Kirjelmä Sosialidemokraattiselle hallitusryhmälle 9.7.1953

Uusi hallitus, joka on muodostettava hallituksemme hajaannuttua sisäisiin erimielisyyksiin, on todennäköisesti valmis tänään nimitettäväksi tehtäväänsä. Olen vielä eilen yksityisesti keskustellut ryhmänne edustajien kanssa nykyisen hallituksen toiminnan jatkamisesta. Vielä nyt vetoan ryhmäänne ja toivon, että suostuisitte myötävaikuttamaan talouskriisin selvittämisessä nykyisen hallitusyhteistoiminnan puitteissa. Teen tämän siinä vakaumuksessa, että nykyisen hallituspohjan säilyttäminen on varmin tae nopeista toimenpiteistä kustannustason alentamiseksi. Jos uusi hallitus antaa eduskunnalle esitykset, joiden tarkoituksena on eräiden valtion menojen supistaminen ja tuotantoa rasittavien kustannusten pienentäminen sekä verojen alentaminen, on epätietoista tuleeko se saamaan nämä ehdotukset eduskunnassa hyväksytyiksi. Jos samantapaiset esitykset annetaan nykyisen hallituksen toimesta, pitäisi niiden läpimenon olla varmaa. Tämä merkitsisi tuotantokustannusten alentamista arviolta n. 10 %, mitä olisi pidettävä eräänä takeena työllisyyden turvaamisesta ensi talvena.

Jotta hälventäisin erään pääepäilyn esittämääni ohjelmaa kohtaan, olen valmis siitä poistamaan ensi syksynä välttämättömäksi arvelemani palkkojen alentamisen. Asia on niin, että alunperinkin olen ajatellut, minkä seikan neuvotteluissa mm. porvarillisten ryhmien edustajien kanssa sekä teidän edustajienne kanssa toissapäivänä olen selittänyt, että hallituksen on pakko ensi syksynä uudelleen tarkastaa kustannustasokriisiä koskevaa kysymystä, ja jos tuotanto alkaa virota ja työllisyys palautua alussa esittämilläni toimenpiteillä, ei tietenkään tarvita mitään palkanalennuksia. Mutta jos niin käy, että nämä toimenpiteet eivät ole kyenneet palauttamaan tuotannollemme kilpailukykyä ja laajaa työttömyyttä alkaa ilmaantua, hallituksen on pakko, oli sen kokoonpano mikä tahansa ja olivat vaalit edessä tai takana, ottaa uudestaan käsiteltäväkseen kysymys valtiovallan lisätoimenpiteistä työttömyyden torjumiseksi normaalisilla keinoilla, nimittäin tuotannon kannattavuuden parantamisella. Silloin joutuu pakostakin mm. kysymys palkkojen alentamisesta pohdittavaksi, mutta sillä on silloin taustanaan alussa mainituilla toimenpiteillä aikaansaatu elinkustannusten alentuminen ja välittömästi alkavan joukkotyöttömyyden torjuminen.

Olen edelleen valmis harkitsemaan ryhmänne esittämään ohjelmaan sisältyvää hinnantasausrahastoon vientiteollisuudelta suhdannepidätyksinä kannettujen varojen siirtämistä budjettiin siinä tarkoituksessa, että vientiteollisuudelle voitaisiin suorittaa ylimenokautena korvausta tappiollisen viennin aiheuttamista kustannuksista. Samalla linjalla olisi mahdollisuus tukea vientiteollisuuden asemaa palauttamalla sille vielä tulevana syksynä ne varat, jotka se on maksanut viennin suhdannerahastoon ja jotka se tehdyn sopimuksen mukaan saisi vasta vuodesta 1958 lukien.

Ja lopuksi: Jos minun henkilöni on esteenä edellä esitetyn ohjelman toteuttamiselle nykyisen hallitusyhteistoiminnan merkeissä tai jos se yleensä on esteenä nykyisen hallituspohjan jatkamiselle, ilmoitan hallitusryhmällenne, kuten olen aikaisemmin eräille jäsenillenne jo tehnyt, että olen valmis viipymättä vetäytymään syrjään ja jättämään pääministerin paikan henkilölle, josta voidaan yhteisesti sopia.

Pyydän vastausta tähän kirjeeseeni tänään ennen klo 4:ää, jota pitemmälle uuden hallituksen nimittämistä ei esilläolevien kiireellisten esitysten valmistamisen vuoksi voida kohtuudella viivyttää.

Helsingissä 9 päivänä heinäkuuta 1953.

Urho Kekkonen