VIII Tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

38. Tasavallan Presidentin UPI:n Euroopan kirjeenvaihtaja Barry Jamesille myöntämä haastattelu 14.3.1979

Suomi esitti keskeistä osaa saatettaessa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi menestykselliseen päätökseen vuonna 1975, jolloin Te, Herra Presidentti, ilmaisitte tyytyväisyytenne saavutettujen tulosten johdosta. Nyt, vajaat neljä vuotta myöhemmin ja Beogradin seurantakokouksen jälkeen, eivät Helsingin päätösasiakirjan tulokset näytä monien tarkkailijoiden mielestä mitenkään vaikuttavilta. Oletteko henkilökohtaisesti pettynyt?

En ole pettynyt. Helsingin kokouksen koollesaanti oli jo sellaisenaan suuren luokan kansainvälinen tapahtuma. Me lähdemme siitä, että tällainen ainutkertainen yritys turvallisuuden lujittamiseksi on niin vaativa tehtävä, että positiivisen tuloksen aikaansaaminen vaatii tehokasta valmistelua. ETYK pani alulle arvokkaan monikeskeisen neuvotteluprosessin. On todettavissa, että Helsingin konferenssin jälkeen mitä moninaisimmissa yhteyksissä puhutaan Helsingin hengestä. Tämä merkitsee kokouksen ja siinä tehtyjen päätösten arvostamista kautta maailman. Helsingin nimen esiintyminen tällaisissa yhteyksissä otetaan Suomessa mielihyvin vastaan.

Meidän on kaikissa järjestelyissä pyrittävä siihen, että ETY-konferenssien sarjan ei sallita näivettyä. Belgradin kokous ei kenties antanut kaikkea, mitä siltä odotettiin. Tähdellistä kuitenkin on, että konferenssien sarja jatkuu. Toivoni on, että Madridin kokous tehostaa yhteistä pyrkimystämme rauhanpolitiikan vahvistamiseksi maailmassa. Tätä varten olisi paikallaan, jos viipymättä päästäisiin soveliain tapaamisin suunnittelemaan Madridin konferenssin työtä.

Mikä on arvionne koskien idän ja lännen välisten suhteiden todennäköistä kehitystä (ajatellen erityisesti liennytystä) huomioon ottaen varsinkin Kiinan ilmaantumisen maailman näyttämölle?

Ehdottomana lähtökohtana kansainvälisessä politiikassa on pidettävä sitä, että liennytyksellä ei ole vaihtoehtoa.

Kiinan osalta on todettava, että maailman väkirikkaimman valtion mukaantulo täydellä panoksellaan kansainväliseen elämään aiheuttaa luonnollisesti monia muutoksia maailmanpolitiikassa, mutta sinänsä se on luonnollinen ilmiö. Luonnollisena ja myönteisenä me pidämme tietysti myös sitä, että eri valtiot normalisoivat suhteensa Kiinan kansantasavaltaan, minkä me itse teimme jo vuosikymmeniä sitten.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että kansainvälinen jännitys näyttää tällä hetkellä pikemminkin kasvaneen kuin vähentyneen.

Helsingin Sanomissa hiljattain julkaistu mielipidetutkimus osoitti, että monet suomalaiset, heidän joukossaan jopa yhden kommunistipuolueen jäseniä, katsovat, että Suomen ulkopolitiikka on kallistunut liikaa Neuvostoliittoon päin. Katsotteko, että Suomen perinteistä puolueetonta tasapainoa ylläpidetään menestyksellisesti?

Suomi on erityisesti lännen lehdistössä vieritetty finlandisaation kylkiäiseksi. Kun tällainen käsitys maailmalla syntyy, on tosiasioiden vaikeaa päästä esille.

Yksi esimerkki. Viime syksynä eräs englantilainen lehti tiesi kertoa, että varustelut lisääntyvät Pohjolassa. Varsinainen "uutinen" sisältyi "tietoon", että Pohjois-Suomessa rakennettaisiin teitä Neuvostoliitosta länteen käsin. Tientekijöiden määrä arvioitiin tuhansiksi miehiksi ja he olisivat siviiliin pukeutuneita venäläisiä. Suomen ulkoministeriö torjui nämä "tiedot", ja pyysi lehdeltä oikaisua. Sitä ei tullut. Suomen ulkoministeriö tarjoutui kustantamaan lehden edustajat Pohjois-Suomeen toteamaan, että huhu oli ollut väärä. Lehti ei vastannut tarjoukseen. Viimeinen sana, joka oli väärä, jäi lehdelle.

