Viimeistä edellisen kerran Nordekista.

Nythän se myrkyn lykkäsi, kun taas näyttää tarpeelliselta kirjoittaa Nordekista, vaikka viime vuoden viimeisessä numerossa asiaa juuri on käsitelty. Mutta aiheen on antanut Suomen hallituksen t.k. 12. tekemä päätös, jonka sisältö lyhyesti oli, että jos jokin pohjoismaa aloittaa varsinaiset neuvottelut EEC:hen liittymisestä ennen Nordek-sopimuksen voimaantuloa, Suomi keskeyttää omalta osaltaan Nordek-neuvottelut. Sitä vastoin virkamiesneuvottelut Nordek-sopimuksen sisällöstä voivat jatkua siihen saakka. Ja että jos jokin pohjoismaa liittyy EEC:hen Nordek-sopimuksen voimaan tulon jälkeen, muilla sopimusvaltioilla on oikeus sopimusta irtisanomattakin olla sitä soveltamatta.

Kun tätä päätöstä käydään tarkastelemaan, on syytä palauttaa mieliin, mitä edellisessä kirjoituksessa lausuttiin Euroopan talousyhteisön eli EEC:n luonteesta: perussääntönä, so. Rooman sopimuksen mukaan EEC:n jäsenyys merkitsee poliittista sidonnaisuutta, mikä ei lyö yhteen puolueettomuuspolitiikan kanssa. Suomi ei siis voi tulla suoraan tai kiertoteitse EEC:n jäseneksi. Se on todennäköisesti sanottu pohjoismaille useaankin kertaan Nordek-neuvotteluissa ja ainakin Suomen lehdistö on tavan takaa kiinnittänyt siihen huomiota. Mutta jostakin syystä skandinaaviset Nordek-neuvottelijat ovat karttaneet kuin syntiä suomalaisen näkökohdan esillepäästämistä virallisissa asiakirjoissa. Samaan aikaan Tanskassa ja Norjassa sekä hallitusten että talouselämän ynnä poliittisten ryhmien taholta esitetty käsityksiä, että kun Nordek-neuvottelut saadaan päättymään, aloitetaan viralliset keskustelut asianomaisten maiden tai koko Nordekin liittymisestä EEC:hen. Tätä peliä on nyt jatkunut kuukaudesta toiseen. Erikoinen piirre on ollut se, että milloin tahansa muissa pohjoismaissa on korostettu Nordek-suunnitelman loppuunviemistä, jotta voitaisiin aloittaa EEC-neuvottelut, on huoli äänessä selitetty, että tämä kaikki on varsinaisesti tärkeää Suomen edut huomioonottaen.

Jos nyt ollaan oikein rehellisiä, niin voidaan sanoa, että Nordekia koskevassa hankkeessa Suomi on ollut mukana, myöhemmin yhdessä Ruotsin kanssa, vilpittömästi ja sivuilleen vilkuilematta. Sitä vastoin erityisesti Tanska, jonka aloitteesta Nordek-neuvotteluihin päätettiin ryhtyä, on alusta lähtien tähdännyt EEC-jäsenyyteen. Tämä ei ole mikään syytös Tanskaa kohtaan, sillä maan asema ja taloudelliset edut voimakkaasti puhuvat sen puolesta, että tämä maantieteellisesti manner-Eurooppaan kuuluva maa pääsee jäseneksi Euroopan talousyhteisöön. Norjan taloudellinen asema on jossakin määrin samanlainen. Niillä ei Nato-sotilasliiton jäseninä ole poliittisesti mitään menetettävänä, kun ne liittyvät EEC:hen, päinvastoin se näyttää luonnolliseltakin. Toisin on asianlaita Ruotsin ja Suomen suhteen, joiden kaupallisten etujensa lisäksi on huolehdittava puolueettomuusasemastaan.

Jätämme tutkimusten ulkopuolelle tietyt tanskalaiset sisäpoliittiset tekijät, jotka kyllä tunnetaan. Sen sijaan on syytä todeta, että silloin kun Tanskan aloite tehtiin, olosuhteet Euroopassa olivat sellaiset, että Nordekilla voitiin arvioida olevan toimintaedellytyksiä EEC:n ohella. Silloin oli de Gaulle Ranskan presidenttinä ja se tiedettiin, että hänen toimestaan sekä Englannilta että myös Tanskalta ja Norjalta oli portti suljettu EEC:hen. Nordekilla oli niissä oloissa ns. itseisarvo. Tähän seikkaan on viitannut Tanskan konservatiivinen rahaministeri Poul Möller esittäessään käsityksenään, että Nordekin muodostamista koskevaan aloitteeseen ei enää käytäisi, jos päätös siitä olisi tehtävä tänään. Nyt on näet de Gaulle kukistunut ja pahin este esim. Tanskan pääsemiselle EEC:hen on täten poistunut.

