Todella suuri yritys

Silloin kun viimeksi noin kuukausi sitten käsittelimme Suomen hallituskysymystä, oli neuvotteluissa päästy niin pitkälle, että sosialidemokraatit olivat taas mielityössään: etsimässä omaa pääministeriehdokastaan. Fagerholm oli juuri kieltäytynyt, puolueen sisällä vallitsi runsauden pula. Mutta miten ollakaan, leikki loppui odottamattoman lyhyeen, kun yllättäen havaittiin, että Mauno Koiviston merkeissä voidaan yhtyä - niinkuin sanotaan - yhteen.

    Koiviston johdolla hallitusneuvottelut sitten käytiin ja paikat jaettiin. Saiko kepu ohjelmaan liikaa omia käsialojaan ja kahmaisiko se paikoista parhaat palat, siitä tullaan kauan keskustelemaan. Mutta kieltää ei sovi, että miehitys on kova. Ei ole ollut meillä ennen eikä muuallakaan varmaan koskaan hallitusta, jossa on neljä pääministeriä: yksi hallitseva ja kolme entistä.

    Koiviston hallitus on aloittanut työnsä suotuisissa merkeissä. Hallitusohjelman voidaan pääosaltaan katsoa vastaavan ajan vaatimuksia ja jos siinä on löysää tekstiä, seuraa se siinä monen edeltäjänsä esimerkkiä. Tekojahan hallituksella ei vielä voikaan olla takanaan, mutta se saa alusta alkaen täysin määrin nauttia edeltäjänsä, siis Paasion hallituksen hyvistä päätöksistä. Tarkoitamme tällä tietenkin sitä Paasion hallituksen tekemää ratkaisua, jolla varatuomari Keijo Liinamaa määrättiin johtamaan tulo- ja palkkapoliittisia selvittelyjä ja neuvotteluja. Kun tästä asiasta kirjoitimme viime marraskuussa, rohkenimme kuvailla tätä Paasion hallituksen toimenpidettä arvaamattoman tärkeäksi, "jos se johtaa maan talouselämää uhkaavien järkytysten torjumiseen tai ratkaisevasti myötävaikuttaa tasapainon ja uuden nousun saavuttamiseen". Nyt voidaan todeta, että Liinamaan harras ja sisukas uurastus, jolle vain harvat rohkenevat ennustaa menestystä, on tuottanut ensimmäisen tuloksen: järjestöjen allekirjoittama sopimus tulo- ja hintapoliittisesta kokonaisohjelmasta. Sen takana ei vielä ole kaikkia asianomaisia järjestöjä, mutta hyvä alku on kuitenkin tehty.

    Se, mistä järjestöt ovat sopineet, on vain osa kokonaisohjelmasta. Valtiovalta ja Suomen Pankki joutuvat suorittamaan niille kuuluvan osuuden edessäolevasta vakauttamistyöstä. Suomen Pankin vaikutus voidaan jo nähdä siinä, että pankit ovat luopuneet indeksitalletuksista ja voineet alentaa luotoista perittävää korkoa. On varmaa, että suurin osa Liinamaan toimistossa kokoonsaadusta vakiinnuttamisohjelmasta voidaan toteuttaa tämän kevään aikana. Mutta ensi syksyksi jää ainakin valtion tulevan vuoden tulo- ja menoarvio, jonka tulee olla karun pidättyväinen, jotta se voisi omalta osaltaan täyttää vakauttamisohjelman tarkoitusperät.

