Asuntogangsterit.

Sameassa vedessä saalistavien veljeskuntaan on ilmaantunut uusi tulokas, asunnon välittäjä, jolle on keksitty jo osuva nimikin: asuntogangsteri. He ovat ottaneet tehtäväkseen vuokraajan ja vuokranantajan saattamisen kosketuksiin toistensa kanssa, tietysti sievoista välityspalkkiota vastaan. Maaperä on otollinen, koska vilkkaasta rakennustoiminnasta huolimatta pääkaupungin asuntopula jatkuvasti on tiukka eikä mainittavaa parannusta nähtävästi ole odotettavissakaan.

Mutta vuokra-asuntoja siis on saatavissa, koska kerran on asuntojen välittäjiäkin?

Siitä ei ole kysymys. Välittäjä ottaa palkkionsa etukäteen, mitään tiettyä toimitusaikaa ei välitystoimistolla ole ja ellei asuntoa pystytä hankkimaan, mitä sillä on väliä, asunnon hakijalle annetaan rahoista takaisin kuitenkin vain puolet ja lisäksi tulee korkovoitto. Suurisuuntaisilla offensiiveilla välittäjät käärivät taskuihinsa uskomattomia voittoja. Palkkio välityksestä on yksinäiselle 3.000 markkaa, perheelliselle tai nuorelle parille 5.000 markkaa. Tämä summa on maksettava heti saadakseen nimensä toimiston kortistoon. Ainoat välineet mitä toimisto tarvitsee ovatkin yksinkertainen nimikortisto ja puhelin. Ja kuten sanottu, ellei asuntoa pystytäkään toimittamaan, saa rahoistaan takaisin ainoastaan puolet.

Välitystoiminta kuitenkin on laillista, koska viranomaiset eivät ole puuttuneet näiden `liikemiesten` puuhiin?

On ja ei ole. 29.1.1953 huoneenvuokrasäännöstelystä annetun valtioneuvoston päätöksen 94 §:ssä sanotaan, että

"Huoneenvuokrauksessa ja huoneiston vaihdossa sekä muussa tämän päätöksen alaan kuuluvassa asiassa älköön pyydettäkö, vaadittako tai otettako, älköönkä myöskään tarjottako tai suoritettako välityspalkkiota, hyvitystä tahi muuta siihen verrattavaa taloudellista hyötyä. Älköön myöskään otettako tai suoritettako vuokramaksua etukäteen pitemmältä kuin yhden kuukauden ajalta. Muukin sitoumus, sopimus tai välipuhe, joka tehdään vastoin tämän päätöksen määräyksiä tai jonka tarkoituksena on niiden kiertäminen, olkoon mitätön."

Yhdelläkään toimistolla ei ole asianmukaista elinkeinolupaa sanotunlaisen toiminnan harjoittamiseen. Asiaa koskevia elinkeinoilmoituksia on kyllä maistraattiin jätetty, mutta niitä ei lainvastaisina ole voitu hyväksyä.

On kuitenkin huomattava, että asunnonvälitystä saa harjoittaa niiden asuntojen suhteen, jotka ovat valmistuneet 1.1.1949 jälkeen ja jotka siis ovat vapaita säännöstelystä. Aikaisemmin valmistuneisiin asuntoihin välittämisestä huolehtii vuokralautakunta.

Tässä juuri onkin aukko, miksi viranomaiset eivät kovin kourin pysty puuttumaan asuntogangsterien toimintaan. On varmaa, että välittäjät harjoittavat liiketoimintaansa myös asetuksen alaisiin asuntoihinkin nähden, mutta mistä saadaan todistusaineistoa. Asuntopula on siksi kova, että vuokralaisraukka ei uskalla puhua mitään, vaan hiljaisena alistuu välittäjien ja vuokranantajien terroriin. Terrori on sikamaista: korkein noteeraus vuokra-asunnosta Helsingissä on nyt 85.000 markkaa kuukaudessa!

Jos kuitenkin lähtisimme siitä, että asunnonvälitys on laillista toimintaa, niin täytyisi kai välityspalkkioiden olla jonkinlaisessa suhteessa välittäjien vaivannäköön. Vaivannäköä heillä ei itse asiassa ole ollenkaan. Kirjoittaja kävi katsomassa erästä suurimpia ilmoituksia päivälehdissä harrastavaa välitystoimistoa: kolme pimeätä huonetta, kolme miestä vastaamassa puhelimiin ja pieni odotushuone täynnä asunnontarvitsijoita. Toiminnassa oli oikein vastaanoton sävyä, ovelle ilmestyi kolmas miehistä, huusi `seuraava`, nimi korttiin, 5.000 markkaa kassaan ja ulos. Asunnosta ilmoitetaan sitten kun sopiva ilmaantuu, jos ilmaantuu. Asiakas ei kauan viivy toimistossa, heitä ja viisitonnisia on paljon, jotka kaikki pitää saada omaan pussiin, joten vauhtia pitää olla. Päävälittäjän pöydällä on Amerikan lippu, se kai on tarkoitettu ilmentämään rahan mahtia tässä maailmassa. Kuten sanottu, käydessämme toimistossa oli odotushuoneessa kymmenisen henkeä. Kaikki kävi nopeasti ja pian odottajat olivat vaihtuneet uusiin. Varovaisesti arvioiden toimistossa käy kuukauden aikana 1.000 henkeä. Jokainen jättää välittäjälle 3.000 markkaa tai 5.000 markkaa. Osa saa asunnon ja joutuu maksamaan välityspalkkion. Osa ei saa, mutta joutuu maksamaan kuitenkin puolet palkkiosta. Lisäksi asunnonhakijoiden rahojen korkotulot odotusaikana. Lukija suorittanee yksinkertaisen laskun, niin saa selville minkälaisia voittoja nämä asuntogangsterit, kuten heitä alussa nimitimme, taskuihinsa käärivät.

Sota- ja pula-aika ovat suurimmalta osalta taakse jäänyttä. Asuntojen suhteen vallitsee edelleen pula-aika ja eräs sota-ajan inhoittavimmista ilmiöistä, mustapörssi, toisten ihmisten hädällä hyötyminen, toimii tällä alalla edelleen. Mitä on tehtävä?