VII Eri tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

44. Tasavallan presidentin turkkilaisille sanomalehtimiehille myöntämä haastattelu 30.3.1977

Maailman poliittisessa kirjallisuudessa käytetään laajalti termiä "finlandisierung". Uskotteko Te "finlandisierung`in" olevan totuuteen perustuvan tulkinnan?

En tiedä, mitä kukin "suomettumisella" tarkoittaa. Kyseinen termi suomettuminen on keksitty Suomen ulkopuolella. Sillä ei ole koskaan pyritty kuvaamaan Suomen poliittista tilannetta totuudenmukaisesti. Termin käyttäjät halusivat väittää, että heidän maansa suomettuisi, jos se eroaisi Natosta, tai jos Yhdysvaltain joukot vedettäisiin pois heidän maastaan. Tällaisessa tilanteessahan Suomi ei ole ollut eikä ole. Toisten mielestä taas suomettumisella tarkoitetaan tilaa, jossa heikompi, eli Suomi joutuu vähäisimmissäkin asioissa toimimaan vahvemman eli Neuvostoliiton toiveiden mukaisesti.

Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet perustuvat molemminpuolisiin etuihin ja toinen toisensa perustarpeiden huomioon ottamiseen. Toisen maailmansodan jälkeinen aika on näissä suhteissa merkinnyt vihollisuuksien unohtamista ja uuden luottamukseen perustuvan rauhanomaisen yhteistyön rakentamista. Jos suomettumisella tarkoitettaisiin sovinnontekoa, olisi se oikea kuvaus Suomen tilanteesta.

Ajatteletteko luopumista ennätyspituuteen ehtineestä presidenttiydestänne? Länsimaissa väitetään teidän olevan maassanne tasapainotekijä ja teidän jatkavan presidenttiyttänne Neuvostoliiton vaatimuksesta. Mitä itse ajattelette tästä aiheesta?

Noin kuukausi sitten luonani kävivät niiden kuuden puolueen edustajat, jotka olivat pyytäneet minua ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa. Näillä puolueilla on 187 kansanedustajaa kahdesta sadasta. Vastauspuheessani tälle arvovaltaiselle valtuuskunnalle totesin olevan hyvin luonnollista, jos minulta kysytään, enkö voisi jo jättää paikkani nuoremmille. Olen useasti todennut, että valtionpäämiehen tehtävä Suomessa on niin raskas, että siitä mielellään vetäytyisi lepoon. Samalla kuitenkin katson, että en voi toimia täysin omien mielihalujeni mukaan, vaan että myös minun on kannettava yhteiskunnallinen vastuuni. Kun kuusi puoluetta, jotka yhdessä edustavat parlamentaarisesti katsoen Suomen kansan ylivoimaista enemmistöä, pitävät omalta ja maan kannalta toivottavana minun jatkamistani presidentin virassa, tätä toivomusta on käsittääkseni kunnioitettava. Olen vastannut näille puolueille, että pidän niiden pyyntöä itselleni suurena kunniana ja että toivon voivani edelleen antaa kokemukseni käytettäväksi Suomen ulkopolitiikan, erityisesti suomalais-neuvostoliittolaisten suhteiden kehittämisessä.

Että jatkaisin presidentin virassa Neuvostoliiton vaatimuksesta, on tavallistakin ujostelemattomampaa puhetta.

Toivottiin, että vuonna 1975 allekirjoitettu Helsingin sopimus olisi hyödyllinen Euroopan detentelle. Missä määrin nämä toivomukset ovat toteutuneet? Missä määrin Helsingin sopimuksen toteuttaminen on käytännössä onnistunut? Onko toteutus joltakin osin "klikannut"? Jos on, niin mitä esittäisitte asian korjaamiseksi? Kesällä Beogradin konferenssi kokoontuu seuraamaan Helsingin konferenssin toteuttamista. Mitä ajattelette tästä konferenssista? Mitä mieltä olette Carterin suhtautumisesta ihmisoikeuskysymykseen ja USA:n ja NL:n välillä havaittavasta ilmapiirin kiristymisestä?

Nähdäkseni kaikki ETYK-hallitukset ovat yhtä mieltä siitä, että konferenssi on huomattava maamerkki liennytyskehityksessä. Samoin ollaan yhtä mieltä siitä, että kehityksen jatkuvuus on liennytykselle ehdoton välttämättömyys. Kun tarkastellaan päätösasiakirjan toteuttamista, on syytä pitää mielessä se, että päätösasiakirja ei määrittele toimeenpanon aikataulua. Tarkoitus ei ole, eikä voikaan olla, että Beogradin kokoukseen mennessä on tehty kaikki, mistä on sovittu. Seurantaa koskevan päätöksen mukaisesti Beogradissa arvioidaan tilannetta koko päätösasiakirjan kannalta ja sovitaan tarvittavista jatkotoimista.

Suomi kannattaa ihmisoikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Tämän olemme tehneet selväksi YK:ssa. Mitä ETYK:n ja ihmisoikeuksien väliseen suhteeseen tulee, on Suomen hallituksen mielestä syytä muistaa, että päätösasiakirjan kaikkien osien kohdalla tulee edetä kaikkien osapuolten yhteisin ponnistuksin ja muistaa, että lopullinen onnistuminen edellyttää alkaneen prosessin häiriintymätöntä jatkamista.

Onko tapahtunut uutta kehitystä Suomen puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikassa? Kannatatteko sotilasliittoutumien poistamista?

