30.8.1964 Helsingissä

ILMARI SALOMIEHELLE

On täysin ymmärrettävää, että täysipainoisen päivätyön jälkeen miehen ja hänen tekemänsä työn merkitystä pyritään arvioimaan. Näin on näinä päivinä runsain mitoin tapahtunut arkkipiispa Salomiehen osalta. On luonnollista, että arviointeja ovat ensi sijassa suorittaneet kirkonmiehet, joiden asiantuntemus arkkipiispa Salomiehen mittavan elämäntyön suhteen on suurin.

Mutta meidän tavallisten kansalaisten piirissä tunnetaan myös tarvetta lausua tunnustuksen, kunnioituksen, kiitoksen ja sympatian sanoja arkkipiispa Salomiehelle hänen nyt jättäessään korkean virkansa.

Arkkipiispa Salomies voi olla kuinka etevä pappismies, yliopiston opettaja, uskonnollinen johtaja ja kirkollinen hallitusmies tahansa - uskomme mielihyvin annetut ylistävät arviot - mutta vähemmän suuri hän ei ole ihmisenä, hyvänä valloittavana ihmisenä ja kansalaisena, joka iloitsee isänmaan menestyksistä ja voitoista ja kärsii sen tappioista.

Ne suomalaiset - heitä on legio - jotka ovat saaneet etuoikeuden kohdata arkkipiispa Salomiehen ihmisenä ja kansalaisena, tuntevat häntä kohtaan syvää kunnioitusta ja arvonantoa. Sanoisin, että se ei ole etäistä ja viileää kunnioitusta - onhan suuria henkilöitä, jotka tietoisesti pitävät välimatkan itsensä ja muiden välillä - vaan se on intiimiä, sydämellistä kunnioitusta, joka lähtee sydämestä ja, niin toivomme, tapaa sydämen.

Kun puhutaan `ihminen` Ilmari Salomiehestä, ei voida sivuuttaa hänen maankuulua huumoriaan, vaikka se ei ehkä kaikkien mielestä luontevasti kuulu kirkkoruhtinaan henkilökuvaan. (Tätä puhetta sommitellessani kysyin rouva Kekkoselta, sopiiko minun tässä yhteydessä käyttää kirkkoruhtinas-sanaa, ja rouva Kekkonen vastasi, että sehän sopii vallan mainiosti.)

Juhani Siljo kirjoitti v. 1914 nimimerkillä Kimmo pienen kirjasen `Rajankäyntiä nykyisen kirjallisuutemme suunnista`. Siinä hän verrattoman selkeästi ja syvällisesti luonnehti huumoria. Hän kirjoitti mm. seuraavasti:

"Huumori on maailmankatsomus. Se on maailmankatsomuksista sovinnollisin, vaikka ei suinkaan leväperäinen. Se on ylpeä maailmankatsomus, mutta salaa hymyllään sekä ylpeytensä että rohkeutensa, etteivät yksivakaiset ja heikot sitä säikkyisi. Se ei lyö leikiksi olemisen päämäärää, jonka palvelukseen sekin tuntee olevansa syntynyt, mutta kyllä ihmisen tärkeät ja turhat pyyteet, jotka se tuntee voittavansa. Tässä kaksoistunnossa on sen nöyryys, ja ylpeys ja se silta, joka yhdistää sen uskonnolliseen mielialaan. -- -- Vain puhdas tunto on altis humoristiseen katsomustapaan, ja sellainen katsomustapa laajentaa joka hetki mielenkiinnon piiriä. Se saa oman pienen minän suuret surut unhoittumaan ja herättää uteliaisuuden ja osanoton kaikkia Luojan käsialoja kohtaan. Se vapahtaa meidät ulos ristiriitaisten pyyteidemme saarroksesta, mutta sitoo meidät suureen ihmisyyteen vapaaehtoisella yhteydentunteellamme. Se on eetillisen kuten älyllisenkin luonteen hienostunein ilmaus. -- -- Lyyrillinen itsekohtaisuus huumorissakin taas on kuin luovutettu lunnas tai kuin sinetti, joka täydentää uskontunnustuksen pätevyyden."

Huumorin ja uskonnon välisestä yhteydestä ovat muutkin kirjoittaneet kuin Siljo. Käytännössä ei varmaan ole parempaa esikuvaa tästä yhteenkuuluvuudesta kuin ystävämme Ilmari Salomies. Ilmari Salomiehen huumori on myönteistä, sydämellistä, lähentävää. Se ei ole huumoria sukkeluuden vuoksi. Se ei ole satiiria, joka usein syntyy katkeruuden kasvattamana. Se ei loukkaa ketään. Se ei lyö leikiksi olemisen päämäärää, vaan se kumpuaa nöyryyden ja olevaisen Luojan käsialojen ymmärtämisestä. Se on Ilmari Salomiehessä eettisen ja älyllisen luonteen hienostunut ilmaus. Hänen puhdas tuntonsa tuo hänelle sen raikkauden, lämmön ja sovinnollisuuden, joka on hänen huumorinsa aatelistunnus. Juhani Siljon ilmaisua käyttääkseni: huumori yhdistyy Ilmari Salomiehessä kauniilla tavalla uskonnolliseen mielialaan.

Humaanilla, avaralla, hymyilevällä, rakentavalla huumorillaan ja rakastavalla ihmisyydellään on Ilmari Salomies tuottanut iloa ystävilleen, kanssaihmisilleen ja työympäristölleen sekä siunausta koko kansalleen.