Torjuttava itsenäisyytemme loukkaus

Kajaanin Lehti 112/6.10.1919

Ruotsille ei anneta Ahvenanmaata

Maailmansodan päätyttyä, kansojen "itsemääräämisoikeuksien" saatua voittajista suurisanaisia puolustajia, mikäli ne eivät ole ristiriidassa heidän etujensa kanssa, on Ahvenanmaankysymys tullut yhä polttavammaksi. Ovathan sikäläiset Suomesta eroamista ajavat maankavaltajien joukkoon luettavat Sundblomit y.m. varustaneet edustajansa rauhankonferenssiin puhumaan Ruotsiin liittymisen ja kansanäänestyksen puolesta ja lisäksi on Ruotsissa ja Ruotsista käsin tehty kiivasta agitatsionia asian hyväksi. Rauhan konferenssille on asiasta tehty memorandum ja Ruotsin sanomalehdistö on toitottanut äänensä käheiksi puhuessaan kansojen itsemääräämisoikeuksista, sijoitettuna ahvenanmaalaisiin. Ruotsin hallitus ajaa pontevasti takaa saariryhmän haltuunsa saamista.

Omituiseen valoon joutui Ruotsin hallituksen kanta Ahvenanmaankysymyksessä, kun muistaa, että Ruotsi oli valmis aikoinaan, ei kauemmin kuin pari vuotta sitten, tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, pitipä vielä muka kunnianaan, että oli saanut sen ensiksi tehdä. Silloin ei puhuttu Ahvenanmaasta, vaan tunnusti Ruotsi Suomen itsenäiseksi silloisine historiallisine rajoineen. Nyt on se sentään valmis syömään sanansa ja ryöstämään osan Suomen valtioruumiista. Rauhan aikana, ilman mitään, aikoo Ruotsi noudattaa Ludvig XIV:n tai Napoleonin esimerkkiä, anastamalla naapurivalloille kuuluvia maa-aloja. Samalla se tulisi täten avustaneeksi imperialistisen Venäjän muodostumista heikontamalla Venäjän reunavaltioita ja tällaiseen avustustyöhön on altis sosialisti Brantingkin. Omistuista sosialismia: pönkittää imperialismia!

Sangen huolestuttavan - meille suomalaisille - käänteen on kysymys saanut, senjälkeen kun Ranskan pääministeri Clemencau on Ranskan edustajakamarissa lausunut voittajien tulevan tekemään Ruotsille palveluksen antamalla sille Ahvenanmaan. Tämä tahtoo sanoa, että voittajat lohkaisisivat sotaan sekautumattoman vallan maista kappaleen ja lahjottaisivat sen suosikilleen.

Mihin tähtää tällainen politiikka?

- Arvatenkin Ranskalle olisi eduksi, jos Suur-Venäjä uudelleen nousisi valta-asemaansa ja vanhoille venäläisille vallotusalueille syntyneet pikkuvaltiot heikontuisivat. Näinollen Ranska mielellään Ruotsin halut tyydyttää, sillä Ahvenanmaan siirrolla se heikontaa Suomea ja saa Ruotsista liittolaisen, tehdäkseen siitä omien etujensa valvojan Itämerellä ja koko Pohjois-Euroopassa elpyvää Saksaa vastaan ja samalla portinvartijan Englannin ja Venäjän keskeisessä kanssakäymisessä. Nämä etunsa silmämääränä, haluaa Ranska, suostumalla Ruotsin pyyntöön, saada Ahvenanmaa, voittaa se palvelijakseen ja heikontaa Suomea.

Olivatpa Ranskan edut tässä mitkä tahansa, olisi tällainen maittemme omavaltainen siirto ja riisto sellainen itsenäisyytemme loukkaus, jollaista Suomi ei vapaana kansana mitenkään voisi sietää.

Se "kansojen itsemääräämisoikeus", jonka varjolla Ruotsin hallitus asiaa on ajanut, on tähän tosiaan aivan sopimaton. Tosin sellainen itsemääräämisperiaate on olemassa - ainakin Wilsonin surullisen kuuluisassa 14 pykälässä - mutta niiden sovelluttaminen Ahvenanmaahan on kouraantuntuvan selvästi haettua ja vaikuttaa suorastaan karkealta pilalta. Sillä Ahvenanmaa ei ole sellainen kansayksikkö, jonka keskuudessa äänestys voitaisi panna toimeen. Niiden alueiden rajoja, joissa tällainen äänestys toimeenpannaan, eivät määrää maantieteelliset, vaan kansalliset seikat. Sentakia onkin itsemääräämisoikeuden soveltaminen Ahvenanmaahan senvuoksi, että se sattuu olemaan meren ympäröimä, täydelleen ristiriidassa itse periaatteen kanssa ja jos todellakin tämä menettely hyväksyttäisi, niin yhtähyvin voitaisi kansanäänestys toimittaa missä tahansa saaressa, niemessä, alangolla tai vuoristossa, jonka väestö syystä tai toisesta uskottaisi saatavan raivokkaalla agitatsioonilla taipumaan, vaikkakin se kansanaines, johon asianomaisen alueen väestö kuuluu, kokonaisuudessaan olisi jyrkästi tällaista ilveilyä vastaan, kuten Suomen ruotsinkielinen väestö nyt on. Eivätkä kaikki ahvenenmaalaisetkaan ole Ruotsiin liittymisen kannalla.

Molempien maiden, sekä Ruotsin että Ranskan kanta on sangen vakava itsenäisyytemme loukkaus. Ollaan valmiit lohkasemaan makupala vieraan miehen kasvatista omaisten nautittavaksi, mutta sellainen teko on estettävä. Kaikki voimat on pingotettavat ja kaikki keinot käytettävät, ettei Suomelta vastoin sen tahtoa riistettäisi mitään sille kuuluvaa. Itsenäisyyttämme ei ole annettava loukata.