Suomen ulkopolitiikka on aktiivista ja rauhantahtoista. Me haluamme myötävaikuttaa siihen, että kaikki kansainväliset kiistakysymykset ratkaistaan rauhanomaisesti. Väkivalta tai sillä uhkaaminen ulkopoliittisena menettelytapana on kitkettävä kansainvälisistä suhteista. Tässä mielessä Suomi on aktivoinut panostaan erityisesti aseidenriisuntatyön hyväksi.

Mikä on Suomen kanta Kyproksen kysymykseen?

Suomi toivoo Kyproksella rauhanomaista ratkaisua. Tämän saavuttamiseksi Suomi on osallistunut YK:n rauhanturvaoperaatioon Kyproksella sen alkamisesta lähtien.

Me toivomme, että väestönosien välinen kiista ratkaistaan oikeudenmukaisesti ja siten, että uuden kriisin siementä ei istuteta pakottamalla jompikumpi osapuoli sille epäedulliseen ratkaisuun. Tämä edellyttää ulkopuolisilta harkintaa ja pidättyvyyttä.

Olemme panneet merkille viime viikkojen rohkaisevan kehityksen. Me toivomme hartaasti, että neuvottelut Wienissä johtavat uuteen, rauhaa enteilevään vaiheeseen Kyproksen historiassa.

Haluaako Suomi lisätä kaupallisia suhteitaan Turkin kanssa? Onko sellaista suunnitelmaa? Millä aloilla? Haluaisitteko sijoittaa suomalaista pääomaa Turkkiin?

Suomi haluaa lisätä taloudellista ja kaupallista yhteistyötä Turkin kanssa. Oivallisen perustan sille tarjoaa jo vuonna 1964 Ankarassa allekirjoitettu sopimus yhteistyöstä Suomen Tasavallan ja Turkin Tasavallan välillä. Tämän sopimuksen perusteella on saatu aikaan mm. elektroniikka-alan yhteistyötä maittemme välillä. Tällä hetkellä on vireillä yli kaksikymmentä yhteisprojektia maittemme välillä. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että meillä on kaikki edellytykset toteuttaa tällaisia suunnitelmia maittemme välillä.

Mitä tulee suomalaisen pääoman sijoittamista Turkkiin koskevaan kysymykseen, on todettava, että Suomi on itse pääomia tuova maa. Tämän estämättä Suomen vientiluottolaitos on voinut varsin tyydyttävässä määrin tukea suuriakin vientiprojekteja, myös Turkin osalta. Lisäksi Suomi voi, esim. yhteisprojekteissa, huolehtia oman osuutensa rahoituksesta.

Turkki on kehitysmaa. Monet maat sekä idästä että lännestä ovat tutkineet Turkin kehitysprojekteja. Ottaen tämän huomioon, mitä mielestänne voitaisiin tehdä maittemme nykyisten taloudellisten, poliittisten ja kulttuurisuhteiden parantamiseksi?

Suomi on käytännössä jo konkreettisesti tunnustanut Turkin kehitysmaa-statuksen myöntämällä sille 15.9.1976 kehitysmaihin sovellettavan suosituimmuuskohtelun (ns. GSP-kohtelun). Tämä toimenpide avaa uudet näkymät Turkin vientimahdollisuuksille Suomeen, koska se mm. merkitsee sitä, että myös kaikki Turkin teollisuustuotteet ovat käytännössä tullivapaat, ja toivommekin, että Turkin elinkeinoelämä käyttäisi hyväkseen tätä mahdollisuutta maittemme välisen kokonaiskauppavaihdon lisäämiseksi.

Teidän Ylhäisyytenne, on tunnettua, että olette pitkään harjoittanut tasapainopolitiikkaa idän ja lännen välillä. Kuinka Te ylläpidätte tätä politiikkaa? Mikä on politiikkanne ydin?

Kysymyksen lähtökohta on mielestäni täysin väärin asetettu, ja sen vuoksi perusteellisesti virheellinen. Suomi ei harjoita tasapainoilua idän ja lännen välillä, vaan aktiivista ulkopolitiikkaa, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen sekä Suomen kansan eduista huolehtiminen. Pyrimme kehittämään kaikille osapuolille edullista yhteistyötä muiden maiden ja aivan erityisesti naapurimaittemme - Neuvostoliiton ja Pohjoismaiden - kanssa. Suhteemme Neuvostoliittoon nojaavat vuonna 1948 solmittuun sopimukseen ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta.

Kansainvälisessä politiikassa Suomen toimille on kyllä ollut leimallista pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, mutta tämä ei ole merkinnyt eristäytymistä tai tasapainoilua. Olemme aktiivisesti pyrkineet edistämään rauhanomaisia ratkaisuja, erityisesti toiminnallamme kansainvälisissä järjestöissä.

Suomi näkee liennytyksen kaikkien maiden etujen mukaisena. Sen vuoksi olemme aktiivisesti tukeneet kaikkia liennytystä edistäviä pyrkimyksiä. Erityisesti on syytä mainita toimintamme ETYK:n puolesta. Poliittisen liennytyksen tukemiseksi tarvitaan sotilaallista liennytystä ja tämän vuoksi Suomi on pyrkinyt kaikin tavoin edistämään aseidenriisuntaponnisteluja. Uskallankin väittää, että olemme viime vuosina kyenneet myötävaikuttamaan useisiin edistysaskeleisiin tällä alalla.