    Liinamaan "paperin" ja Koiviston hallituksen saama vastaanotto on ollut varsin myönteinen. Se johtuu tietenkin siitä että devalvoinnilla oli mieliä järkyttävä vaikutus. Se avasi ihmisten silmät näkemään, mitä taloudellisten takaiskujen tietä me jatkuvasti joudumme kulkemaan, jollei inflaatiokehitykselle pystytä asettamaan sulkuja. Liinamaan "paperissa" nähtiin rehellinen ja tasapuolinen yritys tällaisen sulun luomiseksi. Joku on kirjoittanut, että "paperi" ei ollut paras mahdollinen. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä "paperi" oli juuri paras mahdollinen. Teoriassa parempia vaihtoehtoja varmaan olisi ollut, mutta ne erittäin raskaat neuvottelut, jotka aiheuttivat muutoksia ehdotukseen miltei viime minuuteilla, johtivat tulokseen, joka olevissa oloissa oli paras mahdollinen.

    Kun näin pitkälle on päästy, voidaan todeta, että tämän talousohjelman vetäjä, pääministeri Koivisto on mies paikallaan. Arvostelematta Rafael Paasion aika häiriintymätöntä verkkaisuutta, on varmaa, että tuo ominaisuus ei olisi ollut paras avu Liinamaan "paperin" läpiviemisessä. Koivisto pääministerinä herättää luottamusta. Yleisesti tiedetään, että Koivisto on Liinamaan nimellä kulkevan ehdotuksen isä siinä kuin Liinamaa itse, sillä suunnitelma on neulottu yhteisymmärryksessä Suomen Pankin kanssa. Vaikein ja epäkiitollisin osa on kyllä ollut nuorella varatuomarilla, sillä hän on saanut neuvotella ohjelman kokoon työmarkkinajärjestöjen ja taloudellisten etupiirien kovapintaisten ja leppymättömien johtohenkilöiden kanssa. Sen onnistuminen on saavutus, joka omassa lajissaan on yhtä kunnioitettava kuin esim. Eero Mäntyrannan menestys kotimaisilla hiihtoradoilla.

    Tyytyväisyys sen johdosta, mitä on saavutettu, ei saa meitä tuudittaa kuvitelmaan, että nyt on kaikki tehty, mikä on tarpeen. Varsinaiset täytäntöönpanovaikeudet ovat vasta edessä päin. On saatava valtuuslaki, koska hyväksytty ohjelma kouraisee syvälti jo saavutettuja oikeuksia. Hinnat on pidettävä kurissa. Työttömyyttä on supistettava. Ja valtiontalouden asemaa on parannettava, lupauksen mukaan verotusta kiristämättä. Yhtenä rohkaisevana piirteenä on pidettävä sitä, että tosiasioiden ja mustamaalauksen masentama yleinen mieliala alkaa kääntyä suoritettujen merkittävien toimenpiteiden ja luvassa olevien helpotusten ansiosta nousuun. Monesti on sanottu, että lamakausi on mielialakysymys. Niin on asianlaita nousunkin suhteen. Nyt on kansalaishyveeksi korotettava vakauttamisohjelman tukeminen ja sen puolesta toimiminen. Sen pitäisi olla sitäkin helpompaa, koska toista järkevää vaihtoehtoa ei ole olemassa.

    Lopuksi vaatimaton kommentti hallituksen kokoonpanon tiimoilta. Pankkivaltuusmiehet myöntäessään virkalomaa pääministerille ja kahdelle muulle hallitukseen tulleelle Suomen Pankin johtokunnan jäsenelle ovat lausuneet, että tällainen järjestely ei ole onnistunut. He "edellyttävät, että asiaintila pankin johtokunnan osalta mahdollisimman pian tulee korjatuksi normaaliksi." Tähän voidaan yhtyä puolueeseen ja uskomukseen katsomatta. Korjaus on saatava aikaan. Mutta muistettakoon, että Koivistoa tarvitaan hallituksessa viemässä ohjelmaa läpi, jota hän on Suomen Pankille kuuluvia tehtäviä suorittaessaan ollut laatimassa. Hänelle on suotava tilaisuus olla siinä hengessä tehtyä ohjelmaa toteuttamassa hallituksesta käsin. Täten hän palvelee Suomen Pankille laissa Osoitettuja tehtäviä pääministerinä toimimalla.