Alkusanat

Urho Kekkosesta kerrotaan seuraavaa tosipohjaista juttua:

Talvisodan alkaessa oli Kekkonen Cajanderin hallituksen sisäasiainministerinä. 30.11.1939 varhain aamulla soi hänen kotonaan puhelin. Viipurin läänin silloinen maaherra Manner ilmoitti lähimmälle esimiehelleen, että venäläiset joukot olivat ylittäneet rajan.

Kekkonen soitti heti pääministerille ilmoituksesta ja ehdotti, että hän itse soittaisi eräille hallituksen jäsenille ja pääministeri toisille ja että valtioneuvoston istunto olisi pidettävä oitis. Pääministeri Cajander sääntöihin tottuneena virkamiehenä empi:

- Tarkoitatko sinä, että meidän pitäisi kokoontua ennen virka-aikaa? (joka tuolloin alkoi klo 10.00)

- Kyllä, sitä minä tarkoitan, oli Kekkosen lyhyt vastaus.

Cajanderin reaktio henki epäuskoisuutta. Sotaan ei täysimääräisesti uskottu, mutta se syttyi. Rauha solmittiin "sadan kunniakkaan päivän" jälkeen. Kekkonen vastusti tuota "kunniatonta" rauhaa loppuun asti. Keväällä 1944 oli toinen ääni kellossa: Suomen oli pyrittävä irti sodasta hyvän sään aikana. Valtiojohdon oli itsenäisesti ja rohkeasti tehtävä johtopäätökset sodan kulusta. Aikaa ei ollut hukattavissa, mikäli mielittiin turvata kansakunnan olemassaolo. Tosiasia, että Suomi oli häviävällä puolella, oli tunnustettava ja raskaisiinkin aluemenetyksiin alistuttava.

Näiden äärimmäisten ja omista lähtökohdistaan perusteltujen kannanottojen väliin mahtui neljä vuotta. Sinä aikana Urho Kekkosen ajattelussa ja maailmankatsomuksessa tapahtui perustavanlaatuinen murros. Maaliskuun 1940 tunneperäiset äänenpainot olivat kiinni menneessä, kevään ja kesän 1944 reaalipoliittiset perustelut tähysivät tulevaisuuteen.

Käsillä olevan teoksen tekstit peilaavat Kekkosen ajattelussa tapahtunutta käännettä ja suhdetta sotaan yleisemminkin. Lisäksi ne kertovat hänen vähemmän tunnetusta toiminnastaan virkamiehenä, siirtoväen asioiden ajajana ja hieman valtionhallinnon saneeraajanakin. Tavoitteena on, että asiakirjat ja lehtikirjoitukset antaisivat suhteellisen kattavan kuvan sota-ajan Kekkosesta: miten, miksi ja millaisin tavoittein ja rajoituksin hän otti kantaa ja osallistui poliitikkona, virkamiehenä ja yksityishenkilönä kriisivuosien ponnistuksiin.

Aineisto on ryhmitelty vuosittaisiin jaksoihin. Alkutekstit taustoittavat kirjoitusten, kirjelmien ja puheiden lähtökohtia. Sulkeissa viitataan ao. kontekstiin liittyvään dokumenttiin. Julkaistava materiaali koostuu pääosin virallisista tai epävirallisista asiakirjoista, puheista sekä lehtiartikkeleista. Almanakkamuistiinpanoja lukuun ottamatta Kekkosen henkilökohtaiset tunnot välittyvät vain välähdyksenomaisesti. Siksi on suositeltavaa, että rinnakkaislukemistona käytetään Urho ja Sylvi Kekkosen sotavuosien kirjeenvaihtoa (Rakas Häiskä, 1997). Juhani Suomen Myrrysmies (1986) välittää tutkimuksellisen kokovartalokuvan sota-ajan Kekkosesta. Sitä on hyödynnetty taustatekstejä laadittaessa.

Tavoitteena on hahmottaa mahdollisimman monipuolinen ja informatiivinen kuva Kekkosen toiminnasta, ristiriitojen sävyttämästä elämästä ja tavoitteista. On kuitenkin syytä korostaa, että kysymyksessä on valikoima. Kekkosen sotavuosina tuottama kirjallinen materiaali on mittava: puheita, aloitteita, muistioita, muistiinpanoja, lehtiartikkeleita, kirjoja jne. Jo pelkästään nimimerkillä Pekka Peitsi hän julkaisi pitkälle toistasataa artikkelia ja neljä kirjasta; siirtoväkiartikkeleita kertyi alun kuusikymmentä ja kaksi kirjaa päälle päätteeksi. Eduskunnassa hän puhui liki sata kertaa, muissa tilaisuuksissa toisen mokoman.

On näin ollen selvä, että seuraavilla sivuilla voidaan tuoda esille vain osa kaikesta materiaalista - arviolta 10 %. Dokumentit on yleensä julkaistu lyhentämättöminä, mutta Pekka Peitsen kirjasista vain asiayhteyden ja sisällön kannalta keskeisimmät osuudet. Originaalitekstien kieliasu on säilytetty alkuperäisenä, paitsi jos ymmärrettävyys on edellyttänyt täsmennyksiä. Kekkosen itsensä yliviivaamat tekstiosuudet on merkitty sulkumerkkien sisään kursiivilla. Muiden kommentit ja henkilönimien täsmennykset on rajattu hakasulkein. Kekkosen taskukalentereista on julkaistu ne päivät, joiden kohdalla on merkintöjä. Sekalaisia muistiinpanoja sisältävät loppusivut on jätetty pois, ellei niihin sisälly poliittisesti merkittäviä kohtia. Selitysosassa tarkennetaan lähinnä kalenterimuistiinpanojen henkilögalleriaa sekä tiettyjä asiakokonaisuuksia.

3.9.1998

Ari Uino