Pohjois-Suomessa ei ole eikä ole ollut neuvostoliittolaisia tien rakentajia.

Suomen ulkopolitiikan tarkoituksena ei ole tasapainoilu, vaan kansamme itsenäisyyden ja hyvinvoinnin takaaminen ylläpitämällä hyviä suhteita muihin valtioihin ja erityisesti naapurimaihin. Se edellyttää, että pyrimme pysyttäytymään suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Tämä on se tie, jolla Suomi erikoislaatuisen asemansa vuoksi parhaiten kykenee edistämään turvallisuutta ja rauhanomaista yhteistyötä niin lähiympäristössämme kuin kansainvälisessä politiikassa yleensäkin.

Meillä kuten muuallakin tehdään jatkuvasti mielipidetutkimuksia, joiden tulokset vaihtelevat mm. kysymyksenasettelusta, ajankohdasta ja haastattelumenetelmästä riippuen. On kuitenkin muistettava, että demokraattisessa järjestelmässä kansan todellinen mielipide tulee esiin vaaleissa.

Suomen ulkopolitiikan perusta on säilynyt järkkymättömänä, se ei ole luisunut mihinkään. Viime keväänä suoritettiin laaja ja monipuolinen tutkimus kansalaisten turvallisuuspoliittisista mielipiteistä. Sen mukaan vain 6 % yli 15 vuotiaista suomalaisista piti suomalais-neuvostoliittolaisen YYA-sopimuksen vaikutuksia maamme asemalle kielteisinä. Tämä onkin luonnollista, koska YYA-sopimus on vakiinnuttanut turvallisuutemme ja siihen perustuva yhteistyö on ollut meille edullista.

Vaalien ollessa ovella näyttää siltä, että kokoomuspuolue saattaa voittaa alaa ja kenties saavuttaa paikan hallituksessa. Pitäisittekö tällaista kehitystä tervetulleena? Ja voitteko ennustaa, minkälaisia vaikutuksia sillä voisi olla Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaan?

Mielipiteet, joita esitetään vaalien ollessa ovella, eivät voi antaa objektiivista kuvaa vallitsevista poliittisista tosiasioista. Ratkaisut ja kannanotot seuraavat eri puolueryhmittymien taktillisia pyrkimyksiä. Olisi turhaa työtä ryhtyä ennen vaaleja lyömään kiinni vaalien tulosta, vieläpä rakentamaan oletettujen lukujen perusteella tulevan hallituksen kokoonpanoa ja ohjelmaa.

Parlamentaarisessa maassa riippuu hallitusratkaisu vaalien jälkeen vallitsevista olosuhteista.

Viime vuonna muiden Pohjoismaiden pääkaupungeissa ilmaistiin huolestuneisuutta sen mahdollisuuden johdosta, olipa se kuinka vähäinen tahansa, että järjestettäisiin neuvostoliittolais-suomalaiset sotaharjoitukset. Voitteko antaa vakuutuksen siitä, että Suomi ei suunnittele sellaisia sotaharjoituksia?

Norjalainen Dagbladet-lehti pyysi minua äskettäin antamaan selkeän kuvan tästä asiasta, jolloin vastasin seuraavasti:

"Selkeä kuva! Hyvä on. Viime aikoina julkaistiin länsilehdistössä tietoja siitä, että Neuvostoliiton sotilasjohdon taholta olisi meille ehdotettu yhteisten sotaharjoitusten pitämistä. Vastaavanlaisia tietoja oli julkaistu myös eräissä suomalaisissa lehdissä. Suomen eduskunnassa asiasta esitettiin kysely.

Tosiasia on, että Neuvostoliiton johto ja puolustusministeriö eivät olleet esittäneet Suomelle tämänlaatuisia ehdotuksia. Länsilehdistön tarkoituksena ilmeisesti oli Suomen ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden häiritseminen."

Olette aktiivisesti kannattanut Pohjolan alueen muuttamista rauhan vyöhykkeeksi. Teidän kerrotaan myöskin ilmaisseen huolestuneisuutenne suunnitelmista sisällyttää Länsi-Saksan joukkoja Norjassa pidettyihin NATO:n sotaharjoituksiin. Kuitenkin Neuvostoliitto on kuluneen vuoden aikana lisääntyvässä määrin tunkeutunut Itämerelle. Eikö tämä seikka huolestuta Teitä yhtälailla?

