Konstruktiivinen linjakkuus ja kouluttajakoulutus
Telanto, Johannes (2017)
Telanto, Johannes
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098020
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098020
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kantahenkilökunnan ja varusmiesjohtajien näkemyksiä kouluttajakoulutuksesta. Näitä näkemyksiä tarkasteltiin tutkimuksessa konstruktiivisen linjakkuuden mallin näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimusaineisto kerättiin suorittamalla seitsemän teemahaastattelua, joista viisi varusmiesjohtajille ja kaksi kantahenkilökunnalle. Näin saatu aineisto analysoitiin käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin taustateoriana käytettiin konstruktiivisen linjakkuuden mallia. Konstruktiivisen linjakkuuden mallin tarkoituksena on suunnitella opetusjärjestelmä, joka tukee ja kannustaa opiskelijoita omaksumaan syväsuuntautuneen oppimisen mallin. Konstruktiivisen linjakkuuden mallin keskiössä ovat kaksi käsitettä: konstruktivistinen
oppimiskäsitys ja linjakas opetus.
Tutkimuksessa havaittiin haastateltujen kantahenkilökunnan ja varusmiesjohtajien näkemysten eroavan toisistaan oppimiskäsitykseen liittyen. Kantahenkilökunnan näkemykset kuvastivat konstruktivistista oppimiskäsitystä oppijasta tiedon rakentajana, ja varusmiesjohtajien näkemyksien voidaan nähdä kuvastavan klassisen realismin käsitystä oppimisesta tiedon siirtona opettajan ja oppilaan välillä. Toinen merkittävä havainto oli varusmiesjohtajien kouluttajakoulutuksen tavoitteiden heikko tuntemus. Kukaan haastatelluista ei tuonut esiin kouluttajakoulutukseen liittyvää alaisten toiminta- ja suorituskyvyn kehittämistavoitetta. Opetusmenetelmistä kouluttajajohtoinen esittävä opetus koettiin heikoksi tavaksi oppia ja kouluttajakoulutuksen teorian sitominen käytäntöön riittämättömäksi. Arviointikäytäntöihin liittyen sekä kantahenkilökunta että varusmiesjohtajat näkivät numeraalisella arvioinnilla olevan vain vähän merkitystä, ja koulutussuorituksen arviointilomake toimi kantahenkilökunnalla palautteenannon apuvälineenä. Varusmiesjohtajat kokivat kantahenkilökunnan mielenkiinnon kouluttajakoulutuksen teoriaa kohtaan vähäiseksi, ja kantahenkilökunnan näkemyksissä nousi esiin epäily joidenkin kouluttajien puutteellisista tiedoista kouluttajakoulutukseen liittyen. Institutionaaliseen ilmapiiriin liittyen varusmiesjohtajat kokivat perusyksikön ilmapiiriin parantavan koulutuksen laatua ja kantahenkilökunnan luottavan varusmiesjohtajiin.
Kokonaisuudessaan tavoitteiden kautta tarkasteltuna kouluttajakoulutus oli haastateltujen näkemyksissä linjakasta. Osa näkemyksistä ilmentää myös linjakkuuden puuttumista. Esimerkiksi puutteelliset käsitykset kouluttajakoulutuksen tavoitteista voidaan nähdä kuvaavan selkeää linjattomuutta koulutuksessa. Myös kantahenkilökunnan ja varusmiesjohtajien erot oppimiskäsityksissä nostavat esiin mahdollisen jatkotutkimustarpeen eron olemassaolon todentamiseksi ja mahdollisten syiden selvittämiseksi.
oppimiskäsitys ja linjakas opetus.
Tutkimuksessa havaittiin haastateltujen kantahenkilökunnan ja varusmiesjohtajien näkemysten eroavan toisistaan oppimiskäsitykseen liittyen. Kantahenkilökunnan näkemykset kuvastivat konstruktivistista oppimiskäsitystä oppijasta tiedon rakentajana, ja varusmiesjohtajien näkemyksien voidaan nähdä kuvastavan klassisen realismin käsitystä oppimisesta tiedon siirtona opettajan ja oppilaan välillä. Toinen merkittävä havainto oli varusmiesjohtajien kouluttajakoulutuksen tavoitteiden heikko tuntemus. Kukaan haastatelluista ei tuonut esiin kouluttajakoulutukseen liittyvää alaisten toiminta- ja suorituskyvyn kehittämistavoitetta. Opetusmenetelmistä kouluttajajohtoinen esittävä opetus koettiin heikoksi tavaksi oppia ja kouluttajakoulutuksen teorian sitominen käytäntöön riittämättömäksi. Arviointikäytäntöihin liittyen sekä kantahenkilökunta että varusmiesjohtajat näkivät numeraalisella arvioinnilla olevan vain vähän merkitystä, ja koulutussuorituksen arviointilomake toimi kantahenkilökunnalla palautteenannon apuvälineenä. Varusmiesjohtajat kokivat kantahenkilökunnan mielenkiinnon kouluttajakoulutuksen teoriaa kohtaan vähäiseksi, ja kantahenkilökunnan näkemyksissä nousi esiin epäily joidenkin kouluttajien puutteellisista tiedoista kouluttajakoulutukseen liittyen. Institutionaaliseen ilmapiiriin liittyen varusmiesjohtajat kokivat perusyksikön ilmapiiriin parantavan koulutuksen laatua ja kantahenkilökunnan luottavan varusmiesjohtajiin.
Kokonaisuudessaan tavoitteiden kautta tarkasteltuna kouluttajakoulutus oli haastateltujen näkemyksissä linjakasta. Osa näkemyksistä ilmentää myös linjakkuuden puuttumista. Esimerkiksi puutteelliset käsitykset kouluttajakoulutuksen tavoitteista voidaan nähdä kuvaavan selkeää linjattomuutta koulutuksessa. Myös kantahenkilökunnan ja varusmiesjohtajien erot oppimiskäsityksissä nostavat esiin mahdollisen jatkotutkimustarpeen eron olemassaolon todentamiseksi ja mahdollisten syiden selvittämiseksi.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]