Veronkiertäjä ääniharavana.

Tanskan poliittista elämää on koko vuoden alun ajan järkyttänyt se maavyörynomainen kannatus, jonka asianajaja Mognes Glistrup on gallup-tutkimusten mukaan saanut osakseen verojenpoistamisohjelmallaan. Glistrupin liike alkoi kuin kärpänen: se sai tammikuun mielipidetiedusteluissa 2 % kannatuksen. Mutta kasvoipa se ajan mittaan kuin härkänen: 15.2.1973 kannatus oli 5,8 %, 2.3.1973 - 7 %, 19.3.1973 - 18,2 %, 6.4.1973 - 25 %. Välillä on ehtinyt tapahtua laskuakin, mutta Glistrupin kannatus lienee yhäkin siinä 20-25 % välillä.

Glistrup on 46-vuotias puolueiden ulkopuolella pysytellyt juristi, joka on omistautunut verotusasioille. Hoidettuaan kuuden vuoden ajan Kööpenhaminan yliopistossa vero-oikeuden dosentuuria, hän siirtyi asianajajaksi, erikoisalanaan verotus tai oikeamminkin verojen kiertäminen. Ensi töikseen hän järjesti omat asiansa niin, että hän ei maksa lainkaan tuloveroa, ja samat temput hän kohtuullista maksua vastaan - kuten asianajajista sanotaan - neuvoo asiakkailleen.

Glistrupin tapa hoitaa toimistoaan on seuraava: hän herää 1/2 4 aamulla, ui ja hoitaa muut aamuaskareet, matkustaa upeasta esikaupunkiasunnostaan junalla toimistoonsa, jossa on kello viideltä. Puoli kymmeneen saakka hän sanelee kirjeenvaihtonsa koneeseen ja päivän mittaan hänen 76 apulaistaan hoitaa firman työt. Itse Mogens kiertää rouvansa kanssa lopun päivää poliittisissa kokouksissaan. Niillä on valtava suosio. Äskettäin hän piti suuren kokouksen Kööpenhaminassa. Saapuvilla oli 3000 kuulijaa. Tilan puutteen vuoksi toiset 3000 eivät mahtuneet sisään. Pääsymaksu 15 Tanskan kruunua. Samoihin aikoihin järjesti radikaalinen venstre kokouksen, jossa puhujana oli puolueen puheenjohtaja, entinen pääministeri *Hilmar Baunsgaard*. Ilmainen pääsy ja ilmaiset kahvit oli luvassa, mutta osanottajia oli kaikkiaan 153.

Glistrupin ohjelma on selkeä: valtion tulovero poistetaan heti ja kokonaan niiltä, joiden vuosiansiot ovat vähemmän kuin 60.000 Tanskan kruunua (noin 40.000 Suomen markkaa). Tulovero myös korkeammista tuloista poistetaan vuoteen 1980 mennessä. Silloin Glistrup kerää kaikki veroasiakirjat ja polttaa ne järjen riemuvalkeana.

Miten Glistrup selviää valtion menoista, kun tulot vähenevät pieneen murto-osaan? Hänen verojen supistamisohjelmansa on vähintään yhtä raju. Valtion hallintokoneistoon ei jätetä montakaan viran hoitajaa. Asevelvollisuus poistetaan ja sen mukana tietenkin lakkaa koko Tanskan puolustuslaitos. Maan ulkomaanedustus lopetetaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Sosiaaliset avustukset vähennetään minimiin. Valtion byrokratiasta tehdään lyhyt loppu. Näin saadaan pienet menot ja vielä pienemmät tulot tasapainoon.

Merkillistä kyllä, monikaan niistä, jotka ovat ilmoittaneet äänestävänsä Glistrupia, ei pidä todenmukaisena, että tämä voisi lunastaa lupauksensa. Tyytymättömyys nimenomaan keskiluokan parissa korkeisiin veroihin on kuitenkin niin suuri, että nekään, jotka eivät sananmukaisesti usko uuden vapahtajan utopioihin, haluavat antaa hänelle mahdollisuuden yrittää.

Mitä sanovat kaikkeen tähän Tanskan puoluejohtajat?

Ensiksikin he ovat vakavasti huolissaan, enemmänkin, he ovat peloissaan. Varsinkin kun he näyttävät joutuneen myöntämään, että Glistrup on tietyssä määrin oikeassa.

Kuvaava on haastattelulausunto, jonka ent. pääministeri Hilmar Baunsgaard on antanut ruotsinmaalaiselle lehdelle. Siinä Baunsgaard sanoo, että Glistrup on vakava ja mielenkiintoinen oire syvästä tyytymättömyydestä, jota esiintyy kaikissa hyvinvointiyhteiskunnan kansankerroksissa. Glistrupin menestys osoittaa, että myös sellaisissa valtioissa, joissa kansalaiset periaatteessa hyväksyvät hyvinvointiyhteiskunnan, on olemassa raja, mihin saakka he ovat valmiit maksamaan yhteiskunnalta saamistaan palveluksista.

