Liittohallinto hylkäsi erikoisliittoihin siirtymisen äänimäärällä 21-7.

Urho Kekkosen puheenvuoro SVUL:n liittojohtokunnan kokouksessa 24.11.1929.

Tuomari Kekkonen:

"Kuten tästä esityslistasta näkyy, on urheilujaosto tehnyt ehdotuksen ensiksi, että liiton hallinto velvoittaisi liiton johtokunnan ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin erikoisliittoajatuksen toteuttamiseksi, ja toiseksi, että siinä tapauksessa, ettei liittohallinto katso vieläkään ajankohtaa sopivaksi erikoisliittoajatuksen toteuttamista varten, jaostojohtokunta esittää, että Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton toimintasäännöt muutettaisiin urheilujaoston esittämään muotoon. Tästä huolimatta, vaikka urheilujaosto on tehnyt tällaisen nimenomaisen ehdotuksen ja valmistanut tarkan suunnitelman siitä, millä tavalla sääntömuutokset voitaisiin toimeenpanna, ei liiton johtokunta ole katsonut asiakseen lähettää tätä ehdotusta liittohallinnon jäsenille eikä ole alistanut kokouksen käsiteltäväksi täydellisessä laajuudessaan sitä, mitä jaostojohtokunta oli ehdottanut. Liittojohtokunta on tässä menetellyt sääntöjen vastaisesti. Jos se haluaisi noudattaa sääntöjä, niin joka tapauksessa tulisi liittohallinnolle tehdä tiettäväksi, mitä muutoksia liitot, tässä tapauksessa urheilujaosto on esittänyt tehtäväksi, jotta liittohallinto voisi jo tässä kokouksessa hyväksyä muutokset.

Luulen, että kaikki liittohallinnon jäsenet ovat tämänpäiväisen kokouksen perusteella tulleet huomaamaan, että nykyinen järjestömuoto Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitossa on ehdottomasti elänyt yli aikansa. Täällä on tuntikausia keskusteltu siitä, millä tavalla jonkun jaoston toiminta pitäisi järjestää. Nyt on päästy Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton tulo- ja menoarvion menopuolella niin kireälle, että tulojen puolella ei ole löytynyt muuta mahdollisuutta kuin ottaa rahaa sieltä, mistä sitä luullaan saatavan, olemattomista pääomista. Jos tätä jatkuu, niin neljän vuoden perästä - niinkuin liittohallinnon puheenjohtaja aivan oikein huomautti - ollaan päästy siihen, että liitot saavat lopettaa toimintansa, kun ei ole mitään saatavaa.

Kun urheilujaosto on tämän ehdotuksensa tehnyt, niin se on tehnyt sen siinä mielessä, että tosiaankin jo tässä kokouksessa voitaisiin näiden entisten sääntöjen perusteella toteuttaa erikoisliittoajatus. Tätä ei ole urheilujaosto tehnyt kiireessä eikä yhtäkkiä, niinkuin eräissä "Urheilulehden" haastatteluissa on sanottu, vaan urheilujaostolla on ollut aikaa tätä harkita. Minun täytyy sanoa, että liittojohtokunta ei ole hoitanut ymmärtääkseni leiviskäänsä sillä tavalla kuin sen olisi tullut hoitaa, nimittäin omakohtaisesti itse ottaa tämä kysymys käsiteltäväksi eikä odottaa, että joku jaosto tai seura tai piiri ottaisi tämän kysymyksen esille. Tiedämmehän, että urheilujaosto on lähettänyt jo kaksi vuotta sitten tämän ehdotuksen liittojohtokunnalle, mutta tämän mielestä ei kysymystä olisi enää lainkaan ajettava.

Tässä erikoisliittoasiassa ei ole kysymys, niinkuin on väitetty, S.V.U.L:n hävittämisestä, vaan siitä, mikä organisatio olisi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton eri alojen kannalta paras. Tämä on sama kysymys kuin kysymys avoimesta ja suljetusta järjestyksestä sotilasalalla. Me olemme luopuneet suljetusta järjestyksestä, koska se on käyttökelvoton ja siirtyneet avoimeen järjestykseen. Sama asia on tässäkin. Avoimessa järjestyksessä me voimme paremmin kuin suljetussa järjestyksessä avustaa urheilun tehostamista ja urheilun syventämistä. Senvuoksi tämä kysymys ei ole Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton hajoittamiskysymys, vaan yksinomaan kysymys sopivimman ja mukavimman organisatiomuodon löytämisestä. Urheilujaoston tarkoituksena ei ole tästä kysymyksestä vetää jotain valtaa, vaan on tämä kysymys sentakia otettu esille, että jaosto on huomannut, että kun siltä kädet on sidottu, sen on verrattain vaikea toimia niin päämäärätietoisesti ja niin suurilla valtuuksilla kuin yleisurheilun edistäminen, jota urheilujaoston tehtävä tarkoittaa, vaatisi."

Tämän jälkeen tuom. Kekkonen mainitsi, ettei Toivosen rahasto ole esteenä liiton toimintasääntöjen muuttamista vastaan sikäli, että erikoisliitto muodostetaan. Sitäpaitsi polemisoi hän eräitä lehdessämme olleita lausuntoja vastaan erikoisliittokysymyksestä. Tällöin hän kosketteli herrojen Ekin, Langin, Mäkeläisen ja Aron lausuntoja. Lopuksi lausui tuomari Kekkonen:

"Minun nähdäkseni asia on nyt jo niin valmis, että se voidaan ratkaista, ja sentakia minä ehdotankin, että urheilujaoston ensimmäinen vaihtoehto, jossa sanotaan, että liittohallinto velvoittaisi liittojohtokunnan ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin erikoisliittoajatuksen toteuttamiseksi, hyväksyttäisiin sellaisenaan. Täällähän eri liittojen johtokuntien vaikutusvaltaisimmat jäsenet ovat näissä "Urheilulehdelle" antamissaan lausunnoissa esittäneet sen kannan, että erikoisliittoajatus sinänsä on jotain sellaista, jota ei ole missään tapauksessa hyväksyttävä, ja ovat asettuneet ilman muuta erikoisliittokysymystä vastaan. Sentakia minä en voi vapautua siitä käsityksestä, että liittojohtokunnan ehdotus ei olisi luonteeltaan mitään muuta kuin sellainen ehdotus, jolla koetetaan asia lykätä, sitä viivyttää, ja senvuoksi minä katson, ettei ole mitään syytä tällä kertaa enää tätä asiaa pitkittää, vaan mahdollisimman nopeasti ratkaistava tämä kysymys sillä tavalla, kuin minun käsittääkseni urheilun etu ehdottomasti vaatii."