Al-Qassam -prikaatit Hamasin politiikan jatkeena : sotilasstrategiaa Clausewitzista bin Ladeniin
Lintusaari, Lassi (2017)
Lintusaari, Lassi
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108063
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108063
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan palestiinalaisen islamistisen vastarintaliikkeen, Hamasin, poliittisten päämäärien tukemista aseellisen siiven, al-Qassam -prikaatien, harjoittamalla poliittisella väkivallalla osana liikkeen kokonaisstrategiaa. Tutkimuksen problematisoinnin kautta pyritään muodostamaan käsitys miksi ja miten palestiinalaisliike käyttää terroristisia keinoja aattensa ajamiseksi, ja mitä mahdollisia implikaatioita tällä on.
Aihealue asemoidaan laajempaan poliittiseen, historialliseen ja kulttuurilliseen kontekstiin vaikuttavien tekijöiden identifioimiseksi, jonka jälkeen empiria-kappaleessa tarkastellaan tapaustutkimuksen keinoin liikkeen toimintaa lähihistoriassa. Aikarajauksella toisen intifadan alkamisesta Gazan sotaan 2014 mahdollistetaan paradigmamuutoksen tarkastelu liikkeen fundamentaalisen transition myötä puhtaasta oppositiosta ja kumouksellisesta vastarintaliikkeestä hallintovastuuta harjoittavaksi legitiimiksi puolueeksi.
Tutkimuksen teoriapohja muodostuu kolmiportaisesti sotilasstrategian teoriasta: klassinen sotataidon teoria, epäkonventionaalisen sissisodankäynnin teoria ja islamistisen jihadismin teoria. Teoriakappaleen synteesissä luodaan aiemman asemoinnin perusteella empirian käsittelyn tueksi paradigma, joka premissien mukaan osoittautuu mahdollisimman käyttökelpoisesti ilmiötä selittäväksi. Empiriatarkastelun muodostavan tapaustutkimuksen aineisto koostuu primäärilähteinä toimivasta tietokanta- ja mediakatsauksesta sekä sekundäärilähteinä toimivista artikkeleista ja asiakirjallisuudesta. Sisällönanalyysin keinoin empiriaa tarkastellaan deduktiivisesti sotilasstrategiseen paradigmaan peilaten.
Palestiinalaisen vastarinnan ilmiö on konfliktin jatkumisen myötä ajankohtainen ja
aihepiirin analyyttinen ymmärtäminen on rauhanprosessin haasteiden näkökulmasta tärkeää. Empirian tarkastelun myötä ilmenee, että liike on kieltäytynyt irtisanoutumasta poliittisen väkivallan ja terrorististen keinojen käytöstä, ja retoriikan osittaisesta pragmatisoinnista huolimatta liikkeen tavoitteen radikaali luonne ei ole muuttunut. Vaikka aseellisen siiven modus operandi on painopisteeltään etääntynyt itsemurhaterrorismista kohti jokseenkin konventionaalisempaa sodankäyntiä, empiria osoittaa että liikkeen taktiikka on omalla tavallaan tehokasta ja tukee liikkeen poliittisia päämääriä. Liikkeen strategiassa ei ole odotettavissa huomattavaa maltillistumista poliittisesta valtavirta-asemasta huolimatta.
Aihealue asemoidaan laajempaan poliittiseen, historialliseen ja kulttuurilliseen kontekstiin vaikuttavien tekijöiden identifioimiseksi, jonka jälkeen empiria-kappaleessa tarkastellaan tapaustutkimuksen keinoin liikkeen toimintaa lähihistoriassa. Aikarajauksella toisen intifadan alkamisesta Gazan sotaan 2014 mahdollistetaan paradigmamuutoksen tarkastelu liikkeen fundamentaalisen transition myötä puhtaasta oppositiosta ja kumouksellisesta vastarintaliikkeestä hallintovastuuta harjoittavaksi legitiimiksi puolueeksi.
Tutkimuksen teoriapohja muodostuu kolmiportaisesti sotilasstrategian teoriasta: klassinen sotataidon teoria, epäkonventionaalisen sissisodankäynnin teoria ja islamistisen jihadismin teoria. Teoriakappaleen synteesissä luodaan aiemman asemoinnin perusteella empirian käsittelyn tueksi paradigma, joka premissien mukaan osoittautuu mahdollisimman käyttökelpoisesti ilmiötä selittäväksi. Empiriatarkastelun muodostavan tapaustutkimuksen aineisto koostuu primäärilähteinä toimivasta tietokanta- ja mediakatsauksesta sekä sekundäärilähteinä toimivista artikkeleista ja asiakirjallisuudesta. Sisällönanalyysin keinoin empiriaa tarkastellaan deduktiivisesti sotilasstrategiseen paradigmaan peilaten.
Palestiinalaisen vastarinnan ilmiö on konfliktin jatkumisen myötä ajankohtainen ja
aihepiirin analyyttinen ymmärtäminen on rauhanprosessin haasteiden näkökulmasta tärkeää. Empirian tarkastelun myötä ilmenee, että liike on kieltäytynyt irtisanoutumasta poliittisen väkivallan ja terrorististen keinojen käytöstä, ja retoriikan osittaisesta pragmatisoinnista huolimatta liikkeen tavoitteen radikaali luonne ei ole muuttunut. Vaikka aseellisen siiven modus operandi on painopisteeltään etääntynyt itsemurhaterrorismista kohti jokseenkin konventionaalisempaa sodankäyntiä, empiria osoittaa että liikkeen taktiikka on omalla tavallaan tehokasta ja tukee liikkeen poliittisia päämääriä. Liikkeen strategiassa ei ole odotettavissa huomattavaa maltillistumista poliittisesta valtavirta-asemasta huolimatta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]