Urheilukuulumisia Helsingistä

Kainuun Sanomat 19/16.2.1922

Kauempaa kuin täältä Pohjanlahden ja Ahvenanmaan tuolta puolen viestit vierivät suomalaisten urheiluvoitoista. Viikko sitten pidetyissä Pohjoismaisissa kisoissa Tukholmassa löylyttivät Suomen sivakkamiehet niin ruotsalaisia kuin norjalaisiakin. Ei auttanut 60 km. matkalla sekään, että norjalaiset olivat tuleen lähettäneet monivuotisen Holmenkollen-sankarinsa ja kaikkien jumaloiman hiihtokuninkaan Haugin. Ei kestäneet ruotsalaisten toivotkaan. Karstulasta kotoisin oleva Manne Vuorinen lykki 30 km. matkalla ensimäiseksi ja Haapaveden mainehikkaan hiihtäjäpolven mainehikas edustaja Tapani Niku pelasti Suomen maineen 60 km. matkalla. Ei tosin yksin, sillä Ähtärin Collin ja Kyminlaakson Sinkko pitivät toisen ja neljännen sijan samalla matkalla. Ei auttanut ruotsalaisten yritykset estää suomalaisten kilpailuihin osanottoa. Pojat pääsivät jääesteiden takia Tukholmaan vasta samana aamuna klo 7, jolloin kilpailujen piti alkaa klo 9, odottivat tunnin tullitarkastusta ja vihdoin häthätää ehtivät kilpailupaikalle, jossa osa sai ruotsalaisten kenkuttelun takia ottaa osaa kilpailuihin niiden ulkopuolella. Kaunista urheiluystävyyttä!

Tänä sunnuntaina ratkaistiin taas Helsingissä Europan mestaruus luistelussa. Helsingin suomalainen luistinseura "Helsingin Luistelijat" olivat saaneet kilpailut järjestääkseen. Osanottajia ei kuitenkaan tullut ulkopuolelta oman maan muita kuin 2 norjalaista, toinen niistäkin paremmin "hanttimies". Taitavat säästää itseään Kristianiassa pidettäviin maailmanmestaruuskilpailuihin.

Europan mestariksi pikaluistelussa v:ksi 1922 tuli Helsingin Luistelijain kelpo Thunberg. Sisukas hyvin ja huolellisesti harjoitellut kunnollinen luistelija. Thunberg on tänä talvena ollut sellaisessa kunnossa että ei ole lainkaan ihmeteltävää, jos hän käy Kristianiassa nappaamassa maailmanmestaruuden norjalaisten ja yhden ruotsalaisen vedet suussa siitä kilvotellessa. Nytkin voitti Thunberg kolmella matkalla ja viimeisenä luisteluun 10 km. hän jätti kaikkensa käyttämättä. Sensijaan hän 5 km. loppupinnistyksessä näytti mihin kaikkeen kirkas suomalainen sisu pystyy, kuinka se pystyy ottamaan irti viimeisenkin voimanrippeen, kun sitä tarvitaan.

Toiseksi jäi norjalainen Olsen, ja vaikka hän epätoivon vimmalla koetti puolustaa maansa värejä, ei rimpuilu auttanut.

Nuori tamperelainen Wallenius, pyöräilijä kesällä, luistelija talvella, pääsi kolmannelle tilalle - kiitos Tuomaisen, joka heitti kilpailut kesken, pelastaen sillä tavoin Walleniukselle kallisarvoisia pisteitä. Sellaista on "politiikka" urheilukentällä.

Mutta kilpailujen huomattavimman tuloksen saavutti veteraani Bergström luistelemalla epäsuotuisissa olosuhteissa 10 kilometriä 18 min. 35 sek. Siinä on tulosta yli 35-vuotiaalle miehellä liiaksi.

Tuomainen Tampereelta, entinen Pohjoismaiden mestari, näyttää olevan "selvä". Mikä lieneekin syynä, mutta mies ei enää pysty juuri minkäänlaisiin tuloksiin, pettymykseksi tamperelaisille patriooteille ja hänen entisille pääkaupungin suomalaisille suosijoilleen. Sillä Tuomainen on täällä tähän asti ollut suuri suomalaisten lempiluistelija. Kuten Skutnabb ja Bergström ruotsalaisten. Ja ruotsalainen se taitaa olla Thunbergkin, vaikka on saatu suomalaiseen seuraan.

Europan mestaruuskilpailut osottivat, että suomalaiset voivat kevyellä ja toivorikkaalla mielellä lähettää miehensä maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka pidetään Kristianiassa.

Eikä tämä kirje lopu tähän. Vielä on hyvää jäljellä ja aika annos. Niin hyviä uutisia, että syyllä saattaa yhtyä siihen huutoon, joka kuului Pallokentällä sen jääpallo-ottelun kuluessa, jolloin Helsing. yhdistetty joukkue rökitti Upsalan Siriusta, ja nimenomaan suomalaisten viidennen maalin jälkeen "Lisää saippuata isännän silmiin" (huuto kuului aivan siltä suunnalta, jolla allekirjoittanutkin pyysi oleskella.).

Tänä iltana ilmestyi nimittäin Urheiluaitan ikkunaan lyhyt sähkösanoma, joka julisti, että suomalainen jääpallojoukkue on Tukholmassa voittanut sikäläisen vastustajan 6 maalilla 1 vastaan.

Kun Suomen joukkuetta tähän otteluun valittiin, kiintyivät tietysti katseet Viipurin Susiin, jotka olivat eittämättömästi "pistämättömät" täällä. Mutta koska pari heidän parasta pelaajaansa ei toimiensa vuoksi olisi päässyt mukaan, kieltäytyivät toisetkin "sudet" lähtemästä selittäen heidän joukkonsa niin paljon huononevan, etteivät he voineet sillä pelata. Siksi edusti nyt Tukholmassa helsinkiläisjoukkue, parilla viipurilaisella vahvistettuna. Suomi pystyy saamaan paremmankin joukkueen kentälle, se on tosi, mutta "susia" lukuunottamatta oli tämä paras mahdollinen.

Ja hyvin pärjäsi se Tukholmassa. Antoi suurisuisille ruotsalaisille päihin kuin ei mitään. Ja pelaa maanantaina Upsalassa Siriusta vastaan. Toivomme parasta.

Kun nyt kaikki näin yllättävän edulliset suomalaisten urheilijain kunnostautumiset sekä täällä omassa maassa että Ahvenanmaan tuolla puolen, saapuivat maaseuduilla nuorten ja vanhojen urheilunystävien korviin, ei se voi olla ilahduttamatta heitä. Mutta se ei saa supistua pelkäksi omakohtaiseksi, hetkelliseksi mielihyvän tunteeksi. Ei ole jäätävä odottamaan muiden töistä tyydytystä. On myös itse toimittava siihen suuntaan, että urheiluväki muualla saisi puolestaan tuntea samallaista tyydytystä niiden tulosten johdosta, joita siellä on saavutettu. Ja sitäpaitsi ei tarvita tuloksiakaan. Kun saa kuulla, että jossain, missä ei ennen ole urheilutoimintaa ollut, aletaan siihen ryhtyä, on se varmasti kykenevä herättämään tunteen urheiluaatteen leviämisestä. Siispä: urheilun edestä työhön.

Helsingissä 12.2.1922

Känä