Eri tiedotusväleineille annettuja haastatteluja

2. Tasavallan Presidentin haastattelulausunto Arbeiderbladetille 7.2.1962

1. kysymys:

Novosibirskin kokouksesta annetun tiedonannon viimeisessä kappaleessa sanotaan, että Neuvostoliiton hallitus toivoo Suomen hallituksen valppaasti seuraavan Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella tapahtuvaa kehitystä ja että se tilanteen niin vaatiessa harkitsisi, mitä toimenpiteitä olisi ehdotettava Neuvostoliiton hallitukselle.

Norjassa ovat useat käsittäneet tämän kappaleen siten, että Suomi Novosibirskissä otti määrätyn velvoitteen tarkkailla, ettei kehitys muissa pohjoismaissa vahingoittaisi Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Lehdistössä on käytetty sanaa "vahtikoira".

Mikä on Teidän käsityksenne tästä?

Vastaus:

Tiedonannon viimeistä kappaletta ei pidä käsitellä irrallisena, vaan se on asetettava Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys- ja avunantosopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta Novosibirskissä käytyjen keskustelujen yhteyteen. Silloin havaitaan, että tämä tiedonannon kohta ei suinkaan heikennä Suomen asemaa. Päinvastoin. Asiahan on siten, että jokaisen itsenäisen valtion tulee oman etunsa vuoksi seurata sellaisia ilmiöitä, joilla voi olla merkitystä sen politiikalle. Sitä ei voitane meiltäkään kieltää. Tiedonantoa on tarkasteltava myös siinä valaistuksessa, että sen mukaan aloite mahdollisten neuvottelujen aloittamiselle on tästä lähtien ensi sijassa Suomen. Edelleen on syytä kiinnittää huomiota siihen, että tiedonannon tämä kohta sisältää ajatuksen yhteistyösopimuksen 2. art. tulkitsemisesta niin, että siinä mainittu sodan uhan toteaminen on suoritettava yhteisesti. Nämä kaksi seikkaa ovat meille siksi tärkeitä, että tiedonannon viimeistä kappaletta on Suomen kannalta pidettävä onnistuneena. Puolueettomuusasennettamme ei mainittu valvontatoiminta vaaranna, eikä se tule häiritsemään perinteellistä pohjoismaista yhteistoimintaa.

"Vahtikoira"-sanan käyttäminen tässä yhteydessä on vain haukkumasana.

2. kysymys:

Norjassa ovat johtavat poliitikot luonnehtineet Neuvostoliiton 30 päivänä lokakuuta jättämän nootin sekaantumiseksi Suomen sisäisiin asioihin.

Haluatteko kommentoida näitä lausuntoja?

Vastaus:

Neuvostoliiton 30.10. Suomelle osoittaman nootin ymmärtämiseksi ei riitä, että tarkastelemme sitä vain omien käsitystemme valossa. Meidän on myös pyrittävä asettumaan sen lähettäjän asemaan ja näkemään tilanne tavallaan Moskovan näkökulmasta. Neuvostoliiton hallitus on viime aikoina useassa yhteydessä ilmaissut huolestumisensa Euroopassa tapahtuneen kehityksen ja nimenomaan Länsi-Saksan sotilaallisen voiman lisääntymisen johdosta. Meillä ei ole mitään syytä olla pitämättä tätä huolestumista aitona, ajattelimmepa itse tilanteesta mitä tahansa. Neuvostoliitto oli joka tapauksessa oman tilanteenarviointinsa perusteella viime syksyn kuluessa ryhtynyt useihin toimenpiteisiin turvallisuutensa varmistamiseksi. Suomelle tehty ehdotus ystävyys- ja avunantosopimuksen edellyttämien neuvottelujen aloittamisesta oli vain yksi näistä toimenpiteistä. Nootin johdosta käydyissä keskusteluissa ilmeni sitten, kuten tunnettua, että Neuvostoliiton hallitus tahtoi ensi sijassa saada varmuuden siitä, että se voi luottaa Suomen tähänastisen politiikan jatkumiseen. Se tahtoi olla varma siitä, että sen turvallisuusintressit eivät Suomen kautta tule missään oloissa häirityiksi. Mutta se ei viime syksynä enempää kuin aikaisemminkaan pyrkinyt sanelemaan meille, mitä meidän täytyisi tehdä. Se ei esittänyt mitään vaatimuksia, jotka koskisivat Suomen sisäisiä asioita. Niistä päätämme itse yksinomaan sen perusteella, mitä katsomme kansallisten etujemme vaativan, eikä mikään valta voi näihin ratkaisuihimme puuttua. Ratkaisuja tehdessämme emme kuitenkaan voi olla ottamatta huomioon, miten ne saattavat vaikuttaa suhteisiimme muihin valtoihin. Suomi ei ole tässä suhteessa mitenkään poikkeuksellisessa asemassa. Kansainväliset suhteet yleensäkin ovat nykyään totaalisia luonteeltaan. Ne eivät määräydy pelkästään diplomaattien kanssakäymisen perusteella, vaan niihin vaikuttaa kaikki, minkä myös omassa maassamme teemme. Olemme täysin tietoisia siitä, että ei vain Neuvostoliitto vaan myöskin muut vallat tarkkailevat toimiamme ja tekevät niistä johtopäätöksensä, jotka heijastuvat niiden suhteisiin Suomeen.

