Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressi kriisinhallinnassa
Kovanen, Jan-Petri (2015)
Kovanen, Jan-Petri
Sotataidon laitos
Strategia
Esiupseerikurssin tutkielma
67 Esiupseerikurssi
2015
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015102815094
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015102815094
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksen on selvittää Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressi kriisinhallinnassa.
Tutkimuksessa kuvataan millaisista lähtökohdista Rajavartiolaitoksesta osallistutaan
kansainväliseen toimintaan. Kansainvälistä toimintaan tutkittaessa kohdistuu erityinen mielenkiinto
rajaturvallisuuden toteutumiseen osana kriisinhallintaa. Kriisinhallinnassa tarkastellaan
sotilaallisia ja siviilikriisinhallintaoperaatioita ja niihin osallistumista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena ja määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen lähdeaineisto
koostui keskeisistä Euroopan unionin rajaturvallisuuteen ja kriisinhallintaan liittyvistä asiakirjoista.
Erityisinä lähteinä ovat Euroopan sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät
yleiset poliittiset linjaukset sekä linjausten pohjalta laaditut kansainväliset ja kansalliset turvallisuusstrategiat.
Edellä lueteltuja turvallisuusstrategioita täydentävät kansalliset toimintaa
ohjaavat lait, asetukset, käskyt, määräykset ja ohjeet. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin lähdemateriaalina
Rajavartiolaitoksen esikunnan henkilöstöosaston tuottamaa tilastoaineistoa.
Edellä lueteltujen aineistojen lisäksi tutkimuksen lähtökohtana ja ajatuksia herättävänä on
käytetty aihealueeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Aikaisemmat tutkimukset koostuivat
pääasiassa Maanpuolustuskorkeakoulussa laadituista opinnäytetöistä sekä suomalaista
rajaturvallisuutta käsittelevästä väitöskirjasta.
Tutkimuksessa viitekehyksen ja hypoteesin perusteella haettiin vastausta pääkysymykseen:
mikä on Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressi kriisinhallinnassa? Jotta pääkysymykseen
löydettiin vastauksia, haettiin niitä apukysymyksillä: millä perusteella Rajavartiolaitos
osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan? millä logiikalla Rajavartiolaitoksen osallistuminen
tapahtuu? mitkä kriisinhallintaoperaatiot arvioidaan tärkeiksi rajaturvallisuuden näkökulmasta?
minkälaisiin kriisinhallintaoperaatioihin on osallistuttu ja minkä tasoisiin tehtäviin
henkilöstöä on lähetetty? sekä kysymyksellä kohtaako toteutunut kriisinhallinta-aktiviteetti
Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressejä?
Jotta tutkimuksessa pystyttiin vastaamaan asetettuihin kysymyksiin, aihealuetta ryhdyttiin
käsittelemään aiempien tutkimusten ja Euroopan unionissa laadittujen turvallisuutta koskevien
turvallisuusstrategioiden kautta. Tämän syntyneen perustan kautta lähdettiin selvittämään
mitä keskeisillä käsitteillä tutkimuksessa tarkoitetaan kuinka ne liittyvät tutkittavaan aihekokonaisuuteen.
Näiden selvittelyiden jälkeen ryhdyin tutkimaan tarkemmin kuinka Rajavartiolaitoksen
virkamiesten osallistuminen kansainväliseen toimintaan on toteutunut. Tutkimuksessa
jaoin osallistumisen kahteen pääkategoriaan, noudatellen Sisäministeriön suositusta.
Ensimmäisenä kategoria muodostivat tehtävät jotka liittyvät suoraan Rajavartiolaitoksen
ydintehtäviin ja toisen kategorian muodostivat sitten sotilaallisen ja siviilikriisinhallintatehtävät.
Tutkimuksen perusteella Rajavartiolaitoksen kansainvälisiin tehtäviin osallistumisessa edellä
mainittujen kategorioiden jaon perusteella ei ole olemassa selkeätä painopistettä osallistumisessa.
Molempien kategorioiden kansainvälisiin tehtäviin osallistumisesta on syntynyt yhtä
suuret henkilötyövuosikertymät. Haluttaessa selvittää kumman kategorian tehtävästä on Rajavartiolaitoksen
ydintehtäviin merkitystä niin siinä tapauksessa kategorian yksi tehtävät
nousevat merkittävään rooliin. Tämän tutkimuksen keskeisimmän tutkimuskysymyksen perusteella
kun tarkastellaan sitten osallistumista toisen kategorian kriisinhallintatehtäviin niin
tässä tarkastelussa osallistuminen siviilikriisinhallintaan jää hieman jälkeen sotilaallisen kriisinhallinnan
kokonaiskertymästä. Ryhdyttäessä tarkastelemaan sitten tehtäviä mitä sotilaallisessa
ja siviilikriisinhallinnan operaatioissa on hoidettu, niin tässä kohtaa syntyy selkeä ero
näiden kahden tehtävän välille. Siviilikriisinhallinnassa tehtävät ovat olleet pääasiassa operaation
johtotason ja esikuntatason asiantuntija tehtäviä, jossa ollaan oltu kehittämässä kohdemaan
rajaturvallisuutta ja yhteiskunnan toimintoja vastaamaan Euroopan unionin asettamia
tavoitteita silmällä pitäen.
