VII Eri tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

40. Tasavallan Presidentin lausunto Ydin -lehdelle 6.1.1977

Ydin -lehden syntyminen kymmenen vuotta sitten oli kuin piristysruiske ulkopoliittiselle keskustelulle Suomessa. Samalla kun lehden päätoimittajien pyynnöstä esitän ajatuksia eräistä Suomen rauhanpolitiikan ajankohtaisista kysymyksistä, toivotan uudistuvalle Ytimelle parasta menestystä.

Vuosi 1976 oli monessakin mielessä välivuosi. Liennytyskehityksessä läpimurto vuosikymmenen alussa huipentui ETYK:n päätösasiakirjan allekirjoittamiseen Helsingissä puolitoista vuotta sitten. Vaikka myönteinen kehitys ei suinkaan tämän jälkeen pysähtynyt, sen vauhti selvästi hidastui päättyneenä vuonna. Liennytyksen "jatko-ohjelmasta" vallinnutta epäselvyyttä oli omiaan lisäämään eräissä keskeisissä maissa pidetyt vaalit ja tämän luoma avoin tilanne.

Viime kuukausina tilanne on kuitenkin käsittääkseni olennaisesti selkiytynyt. Myönteisiä merkkejä sovinnollisen ilmapiirin vahvistumisesta onkin ollut havaittavissa mm. YK:n yleiskokousten viimesyksyisten istuntojen aikana.

Tämä parantaa edellytyksiä viedä ETYK:n ensimmäinen seurantakokous läpi rakentavassa hengessä. Beogradissa voidaan ratkaisevasti vahvistaa yleistä luottamusta Helsingin julistuksen pysyvään arvoon ja liennytyksen jatkoedellytyksiin yleensä. Samalla voidaan viitoittaa suuntaviivoja lähiajan monenkeskiselle käytännön yhteistyölle Euroopassa.

Ajan mittaan on vain vahvistunut käsitykseni siitä, ettei liennytyskehitys voi esteettömästi jatkua, jollei aseidenriisuntaneuvotteluissa saavuteta merkittäviä edistysaskeleita. Ratkaisevan tärkeätä on saada aikaan SALT II -sopimus sekä päästä konkreettisiin tuloksiin Wienin neuvotteluissa asevoimien ja aseistuksen supistuksista Keski-Euroopassa. Alkaneen vuoden aikana onkin uskoakseni hyvät edellytykset ryhtyä täyttämään niitä suuria odotuksia, joita aseidenriisuntaneuvotteluihin on kohdistettu mm. ETYK:n aikana. Suomi on ollut viime aikoihin aktiivinen erityisesti pyrkimyksissä vahvistaa ydinsulkusopimuksella luotua järjestelmää, sillä ydinenergian käyttö ei voi kansainvälisesti laajeta, ellei samanaikaisesti torjuta siihen liittyvää vaaraa ydinaseiden leviämisestä.

Liennytyskehitys ja oikeudenmukaisen taloudellisen maailmanjärjestyksen rakentaminen esitetään joskus toisistaan riippumattomina tai jopa toisilleen vastakkaisina pyrkimyksinä. Tämä on mielestäni väärin. Päin vastoin, jännityksen ja sodanvaaran ylläpitäminen on varmin tae sille, etteivät eri syistä heikossa asemassa olevat kansat saa ääntään kuuluville. Perimmältään on kysymys samasta pitkäjänteisestä prosessista, jonka osa-alueilla kehitys ei kuitenkaan aina etene samanaikaisesti ja yhtä nopeasti.

Suomi oli ensimmäisiä teollistuneita markkinatalousmaita, jotka asettuivat tukemaan pyrkimyksiä uuden kansainvälisen taloudellisen järjestyksen luomiseksi. Meidän selkeän politiikkamme johdonmukaisuus on kuitenkin jossain määrin kärsinyt siitä, että hallituksemme ei ole voinut täyttää niitä määrällisiä kehitysyhteistyövelvoitteita, jotka YK:n jäsenvaltioina olemme itsellemme ottaneet. Valtioneuvosto asetti hiljattain komitean, joka toivoakseni esittää selkeät suosituksensa siitä, kuinka tämän lupausten ja käytännön välisen kuilun kasvaminen vastaisuudessa voidaan estää.