0,001). LaPRE ja RPE eivät muuttuneet. Kehon koostumuksen ja fyysisen toimintakyvyn muutosten ja tehtäväsimulaatioradan ajan muutok-sen välillä havaittiin vain keskinkertaisia yhteyksiä. Voimakkain yhteys oli 3 000 metrin juoksuajan muutoksella (r = 0,462, p < 0,01). Regressioanalyysissä selittäjiksi nousivat 3 000 metrin juoksun, lihasmassan ja vyötärönympäryksen muutos, mutta mallien selitysasteet olivat heikkoja (R2 adj. = 0,262–0,365).
Tässä tutkimuksessa ei löydetty vahvoja selittäjiä tehtäväsimulaatioradan ajan muutokselle. Valtaosa muutoksesta selittyi muilla, tuntemattomilla tekijöillä. Oppimisvaikutuksella ja motivaatiolla saattoi olla suuri merkitys. Eri energiantuottomekanismien yhteyksistä suoritusajan muutokseen ei saatu riittävän tarkkaa tietoa. Erityisesti anaerobisen kapasiteetin merkityksestä sotilaan fyysiselle toimintakyvylle on saatava lisää tutkimustietoa. Sotilaiden tehtäväsimulaatiotestien kehittämistä Puolustusvoimissa on jatkettava.
Tutkimukseen osallistui 58 vapaaehtoista rauhanturvaajaa (29,2 ± 8,3 vuotta, 78,1 ± 7,9 kg, 179,9 ± 6,4 cm), joilta mitattiin 6 kuukautta kestäneen kriisinhallintapalveluksen alussa ja lopussa 1) kehon koostumus: paino, lihasmassa, rasvamassa, rasvaprosentti ja vyötärönym-pärys sekä 2) fyysinen toimintakyky: 3 000 metrin juoksu, ala- ja yläraajojen isometrinen maksimivoima, vauhditon pituushyppy, istumaannousu, etunojapunnerrus ja käsinkohonta. Tehtäväsimulaatioradan yhteydessä mitattiin alaraajojen lihasten sähköinen aktiivisuus (EMG) shortseihin integroiduilla tekstiilielektrodeilla. Ennen ja jälkeen radan suoritusta mitattiin veren laktaatti (La) ja kuormitustuntemus (RPE). Tuloksia tarkasteltiin alku- ja loppumittausten keskiarvoina sekä mittausten välissä tapahtuneena prosentuaalisena muutoksena. Yhteyksiä tutkittiin Spearmanin korrelaatioanalyysillä ja lineaarisella askeltavalla regressioanalyysillä.
Tehtäväsimulaatioradan suoritusaika parani (−11,3 ± 6,7 %, p < 0,001). Suorituksen aikana mitattu EMG nousi radan kaikissa vaiheissa. Suorituksen jälkeen mitattu LaPOST nousi mittausjaksojen vertailussa (62,7 ± 55,1 %, p < 0,001). LaPRE ja RPE eivät muuttuneet. Kehon koostumuksen ja fyysisen toimintakyvyn muutosten ja tehtäväsimulaatioradan ajan muutok-sen välillä havaittiin vain keskinkertaisia yhteyksiä. Voimakkain yhteys oli 3 000 metrin juoksuajan muutoksella (r = 0,462, p < 0,01). Regressioanalyysissä selittäjiksi nousivat 3 000 metrin juoksun, lihasmassan ja vyötärönympäryksen muutos, mutta mallien selitysasteet olivat heikkoja (R2 adj. = 0,262–0,365).
Tässä tutkimuksessa ei löydetty vahvoja selittäjiä tehtäväsimulaatioradan ajan muutokselle. Valtaosa muutoksesta selittyi muilla, tuntemattomilla tekijöillä. Oppimisvaikutuksella ja motivaatiolla saattoi olla suuri merkitys. Eri energiantuottomekanismien yhteyksistä suoritusajan muutokseen ei saatu riittävän tarkkaa tietoa. Erityisesti anaerobisen kapasiteetin merkityksestä sotilaan fyysiselle toimintakyvylle on saatava lisää tutkimustietoa. Sotilaiden tehtäväsimulaatiotestien kehittämistä Puolustusvoimissa on jatkettava.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]