Sotilaallisessa kriisinhallinnassa tehtävät ovat painottuneet pääasiassa miehistö, ryhmä ja
joukkuetason tehtäviin sekä esikuntatason tehtäviin joiksi sotilastarkkailijan tehtävät on tässä
tutkimuksessa laskettu kuuluvaksi. Tutkimuksen perusteella tehtävät jakautuvat pääasiassa
melkein tasan toistensa suhteen.
Tutkimuksen perusteella Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressi toteutuu kriisinhallinnassa,
mikäli henkilöitä saadaan operaatioiden johtajiksi ja esikuntien asiantuntijoiden tehtäviin.
Tätä kautta saadaan vietyä Euroopan unionin ja Suomen kansallista osaamista kohdemaiden
paikallisille viranomaisille. Tätä kautta osaltaan pyritään vaikuttamaan Euroopan
unionin sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, osana toimintaa Euroopan unionin ulkorajalla
tai sen lähialueilla.
Tutkimuksen perusteella huomio kiinnittyy vielä yhteen seikkaan, kuinka paljon tutkimuksessa
asetettuna ajanjaksona aikana Rajavartiolaitoksesta kansainväliseen toimintaan on osallistunut
henkilöstöä. Tutkimuksen perusteella heräsi kysymys, onko tätä kaikkea kansainvälisissä
operaatioissa hankittua osaamista pystytty keräämään talteen ja onko kaikkea tietoa
pystytty hyödyntämään? Tulevaisuudessa olisi varmaan syytä kiinnittää entistä enemmän
huomiota hankitun osaamisen hyödyntämiseen esimerkiksi henkilöstön perus-, täydennys- ja
jatkokoulutuksen osana? Toisena vaihtoehtona olisi hyödyntää tallennettua ja tutkittua tietoa
ohjeiden, määräysten, suunnitelmien, yhteistoimintasopimusten ja strategioiden päivittämiseen.
Tutkimuksessa kuvataan millaisista lähtökohdista Rajavartiolaitoksesta osallistutaan
kansainväliseen toimintaan. Kansainvälistä toimintaan tutkittaessa kohdistuu erityinen mielenkiinto
rajaturvallisuuden toteutumiseen osana kriisinhallintaa. Kriisinhallinnassa tarkastellaan
sotilaallisia ja siviilikriisinhallintaoperaatioita ja niihin osallistumista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena ja määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen lähdeaineisto
koostui keskeisistä Euroopan unionin rajaturvallisuuteen ja kriisinhallintaan liittyvistä asiakirjoista.
Erityisinä lähteinä ovat Euroopan sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät
yleiset poliittiset linjaukset sekä linjausten pohjalta laaditut kansainväliset ja kansalliset turvallisuusstrategiat.
Edellä lueteltuja turvallisuusstrategioita täydentävät kansalliset toimintaa
ohjaavat lait, asetukset, käskyt, määräykset ja ohjeet. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin lähdemateriaalina
Rajavartiolaitoksen esikunnan henkilöstöosaston tuottamaa tilastoaineistoa.
Edellä lueteltujen aineistojen lisäksi tutkimuksen lähtökohtana ja ajatuksia herättävänä on
käytetty aihealueeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Aikaisemmat tutkimukset koostuivat
pääasiassa Maanpuolustuskorkeakoulussa laadituista opinnäytetöistä sekä suomalaista
rajaturvallisuutta käsittelevästä väitöskirjasta.
Tutkimuksessa viitekehyksen ja hypoteesin perusteella haettiin vastausta pääkysymykseen:
mikä on Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressi kriisinhallinnassa? Jotta pääkysymykseen
löydettiin vastauksia, haettiin niitä apukysymyksillä: millä perusteella Rajavartiolaitos
osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan? millä logiikalla Rajavartiolaitoksen osallistuminen
tapahtuu? mitkä kriisinhallintaoperaatiot arvioidaan tärkeiksi rajaturvallisuuden näkökulmasta?
minkälaisiin kriisinhallintaoperaatioihin on osallistuttu ja minkä tasoisiin tehtäviin
henkilöstöä on lähetetty? sekä kysymyksellä kohtaako toteutunut kriisinhallinta-aktiviteetti
Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressejä?
