Dancing and Professional Dancers in Roman Egypt

Abstract

The main aim of the study is to create a many-sided view of dancing in Roman Egypt (1st - early 4th centuries AD) and especially of the dancers who earned their living by dancing as hired performers. Even though dancers and other performers played a central part in many kinds of festivities throughout the ancient world, research on ancient professional dancers is rare and tends to rest on the ancient literature, which reflects the opinions of the elite. Documentary written sources (i.e., papyri, ostraka) – the core of the present study – are mentioned rather superficially, easily resulting in a stereotypical view of the dancers. This study will balance the picture of professional dancers in antiquity and of ancient dancing in a more general sense. The second aim characterizes this study as basic research: to provide a corpus of written sources from Greco-Roman Egypt on dancing and to discuss pictorial sources contemporary with the texts. The study also takes into account the theoretical discussion that centres on dancing as a nonverbal communicative mode. Dancers are seen as significant conveyors of social and cultural matters.

This study shows that dancers were hired to perform especially in religious contexts, where the local associations on the village level also played an important part as the employers of the performers. These performers had a better standard of living in economic terms than the average hired worker, and dancers were better paid than other performers.

In the Egyptian villages and towns, where the dancers performed and lived, the dancers do not seem to have been marginal because they were professionals or because of some ethnic or social background. However, their possible marginality may have occurred for reasons related to the practicalities of their profession (e.g., the itinerant life style). The oriental background of performers was a literary topos reflecting partly the situation in the centres of the empire, especially Rome, where many performers were of other than Roman origin.

The connection of dancing, prostitution and slavery reflects the essential link between dance, body and gender: dancers are equated with such professions or socio-legal statuses where the body is the focus of attention, a commodity and a source of sensual pleasure; this dimension is clearly observable in ancient literature. According to the Egyptian documentary sources, there is no watertight evidence that professional dancers would have been engaged in prostitution and very little, if any, evidence that the disapproval of the professional dancers expressed by the ancient authors was shared by the Egyptians.

From the 4th century onwards the dancers almost disappear from the documentary sources, reflecting the political and religious changes in the Mediterranean east.

Tutkimuksessa tarkastellaan tanssia ja erityisesti ammattitanssijoiden asemaa ja arvostusta roomalaisajan Egyptissä (1.-4. vuosisata jKr.). Ammattitanssijoita antiikin eri aikakausilla ja alueilla on tutkittu niukasti, vaikka tanssi oli hyvin keskeisellä sijalla julkisissa ja yksityisissä konteksteissa. Tutkimukset nojaavat perinteisesti antiikin kirjallisuuteen, joka heijastaa kuitenkin ajan eliitin mielipiteitä ja luo siten yksipuolisen kuvan tanssijoista. Tässä tutkimuksessa keskeisen aineiston muodostavat ns. dokumentaariset kirjoitetut lähteet (erit. papyrukset), ja tällä tavoin tutkimus tasapainottaa käsityksiämme tanssijoista ja koko tanssin kentästä antiikissa. Tämä tutkimus voidaan määritellä myös perustutkimukseksi: kirjoitettu lähdeaineisto kreikkalais-roomalaisesta Egyptistä tanssiin liittyen on koottu ja kirjoitetun materiaalin kanssa samanaikainen kuvallinen materiaali on huomioitu. Tutkimuksessa on otettu huomioon tanssin kommunikaatiokyky, jolloin tanssijat nähdään tärkeinä kulttuuristen merkitysten ja viestien välittäjinä.

Tutkimus osoittaa, että egyptiläisissä kylissä paikalliset yhdistykset palkkasivat tanssijoita rutiininomaisesti erityisesti uskonnollisiin juhliin. Näillä tanssijoilla ja muusikoilla oli selkeästi parempi taloudellinen toimeentulo kuin muilla palkatuilla työntekijöillä. Näyttää myös siltä, että tanssijoiden palkkataso oli muita esiintyjiä korkeampi.

Antiikin kirjallisuuden välittämä kuva tanssijoista korostaa heidän marginaalisuuttaan ja vähäistä arvostustaan. Tanssijat yhdistettiin usein prostituutioon ja heidän moraaliaan pidettiin arveluttavana. Tähän liittyy myös tanssijoiden etninen tausta: kirjallisuudessa toistuu usein maininta itäisistä tai gadesilaisista (nais)tanssijoista, joiden tanssityyliä kuvataan vietteleväksi. Egyptiläisten dokumentaaristen lähteiden valossa tanssijoiden marginaalisuus tai arvostuksen puute ei tule esille, mutta voidaan olettaa, että tanssijoiden liikkuva elämäntapa erotti heidät jossain määrin muista. Ei voida myöskään osoittaa, että egyptiläiset ammattitanssijat olisivat toimineet prostituoituina paikallisessa kontekstissa. Tutkimuksen perusteella tanssijoilla oli merkittävä osa paikallisidentiteetin ylläpitäjinä. Tätä tukee erityisesti heidän keskeinen roolinsa perinteisten uskonnollisten juhlien esiintyjinä.

Tanssin kenttä näyttää muuttuvan Egyptissä 300-luvulta lähtien. Tanssijoita ei juurikaan enää mainita kirjoitetuissa lähteissä ja ne, jotka mainitaan, liittyvät erityisesti näyttämöesityksiin. Tämä heijastelee itäisen Välimeren poliittis-uskonnollisia muutoksia myöhäisantiikin ajalla.