Kaunis kansanliike.

Maamme suurin sivistys ja nuorisojärjestö, nuorisoseurajärjestö on jo vuosikymmenien ajan viettänyt Marian päivää erityisenä nuorisoseurapäivänä. Nuorisoseuraliike on meillä Suomessa sikäli harvinainen aatteellinen kansanliike, että se on puhtaasti suomalainen. Se on syntynyt kokonaan suomalaisesta maaperästä ja sen isänä on ollut todellinen tarve. Santeri Alkio loi sen kasvatuspäämäärät ja toimintamuodot käyttämättä apunaan mitään ulkomaisia esikuvia; mitään vastaavaa kun ei ollut olemassa - eikä ole tänäkään päivänä. Tosin Skandinavian maissa, Islantia myöten, toimii  s u o m a l a i s e n  esikuvan mukaisia nuorisoseuroja.

Nuorisoseuraliikkeellä on ollut - ja on edelleenkin - laajakantoinen vaikutus maaseutumme ja koko kansammekin elämässä. Vuosisadan vaihteen kahden puolen sen suorittama henkinen herätystyö oli korvaamatonta. Se on ohjannut sadattuhannet varttuneet maaseutunuoret hyvään, rakentavaan toverielämään ja erilaisten kehittävien harrastusten pariin. Se on kouluttanut suurilukuisen joukon yhteiskuntamme johto- ja luottamusmiehiä sekä henkisen että aineellisen elämän eri aloille.

Tuoreimmat tilastot kertovat tästä järjestöstä ja sen työstä seuraavaa. Suomen Nuorison Liiton alaisena toimii 22 maakunnallista keskusseuraa, jotka ohjaavat yhteensä lähes 1.500:n paikallisen nuorisoseuran toimintaa. Järjestön kokonaisjäsenmäärä lähentelee sataatuhatta. Toiminta tapahtuu paikallisseuroissa ns. alaosastojen eli kerhojen puitteissa. Jos jätämme pois kaikki toimikuntaluontoiset alaosastot, niin saamme eri harrastuslinjoilla toimivien kerhojen yhteisluvuksi 3.885. Näistä n. 700:ssä harrastetaan yleissivistävien aineiden opiskelua. Lähes tuhannessa nuorisoseurassa toimii erityinen näytelmäosasto, joista noin 800:lla on käytettävänään omassa talossa sijaitseva seuranäyttämö. Esitettyjen näytelmien lukumäärä on valtava: noin 5.000 näytelmää vuosittain saatetaan harrastelijavoimin harjoitustuntien sekä harjoitusmatkojen pituutta laskematta parrasvaloihin. Eteläpohjalaiset nuorisoseurat yksinään ovat esittäneet viimeisimmän tilaston mukaan 1.018 näytelmää vuoden kuluessa. Nuorisoseurat ovat vuoden kuluessa toimeenpanneet runsaasti 70.000 erilaista tilaisuutta. Iltamia on pidetty yli 11.000 kappaletta.

Komeita lukuja kieltämättä. Tuhansissa kerhoissa on kokoonnuttu viikottain opiskelun, näytelmäharrastuksen, liikunnan, musiikin, kotiseututyön, raittiustyön jne. merkeissä niin usein, että harrastustuntien määrä nousee 150.000:een. Tässä ei ole kuitenkaan kaikki. Nuorisoseurajärjestö on hoitanut myös taloutensa mallikelpoisesti. Koko toiminta on hoidettu ilman sanottavaa ulkopuolista rahallista tukea, sillä valtionapu on vain 60 mk jäsentä kohden. Näinkin on silti saatu asiat kuntoon, sillä nuorisoseurajärjestössä on vanhastaan totuttu suorittamaan työt ilmaiseksi tai vähäisestä palkkiosta. Omatoiminen rahanhankinta iltamilla, näytelmävierailuilla, puu- ym. talkoilla jne. nousee yhteensä 200 miljoonaan markkaan.

Oman talon on saanut hankituksi 815 paikallisseuraa. Kyläkunnan nuorisoseurantalo muodostaakin oman lukunsa. Useimmat talot on rakennettu jo vuosisadan alkupuolella ja siksi ne ovat ehtineet rappeutua tai muuten vanhentua. Niiden uusiminen ja uudelleen rakentaminen on viime vuosina tullut ajankohtaiseksi. Mutta mistä pääomat? Ulkopuoliseen taloudelliseen tukeen ei taaskaan ole ollut nojautumista. Ainoaksi ratkaisuksi on jäänyt oma apu. Asiaan on sen jälkeen tartuttu ripeästi ja rohkeasti. Kyläkunnan voimat on koottu yhteen. Useassa tapauksessa vanhempi polvi on ojentanut auttavan kätensä nuorisolle ja sen jälkeen on käyty talotalkoisiin. Isännät ovat lahjoittaneet puutavaran, talkoilla se on ajettu sahalle ja saha on valmistanut sen maksutta laudoiksi, ikkunoiksi ja oviksi. Yhdessä on valettu perustus (liikelaitosten lahjoittamasta sementistä), seinät ovat kohonneet samoin talkoovoimin kymmenien, jopa sadankin henkilön yhteistyöllä. Monessa tapauksessa myös muuraustyöt ja sähkötyötkin on tehty talkoovoimin. Näin on valmistunut ajanmukainen ja viihtyisä uusi nuorisoseurantalo - mutta ei vain nuorisoseuran, vaan samalla kaikkien rakentajien yhteinen, kyläkunnan yhteinen juhla- ja kokouspaikka. Viime vuosina on valmistunut kymmeniä tällaisia uusia taloja ja vielä enemmän on vanhoja kunnostettu. Eräänä tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon Jurvan Järvenpään nuorisoseuran upea talo, jonka arvo on n. 14 miljoonaa markkaa, mutta kun se on tehty suurimmaksi osaksi talkootöinä, on velaksi jäänyt vain 800.000 markkaa. Samanlaisia esimerkkejä voitaisiin luetella pitkälti lisää. Tällainen omatoimisuus on todella harvinaista aikana, jolloin niin herkästi pyritään turvautumaan valtion tai kunnan apuun kaikenlaisissa asioissa.

Nuorisoseurojen taholta on ryhdytty toteuttamaan myös uutta kotiseudun hoitoon liittyvää hanketta, kyläpuistoa. Tarkoitus on jostakin kylän kauniista ja perinteitä omaavasta paikasta muodostaa viihtyisä kesäisten ulkoilmajuhlien pitopaikka sekä yleensä kokoontumispaikka kyläkunnan väestölle. Puistoa voidaan sitten erinomaisesti täydentää ulkoilmamuseolla jne.

Vanhalla nuorisoseurajärjestöllä on siis edelleen keskeinen sija maaseutumme vapaan sivistystyön kentässä. Se on maamme suurin puolueeton nuoriso- ja aikuiskasvatusjärjestö ja siten sen merkitys on jälleen kasvamassa. Sen työllä on suuri yhdistävä ja kohottava merkitys maaseudun elämässä. Nuorisoseuraliike ei ole juuri mainostanut itseään, mutta sen suorittama laaja työ ja omatoimisuus ovat pakostakin herättäneet jälleen laajoissa piireissä myönteistä huomiota nuorisoseuratyötä kohtaan. Viimeisimpänä osoituksena tästä on Nuorisoseuratyön Tuki, jonka perustajat ovat katsoneet nuorisoseuratyön tarvitsevan ja myös ansaitsevan taloudellista ja aatteellista tukea kaikkien suomalaista yhteiskuntaa rakentavien voimien taholta.