44. Tasavallan Presidentin lausunto Maailma ja Me -lehdelle no. 11/1977

Lähiviikkoina sekä Suomessa että Neuvostoliitossa vietetään suuria juhlia. Lokakuun Vallankumouksesta ja Suomen eduskunnan antamasta itsenäisyysjulistuksesta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Näiden kahden tapahtuman läheisyys ei ole mikään sattuma, vaan niiden välillä on kiistaton historiallinen yhteys. Neuvostovallan synty Venäjällä loi edellytykset Suomen kansan itsenäisyystahdon toteutumiselle.

Tämän syksyn suuret tapahtumat merkitsevät samalla suomalais-neuvostoliittolaisen naapuriystävyyden juhlaa. Suomessa muistetaan hyvin, että maamme valtiollisen itsenäisyyden tunnusti ensimmäisenä nuori neuvostohallitus. Tätä koskevan asetuksen allekirjoitti itse V.I. Lenin, jonka ajatuksilla on ollut olennainen vaikutus myös siihen yhteistyöhön, jota maamme ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksen pohjalta menestyksellä harjoittaneet.

Suomalais-neuvostoliittolaisen eri alojen yhteistyön tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. Hyviä naapuruussuhteitamme sääntelevä monipuolinen sopimusverkosto, mm. viime keväänä solmittu uraauurtava, aina vuoteen 1990 ulottuva pitkän aikavälin yhteistyöohjelma, luo suotuisat edellytykset keskinäisen yhteistoimintamme jatkuvalle laajentamiselle ja syventämiselle. On helppo yhtyä siihen arvioon, jonka SNTL:n korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja, NKP:n keskuskomitean pääsihteeri L.I. Brezhnev esitti viimekeväisen Neuvostoliiton-vierailuni yhteydessä: "maittemme hyvä naapurisopu, johon V.I. Lenin vankasti uskoi allekirjoittaessaan asetuksen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamisesta, on neuvostoliittolais-suomalaisissa suhteissa vakiintunut ja muodostunut lujaksi ja pysyväksi".