Onko Pohjolan tasapaino edelleen vankkumaton. Herra Presidentti, mitä Teidän mielestänne pitäisi tehdä sen lujittamiseksi? Vaikuttavatko uusien aseiden kuten risteilyohjuksien kehittäminen sekä SALT II -sopimukseen sisältyvät, Eurooppaa koskevat strategiset näkökohdat Suomen ja sen pohjoismaisten naapureiden välisiin suhteisiin?

Minua huolestuttaa todella yhtälailla asevarustelun jatkuminen eri puolilla. Minun huolestuneisuuteni kohdistuu nimenomaan siihen, että Pohjolan alueen status quo on uhattuna.

Pohjois-Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on säilynyt vuosikymmenten ajan varsin vakaana ja kaikki asianomaiset valtiot ovat ilmaisseet halunsa välttää jännityksen lisääntymistä alueella.

Emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että tiettyjä epävarmuustekijöitä on ilmaantunut lähiympäristöömme. Taustalla on osittain lisääntynyt kansainvälinen kiinnostus pohjoisiin merialueisiin, toisaalta myös kansainvälisen ilmapiirin tietty viileneminen ja se seikka että asevarustelukehitys luonnollisesti heijastuu tähän maailmankolkkaan.

Toivomme, että ns. "harmaan vyöhykkeen asejärjestelmien", mm. risteilyohjusten ja uudentyyppisten ydinaseiden rajoittamisesta päästään sopimukseen esimerkiksi SALT III -neuvottelujen yhteydessä.

Itämeren tilannetta kommentoin ruotsalaiselle Svenska Dagbladet-lehdelle viime keväänä mm. seuraavaan tapaan: "Käsittääkseni tilanne Itämerellä ei ole ratkaisevasti muuttunut. Sen sijaan pohjoisia merialueita koskevat monet avoimet kysymykset huolestuttavat meitä, ja asejärjestelmien laadullinen kehitys tekee tilanteesta entistäkin vakavamman.

Puhuessani Tukholmassa viime keväänä viittasin vuonna 1963 tekemääni ehdotukseen, että Tanska, Suomi, Norja ja Ruotsi julistaisivat Pohjolan ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Silloin esittämäni ajatus ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Päinvastoin, viime vuosien asetekninen kehitys on dramaattisesti korostanut, kuinka tärkeätä on pitää pohjoismaat tulevaisuudessakin ydinstrategisten spekulaatioiden ulkopuolella.

Ydinasein varustettujen sukellusveneiden läsnäololla Itämerellä ei ole mitään välitöntä merkitystä ehdotukselle Pohjolan julistamisesta ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi olemassaolevien valtiollisten ja aluevesirajojen puitteissa. Kysymys tällaisen vyöhykkeen laajentamisesta käsittämään myös kansainvälisiä merialueita voidaan ratkaista vain ydinasevaltojen myötävaikutuksella."

Mikä on tilanne Suomen ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa? Onko mitään erityisiä alueita, joilla yhteistyötä voitaisiin parantaa?

Meidän on jatkossakin pystyttävä osoittamaan talouspolitiikassamme malttia ja määrätietoisuutta. Viennistä suuresti riippuvaisena maana olemme kuitenkin pitkälti sidoksissa siihen, mitä läntisillä päävientimarkkinoillamme tapahtuu. Taloudellisen kasvun voimistuminen tällä suunnalla koituisi myös meidän hyödyksemme.

Suomen kauppa ja taloudellinen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa on saanut vakiintuneet ja molemmille osapuolille edulliset muodot. Viime vuoden tilaston mukaan sen osuus ulkomaankaupastamme oli n. 18 %. On mielenkiintoista panna merkille, että hyvin monessa tapauksessa muut markkinatalousmaat ovat ryhtyneet Neuvostoliiton kanssa sellaiseen taloudelliseen yhteistyöhön jonka Suomi on ensimmäisenä aloittanut. Energiatoimitusten osuus Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa on ollut merkittävä, emme ole nähneet sitä haitallisena vaan päinvastoin. Me toivomme, että kauppa tältäkin osin jatkuu tulevaisuudessa perinteiseen tapaan.

Antaaksemme keskustelullemme hieman kevyemmän sävyn totean, että Te, Herra Presidentti, olette ollut Suomen mestari korkeushypyssä ja että Te olette aktiivisesti harrastanut urheilua koko ikänne. Tätä taustaa vasten katsottuna yhdyttekö niihin huomioihin, joiden mukaan läntisissä yhteiskunnissa olisi tapahtunut veltostumista?

Yhdyn kyllä.