Kaikki mahdollista

Kajaanin Lehti 32/16.3.1917

Oli kirkas ja kuulas talvinen päivä. Korkealta taivaalta katsoi lämpimästi alas aurinkosetä, hymyili hellästi ja sen säteet iloisesti leikkivät ja loistivat hangella.

Ajoi Kajaanista Parkinniemeen hevosmies. Väsytti ja unetti miestä ja hevosta, pää alaspäin torkkuivat kumpikin.

- Soh, soh! Koputapas! tuumii mies ja riuhtasi ohjaksista.

Hevonen säikähti, nosti päätään ja hyppäsi pari askelta, mutta kohta pysähdytti aivan kulkunsa.

Mies riuhtoi hetken, nousi ylös ja räväytti ohjasperillä hevostaan sivuja pitkin. Tämä ei änähdäkään.

- Mikä horna siinä edessä on, arveli mies ja hyppäsi katsomaan. Ja vie sun seitsemän seppää, siinähän kellotti täysi jauhosäkki ruunan jaloissa. Ilon hymy leviää yli miehen naaman, tyytyväisenä nostaa hän säkin rekeen ja ryhtyy uudelleen ajamaan. Matkalla miettii mies mielessään, ettei mikään ole enää mahdotonta. Kohta voisi lukea Kajaanin Lehdestä, että löydetty on uusi, äsken rakennettu talo hyvässä kunnossa.

Kotiin päästyään lähetti mies heti ilmoituksen Kajaanin Lehteen - kuten jokainen kunnollinen ja ymmärtäväinen ihminen tekee - jotta sen saisi lukea kaikki kansa.

Niin näkyy olevan! Kaikki on mahdollista.

Lihominen vain ei ole mahdollista, minulle ainakaan. Olen viikossa laihtunut 2 kiloa. Surkeaa!

Mutta kyllä eräät lihovatkin. Ilmoittaapa Helsingin Sanomissa joku lihava, että hän myy smokingtakkinsa ja liivinsä juuri lihomisensa takia. - Tuo on kauheaa nykyaikana. Kysyn: Mitähän syö tuo mies?

Lihoisinkohan, jos ostaisin tuon harvinaisen miehen smokingin?

Esaijas Kohennuskeppi