Status, Venäjä ja sota : Venäjän suurvalta-aseman menettämisen pelko kylmästä sodasta Ukrainaan
Sallinen, Ville-Oskari (2017)
Sallinen, Ville-Oskari
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108071
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108071
Tiivistelmä
Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan Venäjän ulkopolitiikan perusteita kylmästä sodasta Ukrainan sodan alkuun ja kuvataan tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet Venäjän syihin turvautua sotilaallisen voiman käyttöön Ukrainassa.
Teoreettisesti tarkastelua ohjaavat viimeaikaiset psykologian ja sosiaalipsykologian havainnot statuksen merkityksestä valtioiden ulkopoliittiselle päätöksenteolle. Tutkimuksessa hyödynnettävällä statuslevottomuuden mallilla esitetään, että valtiot turvautuvat konflikteihin pelätessään menettävänsä asemansa kansainvälisen järjestelmän hierarkiassa. Erityisesti ulkopolitiikassa sodan uhka on korkea silloin, kun valtioille itselleen katsoma asema perustuu historiallisesti tärkeään ja kansallisesti jaettuun omakuvaan. Mikäli statusta tuova omakuva on vaarassa, valtiot ovat valmiita puolustamaan statustaan jopa sodankäynnin keinoin.
Tämän tutkimus pyrkii määrittelemään statuslevottomuuden mallin soveltuvuuden valittuun tutkimuskohteeseen – Venäjän ulkopolitiikan muutokseen – samalla tuottaen uusia havaintoja Venäjän ulkopolitiikan ja erityisesti sotilaallisen voimankäytön perusteista. Tutkimuksella pyritään saamaan sekä uusia havaintoja teoreettisen mallin alustavasta käyttökelpoisuudesta jatkotutkimuksia varten, sekä mahdollisia vaikutuksia Venäjän syistä toimia Ukrainassa.
Tutkimus on tulkinnallinen yhden tapauksen tapaustutkimus. Ensiksi Venäjän statuksen perusteita tarkastellaan historiallisesti, jonka jälkeen löydettyjä statukseen viittaavia perusteita arvioidaan osana Venäjän kylmän sodan jälkeistä ulkopolitiikkaa. Lopuksi saatuja havaintoja statuksen perusteista sovelletaan Ukrainan sotaan johtaneisiin tapahtumiin ja niistä esitettyihin perusteluihin. Aineistona tutkimuksessa käytetään Venäjän ulkopoliittisesti tärkeisiin tapahtumiin liittyviä puheita, sekä alkuperäiskielisiä Venäjän Federaation ulkopoliittisia konseptioita ja muita turvallisuusasiakirjoja.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että status on Venäjälle tärkeä sen suurvalta-aseman näkökulmasta. Statuskysymykset vaikuttavat Venäjän ulkopoliittisessa käytöksessä erityisesti silloin, kun Yhdysvallat ja Euroopan unionin valtiot eivät suostu tunnustamaan sitä suurvalta-asemaa, jonka Venäjä katsoo itselleen oikeudenmukaisena.
Johtopäätöksenä tutkimuksessa esitetään, että Venäjän valintaan käyttää sotilaallista voimaa Ukrainassa on osaltaan vaikuttanut pyrkimys välttää suurvalta-aseman menetys ja estää statukselleen koituvat tappiot. Samalla Venäjän sotilaallinen voimankäyttö Ukrainassa ei ollut suunnattu vain Ukrainaa, vaan myös Yhdysvaltoja ja Euroopan valtioita vastaan. Toiminnallaan Venäjä pyrkii osoittamaan että sen asema suurvaltana tulee ottaa vakavasti.
Teoreettisesti tarkastelua ohjaavat viimeaikaiset psykologian ja sosiaalipsykologian havainnot statuksen merkityksestä valtioiden ulkopoliittiselle päätöksenteolle. Tutkimuksessa hyödynnettävällä statuslevottomuuden mallilla esitetään, että valtiot turvautuvat konflikteihin pelätessään menettävänsä asemansa kansainvälisen järjestelmän hierarkiassa. Erityisesti ulkopolitiikassa sodan uhka on korkea silloin, kun valtioille itselleen katsoma asema perustuu historiallisesti tärkeään ja kansallisesti jaettuun omakuvaan. Mikäli statusta tuova omakuva on vaarassa, valtiot ovat valmiita puolustamaan statustaan jopa sodankäynnin keinoin.
Tämän tutkimus pyrkii määrittelemään statuslevottomuuden mallin soveltuvuuden valittuun tutkimuskohteeseen – Venäjän ulkopolitiikan muutokseen – samalla tuottaen uusia havaintoja Venäjän ulkopolitiikan ja erityisesti sotilaallisen voimankäytön perusteista. Tutkimuksella pyritään saamaan sekä uusia havaintoja teoreettisen mallin alustavasta käyttökelpoisuudesta jatkotutkimuksia varten, sekä mahdollisia vaikutuksia Venäjän syistä toimia Ukrainassa.
Tutkimus on tulkinnallinen yhden tapauksen tapaustutkimus. Ensiksi Venäjän statuksen perusteita tarkastellaan historiallisesti, jonka jälkeen löydettyjä statukseen viittaavia perusteita arvioidaan osana Venäjän kylmän sodan jälkeistä ulkopolitiikkaa. Lopuksi saatuja havaintoja statuksen perusteista sovelletaan Ukrainan sotaan johtaneisiin tapahtumiin ja niistä esitettyihin perusteluihin. Aineistona tutkimuksessa käytetään Venäjän ulkopoliittisesti tärkeisiin tapahtumiin liittyviä puheita, sekä alkuperäiskielisiä Venäjän Federaation ulkopoliittisia konseptioita ja muita turvallisuusasiakirjoja.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että status on Venäjälle tärkeä sen suurvalta-aseman näkökulmasta. Statuskysymykset vaikuttavat Venäjän ulkopoliittisessa käytöksessä erityisesti silloin, kun Yhdysvallat ja Euroopan unionin valtiot eivät suostu tunnustamaan sitä suurvalta-asemaa, jonka Venäjä katsoo itselleen oikeudenmukaisena.
Johtopäätöksenä tutkimuksessa esitetään, että Venäjän valintaan käyttää sotilaallista voimaa Ukrainassa on osaltaan vaikuttanut pyrkimys välttää suurvalta-aseman menetys ja estää statukselleen koituvat tappiot. Samalla Venäjän sotilaallinen voimankäyttö Ukrainassa ei ollut suunnattu vain Ukrainaa, vaan myös Yhdysvaltoja ja Euroopan valtioita vastaan. Toiminnallaan Venäjä pyrkii osoittamaan että sen asema suurvaltana tulee ottaa vakavasti.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]