Jotta tutkimuksessa pystyttiin vastaamaan asetettuihin kysymyksiin, aihealuetta ryhdyttiin
käsittelemään aiempien tutkimusten ja Euroopan unionissa laadittujen turvallisuutta koskevien
turvallisuusstrategioiden kautta. Tämän syntyneen perustan kautta lähdettiin selvittämään
mitä keskeisillä käsitteillä tutkimuksessa tarkoitetaan kuinka ne liittyvät tutkittavaan aihekokonaisuuteen.
Näiden selvittelyiden jälkeen ryhdyin tutkimaan tarkemmin kuinka Rajavartiolaitoksen
virkamiesten osallistuminen kansainväliseen toimintaan on toteutunut. Tutkimuksessa
jaoin osallistumisen kahteen pääkategoriaan, noudatellen Sisäministeriön suositusta.
Ensimmäisenä kategoria muodostivat tehtävät jotka liittyvät suoraan Rajavartiolaitoksen
ydintehtäviin ja toisen kategorian muodostivat sitten sotilaallisen ja siviilikriisinhallintatehtävät.
Tutkimuksen perusteella Rajavartiolaitoksen kansainvälisiin tehtäviin osallistumisessa edellä
mainittujen kategorioiden jaon perusteella ei ole olemassa selkeätä painopistettä osallistumisessa.
Molempien kategorioiden kansainvälisiin tehtäviin osallistumisesta on syntynyt yhtä
suuret henkilötyövuosikertymät. Haluttaessa selvittää kumman kategorian tehtävästä on Rajavartiolaitoksen
ydintehtäviin merkitystä niin siinä tapauksessa kategorian yksi tehtävät
nousevat merkittävään rooliin. Tämän tutkimuksen keskeisimmän tutkimuskysymyksen perusteella
kun tarkastellaan sitten osallistumista toisen kategorian kriisinhallintatehtäviin niin
tässä tarkastelussa osallistuminen siviilikriisinhallintaan jää hieman jälkeen sotilaallisen kriisinhallinnan
kokonaiskertymästä. Ryhdyttäessä tarkastelemaan sitten tehtäviä mitä sotilaallisessa
ja siviilikriisinhallinnan operaatioissa on hoidettu, niin tässä kohtaa syntyy selkeä ero
näiden kahden tehtävän välille. Siviilikriisinhallinnassa tehtävät ovat olleet pääasiassa operaation
johtotason ja esikuntatason asiantuntija tehtäviä, jossa ollaan oltu kehittämässä kohdemaan
rajaturvallisuutta ja yhteiskunnan toimintoja vastaamaan Euroopan unionin asettamia
tavoitteita silmällä pitäen.
Sotilaallisessa kriisinhallinnassa tehtävät ovat painottuneet pääasiassa miehistö, ryhmä ja
joukkuetason tehtäviin sekä esikuntatason tehtäviin joiksi sotilastarkkailijan tehtävät on tässä
tutkimuksessa laskettu kuuluvaksi. Tutkimuksen perusteella tehtävät jakautuvat pääasiassa
melkein tasan toistensa suhteen.
Tutkimuksen perusteella Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuusintressi toteutuu kriisinhallinnassa,
mikäli henkilöitä saadaan operaatioiden johtajiksi ja esikuntien asiantuntijoiden tehtäviin.
Tätä kautta saadaan vietyä Euroopan unionin ja Suomen kansallista osaamista kohdemaiden
paikallisille viranomaisille. Tätä kautta osaltaan pyritään vaikuttamaan Euroopan
unionin sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, osana toimintaa Euroopan unionin ulkorajalla
tai sen lähialueilla.
Tutkimuksen perusteella huomio kiinnittyy vielä yhteen seikkaan, kuinka paljon tutkimuksessa
asetettuna ajanjaksona aikana Rajavartiolaitoksesta kansainväliseen toimintaan on osallistunut
henkilöstöä. Tutkimuksen perusteella heräsi kysymys, onko tätä kaikkea kansainvälisissä
operaatioissa hankittua osaamista pystytty keräämään talteen ja onko kaikkea tietoa
pystytty hyödyntämään? Tulevaisuudessa olisi varmaan syytä kiinnittää entistä enemmän
huomiota hankitun osaamisen hyödyntämiseen esimerkiksi henkilöstön perus-, täydennys- ja
jatkokoulutuksen osana? Toisena vaihtoehtona olisi hyödyntää tallennettua ja tutkittua tietoa
ohjeiden, määräysten, suunnitelmien, yhteistoimintasopimusten ja strategioiden päivittämiseen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]