3. kysymys:

Vuoden 1948 avunantosopimusta on ensimmäisen kerran käytetty konkreettisessa tilanteessa.

Onko tämä käsityksenne mukaan johtanut siihen, että Suomen liikkumavapautta on rajoitettu tai että maan asema jossain muussa suhteessa on muuttunut?

Vastaus:

Pari päivää nootin saapumisen jälkeen ollessani vielä Yhdysvalloissa huomautin Los Angelesissa pitämässäni puheessa, että Neuvostoliiton neuvottelualoite ei tuonut mitään periaatteellisesti uutta Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin. Nyt kun nootin johdosta käytyjen keskustelujen tulos tiedetään, voidaan havaita, ettei se myöskään käytännössä ole johtanut mihinkään muutoksiin näissä suhteissa. Novosibirskissa pääministeri Hrushtshev nimenomaan vahvisti sen, että Neuvostoliitto luottaa tahtoomme ja kykyymme ylläpitää puolueettomuuslinjaamme. Tämän seikan vahvistaminen vallitsevassa tilanteessa, jolloin kansainvälinen tilanne on jännittynyt ja Neuvostoliitto on ilmeisen huolestunut turvallisuudestaan, on käsitykseni mukaan Suomelle erityisen arvokas asia. Kun vielä muistetaan, että länsivallat ovat myös äskettäin antaneet tunnustuksensa Suomen puolueettomuuspolitiikalle, niin en voi nähdä mitään sellaista, minkä voitaisiin katsoa heikentäneen asemaamme. Viimeaikaiset tapahtumat ovat päinvastoin vahvistaneet minua uskossani Suomen itsenäisyyden ja turvallisuuden kestävyyteen.

4. kysymys:

Katsotteko, että Pohjolassa esiintyvät erilaiset ulkopoliittiset suuntaukset ovat esteenä läheisemmälle pohjoismaiselle yhteistyölle?

Vastaus:

Historialliset ja maantieteelliset tekijät huomioonottaen on ymmärrettävää, että Pohjolan kansat ovat viime maailmansodan jälkeen ratkaisseet turvallisuusongelmansa eri tavoin. Tämä ei ole estänyt niitä kehittämästä muilla aloilla yhteistoimintaansa niin pitkälle, että tuskin voidaan vastaavaa löytää muualta maailmassa. Tämä yhteistoiminta on niin syvälle juurtunut kansojemme keskuuteen, että se on käsitykseni mukaan riippumaton ulkopoliittisen tilanteen vahiteluista.

5. kysymys:

Viime vuosina Suomessa on tapahtunut voimakasta talouselämän kehitystä ja hyvinvoinnin kasvua. Voiko tämä kehitys jatkua, vaikka Suomi jäisi Euroopan yhteismarkkinain (EEC) ulkopuolelle?

Vastaus:

Neuvotellessaaan EFTA-maiden kanssa Suomen hallitus pyrki turvaamaan vientinsä edut näiden maiden markkinoilla ottaen samalla huomioon tärkeät vienti-intressinsä muilla markkinoilla samoin kuin puolueettomuuspolitiikkansa asettamat vaatimukset. Suomen ja EFTA:n välillä keväällä 1961 tehty sopimus vastasi näitä pyrkimyksiä. Samoilla edellytyksillä Suomi tulee edelleenkin pyrkimään siihen, että se voi muuttuvissa olosuhteissa turvata elintärkeän vientinsä jatkuvuuden Länsi-Euroopan markkinoille, joille kaksi kolmasosaa viennistämme suuntautuu.