|
1956
Professori Nils Meinander Heinäkuussa 1956
Hyvä Veli, Olen lukenut mielenkiinnolla - kuten aina kynäsi jälkiä - Mercatorin viime numerossa olleen "Andersin" pakinan. Taloudellisista asioistahan voidaan esittää monenlaisia arviointeja ja niitä kaikkia taidokkaasti perustella ynnä puolustella. Sinä tuomitset jyrkästi hallitussopimuksen 1954^1 ja teilaus on tietenkin perusteltavissa, sillä parempia vaihtoehtoja olisi missä kamarissa tahansa voitu silloin tehdä. Ja tehtiinkin. Mikäli muistan Sinäkin olit tekemässä yhtä, ns. Törngrenin alternatiivia. Se oli parempi kuin hallitussopimus, mutta siinäkin oli riittävän paljon raskasta syntiä vapaata hinnanmuodostusta vastaan. Periaatteessa siis se oli yhtä hyvin tuomittava kuin hallitussopimus; se oli kyllä pienempine subventioineen vähemmän paha ja siis käytännöllisesti parempi, mutta sillä ei ollut käytännöllistä arvoa, koska sitä ei voitu toteuttaa. Kun sitä ei voitu toteuttaa, se on säästynyt arvostelulta, johon vapaan markkinatalouden kannattajilla olisi ollut paljon syytä. Sinä pyydät, että maata varjeltaisiin vahvoilta hallituksilta, jos niiden ehtona on 1954 hallitussopimuksen tapaiset ratkaisut. Mutta jos Törngrenin alternatiivi olisi ehdotuksesi mukaan hyväksytty subventioineen ja muineen, et kai Sinä toki tuomitsisi Törngrenin vahvaa hallitusta! V. 1954 hallitussopimusta voidaan siis aiheella arvostella, mutta onko tilanne v. 1956 parempi. Silloin v. 1954 oli suurlakko uhkaamassa, minä katsoin, että se on estettävä ja markan arvo on pelastettava vaikkapa kohtuuttomiltakin vaikuttaneiden subventioiden avulla. Ja sen sanon tänäkin päivänä, että hyvällä omallatunnolla puolustan peittoamaasi hallitussopimusta v. 1954 nykyisen menon rinnalla. Uhraus oli suuri, mutta tulos: rahanarvon säilyminen ja talouselämän terve nousu, oli sen arvoinen. Poliittinen riski syksyllä 1954 oli myös pelottava, mutta esim. maalaisliiton piirissä ei ole enää ollut arvostelua sopimusta kohtaan. Kyllä sitä nytkin saa moittia, mutta tosiasia on, että nykyisen tapainen kehitys silloin olisi ollut huonompi vaihtoehto. Luulisin, että lahjakkaat kynät olisi käytettävä edessäolevien tuhojen torjumiseen, eikä sellaisten vanhojen ratkaisujen arvostelemiseen, joista on pakko sanoa, että ne ja vain ne turvasivat silloin rahan arvon. En puutu, koska en saa, arviointiisi Virolaisen poliittisista alternatiiveista. Yhdyn kyllä - sen saanen tehdä - aivan yleiseltä kannalta siihen, että kun sosialidemokraatit tuntevat porvarillisen hallitusvaihtoehdon vähäiset mahdollisuudet, heidän on liian helppo hoitaa tilanteita. Kyllä kesällä 1953 koetettiin saada porvarillista hallitusta ajamaan tervettä talouspolitiikkaa, mutta saatiinko sitä? Millainen poliittinen peli alkoi syksyllä 1953 tämän todella terveen talousohjelman torpedoimiseksi. Kai Sinäkin muistat, että vielä kevään 1954 vaaleissa tämä terve talousohjelma oli se veriruskea rikos, josta sen kannattajat porvarillisissa piireissä tuomittiin. Katson todella huolestuneena taloudelliseen tulevaisuuteen. Edessä on sodanjälkeisten vuosien inflaatiokaruselli, jollei Suomen Pankki yleisten kärsimysten uhalla saa pidetyksi asioita järjestyksessä. Mutta vahva hallitushan, joka turvaisi markan arvon, on Sinusta jotakin sellaista kauheaa, josta tulevaisuus meidät säästäköön. Kunhan toiveesi ei toteutuisi.
|