Eksytysyritysten tarkoitus.

Ei koskaan itsenäisyytemme aikana ole Suomen maataviljelevää väestöä yritetty eksyttää sillä tavoin kuin paraillaan käytävässä vaalitaistelussa. Nyt, jolloin talouspula yleensä ja maatalouspula aivan erikoisesti painaa meidänkin maamme pääväestöä, maanviljelyksestä ja sen sivuelinkeinoista eläviä kansalaisia, ja jolloin on suorastaan kysymyksessä koko itsenäisen talonpoikaisluokkamme tuho tai säilyminen, nyt tuodaan poliittisen taistelun näyttämölle monia aivan toisarvoisia teoreettisia riitakysymyksiä ja koetetaan keinotekoisesti palauttaa niitä mitä mahdottomimmilla "eleillä" ja "liikehtimisillä". Kun seuraa lähemmin päivästä päivään jatkuvaa ja yhä paisuvaa äärimmäisoikeistolaista kiihotusta, jossa kansakunnan kalleimmat henkiset arvot, uskonto ja isänmaa ovat alennettu poliittiseksi rihkamaksi, jolla yritetään vaihettaa valtaa ja aineellisia etuja ja saada talonpoikainen kansa hämätyksi näkemästä tämän vallantavoittelun todellista luonnetta, joka tarkoittaa virka- ja rahavallan voittoa kansanvallasta ja parlamenttarismin tuhoamista, niin kun tarkkaa kaikkea tätä valheen, vääristelyn ja tekopyhyyden hyökkäysrintamaa, ei todellakaan voi olla hämmästymättä, millä huolettomuudella ja välinpitämättömyydellä osa sitäkin kansanainesta vielä valtiollisiin päivänkysymyksiin suhtautuu, jonka tuloa koko tämä "liikehtiminen" ennustaa.  Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että tähän asti itsenäisen talonpoikaisluokkamme keskuudessa vielä löytyy yksilöitä - joskin harvoja yksilöitä - jotka kaikenlaisten valhenimellä esiintyvien "liikkeiden" sokaisemana kaivavat sitä hautaa, johon kansanvaltainen valtiojärjestyksemme ja talonpoikaisluokkamme valtiollinen ja aineellinen itsenäisyys aiotaan ikipäiviksi haudata. Tämä kaikki on käsitettävissä vain sen alussa mainitun eksytyksen tulokseksi, jolla oikeisto yhdessä uskollisten liittolaistensa, virka- ja rahavallan avulla käy epätoivoista "viime taistoaan" menetettyjen asemiensa takaisin valtaamiseksi.

Vaikka maalaisliiton taholla kernaasti myönnetäänkin - ja on aina tiedetty - että kommunismi ei ole vielä sillä juuritettu valtiollisesta elämästämme ja harhautuneiden työläisjoukkojen keskuudesta, että kommunistiselta puolueelta on kielletty valtiollisen puolueen oikeudet ja se on painettu julkisista toimintamuodoistaan "maan alle", ei poliittisesti valveutuneen talonpoikaisväestön ja maalaisliiton taholla voida missään tapauksessa myöntää, että kommunismi olisi ainoa vaara, joka kansakuntaa ja talonpoikaisväestöä uhkaa. Kommunismi on vieläkin ja on etenkin aikaisemmin ollut vakava sisäpoliittinen ja yhteiskunnallinen vaara. Mutta pääasiassa juuri sen vuoksi, että maalaisliitto on alunperin ja aina hellittämättömästi taistellut tätä vaaraa vastaan, se on saatu Suomessa torjutuksi ja heikennetyksi niin, että jos vain k o m m u n i s m i n  p a r h a a t  e d e l l y t y k s e t, työttömyys ja köyhyys, alkavat vähetä ja talonpoikaisluokkamme taloudellinen ja valtiollinen itsenäisyys säilyvät, kommunismin täydelliseksi murskaamiseksi ei tarvita mitään erikoista kansanoikeuksien supistamista. Viime vuosien tapaukset ovatkin mitä moninaisemmalla tavalla osoittaneet, että kommunismivaaraa on käytetty vain kylttinä pyrkimyksille, joille ei talonpoikaisväestö oman onnensa ja isänmaansa parhaan merkeissä voi antaa kannatustaan.

Liioittelematta kommunismivaaraa ja peloittelemalla alituiseen sillä koettaa oikeistokumoukseen tähtäävä valheisänmaallinen liike eksyttää talonpoikaisväestöä, saadakseen tämän  v a p a a e h t o i s e s t i  luopumaan jo saavutetuista valtiollisista oikeuksistaan ja parlamenttarismista. Sillä oikeisto tietää kyllä, että sen voimat ovat liian heikot muuten kuin viekkaudella voittamaan. Jos parlamenttarismi onnistutaan saattamaan huonoon huutoon talonpoikaisväestön keskuudessa, jos yleinen äänioikeus voidaan uskotella turhaksi ja kansanvaltainen eduskunta tarpeettomaksi, vieläpä vahingolliseksi ja "rappeutuneeksi" laitokseksi, silloin on äärimmäisoikeistolainen liike eksytyspolitiikallaan päässyt tuloksiin, joihin se ei "Mäntsälöimisellä" päässyt eikä aseellisella toiminnalla voikaan Suomessa koskaan päästä.

Oikeisto koettaa parhaillaan käytävässä vaalitaistelussa saada kaikin keinoin käännetyksi talonpoikaisväestön huomion  p o i s  t a l o u d e l l i s i s t a  k y s y m y k s i s t ä. Oikeisto tietää vallan hyvin, että joskin taloudellisesti parempina aikoina on verrattain helppo "hajoittaa ja hallita" talonpoikaiskansaa, on asia aivan toinen nyt, jolloin taloudellinen hätä ajaa maanviljelijät yhteen rintamaan. Koko yksikamarisen eduskuntamme olemassaoloajan on oikeiston ja yläluokkapuolueiden, vieläpä osittain sosialistienkin onnistunut hajoitustyöllään estää pelätty maatalousväestön valtiollinen yhteenliittyminen siinä laajuudessa kuin se voisi ja sen tulisi tapahtua. Mutta  pakkovasaran pauke talonpoikaisten kotien nurkilla on alkanut viime aikoina puhua niin voimakasta kieltä koko maaseudun täydellisen yhtymisen puolesta, että niin oikeisto kuin vasemmistokin pelolla katselee niiden eristävien patojen murtumista, jotka tähän saakka ovat jakaneet kansamme suuren enemmistön eri puoluekarsinoihin. Huuto eduskuntauudistuksesta ja puolueiden hävittämisen tarpeellisuudesta  e i  o l e  m u r e h t i m i s t a  i s ä n m a a s t a  v a a n  o i k e i s t o n  v a l l a s t a. Se on vallan ja vaikutuksen menettämisen pelkoa.

Mutta talonpoikaiskansa ei enää anna eksyttää itseään. Se kokoaa nyt kaikki voimansa ja menee vaaliin  t a  l o u d e l l i s t e n  k y s y m y s t e n  m e r k e i s s ä !