Sen jälkeen kun de Gaullen ajanjakson päätyttyä kävi ilmeiseksi, että Tanska ja Norja yhdessä Englannin kanssa pääsevät aloittamaan neuvottelut EEC:hen liittymisestä, olivat Nordekin muodostamisen tosiasialliset edellytykset huomattavasti vähentyneet. Tärkeä asiallinen näkökohta piti näitä neuvotteluja elossa, nimittäin olettamus, että pohjoismaat yhtyneinä voivat hankkia itselleen paremmat liittymisehdot EEC:ltä kuin Tanska ja Norja erikseen neuvottelemalla.

Koko ajan on kuitenkin Tanskassa ja Norjassa elätelty ajatusta, että Suomi Nordekin mukana olisi liitettävissä EEC:hen. Siitä on keskusteltu yksityisesti ja julkisesti. Mutta avoimimmin on asian ilmaissut norjalainen hallituspuolueen lehti Morgenbladet, joka selostettuaan Suomen hallituksen 12.1. tekemää päätöstä sanoo tämän jälkeen olevan selvää, = että Suomi on kokonaan hylännyt sen edellytyksen, *joka oli Nordekin perustana*, että suunnitelman pitäisi helpottaa pääsyä EEC:hen tai yhteistyötä sen kanssa".

Tässä on villakoiran ydin. Nordekia koskevia neuvotteluja ei kenties aloitettu siinä tarkoituksessa, että Nordek olisi ovimatto EEC:hen. Mutta kun niitä jatkettiin de Gaullen kukistumisen jälkeen, ne saivat yhä enemmän tämän luonteen. Suomi on asian kaikissa vaiheissa ollut sitä mieltä, että se ei voi liittyä EEC:n jäseneksi suoraan eikä Nordekin välityksellä, koska maa pitää kiinni puolueettomuuspolitiikastaan. Tätä ei ole haluttu uskoa, vaikka se on neuvottelukumppaneille usein sanottu. Tästä huolimatta, ilmeisesti hyvässä tarkoituksessa, on meille tuputettu EEC:tä ja yritetty meille vakuuttaa, että se olisi meidän etumme. Norjan työväenpuolueen puheenjohtaja Bratteli on selittänyt näin: "Kun eurooppalaiset neuvottelut alkavat, olemme kaikki Suomen ulkopoliittisen aseman vuoksi asennoituneet löytämään käytännöllisen ratkaisun Suomen erikoislaatuisiin ongelmiin". Kaunis ajatus, mutta kyllä meidän itsemme on hoidettava asiamme. Tähän mennessä Nordek-neuvottelujen aikana hyvää tarkoittavat avuntuojat ovat enemmänkin kaataneet kuin nostaneet.

Hallituksen päätöksellä 12.1. on Nordek-neuvottelut saatettu Suomen osalta siihen tilaan, missä niiden piti olla asioiden alussa. Jokin ruotsinmaalainen lehti kirjoittaa, että Suomen hallituksen päätös on hämärä ja kaksimielinen. Sitähän se ei suinkaan ole; se on päinvastoin hyvin selvää kieltä. Päätöksestä on helppo pitää kiinni. Nyt on vain huolehdittava, että asian eteenpäin viemisessä ei jouduta siihen tilaan, että Nordek on ehditty voimaansaattaa ja se sitten on pakko purkaa esim. Tanskan liityttyä sen jälkeen EEC:hen.

Suomalainen oppositio on syyttänyt hallitusta soutamisesta ja huopaamisesta ja väittänyt, että nyt esitetyt varaukset ovat kovin myöhäsyntyisiä. Siinä on oikeaa ja väärää. Voidaan sanoa tietenkin, että varaukset ovat myöhäsyntyisiä, mutta asiallisesti katsoen on noilla varauksilla neuvoteltu alusta alkaen. Kun soutamisesta ja huopaamisesta syytetään, niin muuta ei voida tarkoittaa, kuin Turun kokouksen peruuttamista. Näillä palstoilla on jo aikaisemmin todettu, että se oli tarpeeton peruutus, jonka johdosta Suomea päästiin syyttämään Nordek-hankkeen jarruttamisesta. Mutta nyt on Suomen kanta itseisarvoisen Nordekin perustamisesta saatettu selkeästi julkisuuteen. Jos Nordek ei synny toisten pohjoismaiden EEC-kiinnostuksen takia, Suomea ei siitä voida syyttää.