Kaukana siitä, että Baunsgaard olisi valmis niihin valtaviin valtionhallinnon supistuksiin, joita Glistrup on ehdottanut. Mutta hän suosittelee kaiken yhteiskunnassa suoritettavan uudistustyön pysähdyttämistä 10 a 12 vuodeksi. Tämän ajan kuluessa olisi saatava tähän mennessä päätetyt ja vielä keskeneräisiksi jääneet reformit toimimaan kitkattomasti. Saman ajan kuluessa olisi myös valtion tulotalous saatettava sellaiseen tasapainotilaan, että päätetyt uudistukset voitaisiin toteuttaa ilman uusia veronkorotuksia.

Entinen pääministeri sosiaalidemokraatti *Jens Otto Krag* on vieläkin hätääntyneempi. Hän vaatii kaikkia puolueita, äärimmäistä vasemmistoa lukuunottamatta, yhteisiin neuvotteluihin yhteisen politiikan aikaansaamiseksi Glistrupia vastaan. Aikaa on seuraaviin vaaleihin vuoden 1975 loppuun. Siihen mennessä on löydettävä lääkkeet Glistrupia vastaan. Jos siinä ei onnistuta, Tanskan demokratiaa uhkaa Kragin mielestä kuolemanvaara. Tuntuu siltä, että Kragin hätähuuto ei yletä keskenään riitaisten puolueiden johtopaikoille.

On tietenkin mahdotonta sanoa, miten Glistrup jaksaa pitää vauhtiaan yllä seuraaviin vaaleihin saakka. Puolueensa hän kyllä pitää koossa, sillä siinä ei vieläkään ole kuin 8 jäsentä, kaikki Glistrupin omasta asianajotoimistosta.

Tyytymättömyys korkeiden verojen takia alkaa saada kansainvälisiä mittasuhteita. Norjassa on kolme kuukautta ennen vaaleja eräs *Anders Lange* perustanut puolueen verojen ja maksujen voimakkaan alentamisen puolesta. Ennen kuin puolue on pitänyt edes perustavaa kokousta, se sai gallup-tutkimuksessa yli 5 prosentin kannatuksen. Suurin menetys on kohdistunut oikeistoon ja muihin porvarillisiin puolueisiin, mutta myös työväenpuolue on ollut ampumalinjalla. Syksyllä sitten nähdään, millainen tähdenlento Langen puolue on ollut.

Suomelle on ehkä ollut onneksi, että vennamolaisuuden uusi aalto pyyhkäisi maata puolenkymmentä vuotta sitten. Meillä kuten Tanskassakin on syttymisherkkää mielialaa korkeita veroja vastaan ja nimenomaan keskiluokissa. Siitä on todistuksensa ammattijärjestöjen vaatimukset raskaan verotaulukkomme lieventämiseksi.

Vennamolla ei ole enää muuta tulemista edes korkeaa verotusta koskevan tuomitsemisen ohjelmalla. Kaikki ovat nähneet ja tietävät, että Vennamon koko politiikka on yhden epäonnistuneen miehen pohjattomasta katkeruudesta ja vihasta syntynyttä kostonhimoa. Se voi kerätä tyytymättömiä hetkeksi ympärilleen, mutta se ei kelpaa pohjaksi valtiollisen elämän tervehdyttämisen kaapuun verhotulle reformipolitiikalle. Ja mikä kaikkein eniten heikentää Vennamon toimia, on hänen totaalinen huumorittomuutensa. Tämä tulee erityisen selvästi esille, jos häntä verrataan Glistrupiin. Kaikkien arvion mukaan Glistrup on puoleensa vetävä mies nimenomaan rehevän huumorinsa vuoksi. Hän ei leikinlaskussaan säästä itseäänkään. Voiko joku kuvitella, että sapenkarvainen Vennamo yltäisi edes itsekritiikkiin, puhumattakaan, että laskisi leikkiä omalla kustannuksellaan.

Ansaitsee panna merkille, että tunnettu sosiaalipoliitikkomme *Pekka Kuusi* on esitellyt pidättyvyyteen tähtäävää yhteiskuntapolitiikkaa ja pientä pysähtymistä, jotta alullepannut reformit voitaisiin menestyksellä toteuttaa. Häntä on jo ehditty arvostella ajatustensa johdosta. Meillä on kuitenkin täysi syy olettaa, että Kuusen sanoma tulee vielä usein esille valtiollisissa keskusteluissa ja päätöksissä.

Liimatainen.