Kansallisesta edistyspuolueesta ei siis vieläkään tullut kansallismielistä puoluetta. Tässä kuussa edistyspuolue piti Kotkassa puoluekokouksensa ja siellä hyväksyttiin yliopistoasiasta päätöslauselma, jossa vaaditaan suomenkieliselle ylioppilasnuorisolle suomenkielistä opetusta (aikaisemmin ei ole siis sitäkään vaadittu!), jonka prof. Ingmanin samaa tarkoittavalle kuuluisalle alotteelle myötämieliset ruotsalaisetkin ovat valmiit hyväksymään. Sensijaan edistyspuolueen puoluekokous hylkäsi maisteri Rauhalan päätöslauselmaehdotuksen, jossa vaadittiin suomalaista valtionyliopistoa ja suhteellisuuden toteuttamista ruotsinkielisille yliopisto-opetusta järjestettäessä. Ne aatteet eivät kelvanneet kansallisille edistysmielisille. Sanomalehdet ovat vaienneet siitä, millä äänimäärällä Rauhalan ehdotus hylättiin, joten ei voi saada kuvaa puoluekokouksen kokoonpanosta. Kaipa osanottajia oli niin vähän, että ei ole viisasta äänestyslukujakaan julkaista.

Murheellista vain on, että kansallinen, vapaamielinen puolue ei toteuta niitä toiveita, joita kansalliselle puolueelle kohtuudella saattaa asettaa. Tässä lehdessä on artikkeliosastossa riittävän monet kerrat tehty selvää, kuinka ehdottoman tärkeitä kansalliselta kannalta katsoen ne vaatimukset ovat, joiden tulkiksi maisteri Rauhala puoluekokouksessa - turhaan kylläkin - asettui. Niille, jotka ovat vakaasti luottaneet siihen, että edistyspuoluekin ajan oloon kehittyisi oikean kansallisen ohjelman esittäjäksi ja toteuttajaksi, oli puoluekokouksen päätös isku vasten hampaita. Saa sitten nähdä, mitä nämä kansalaiset ryhtyvät nyt tekemään.

Edistyspuolueen puoluekokouksessa päästettiin poliittisen katsauksen tekoon mies, (människa, sanoisi Garm) joka ei enää moniin vuosiin ole lainkaan ollut aikansa tasolla. Hän on liberaali, joka ajaa niitä liberalismin aatteita, jotka eivät ole kestäneet elävän elämän tulta. Tämä arvon herra, Lavonius nimeltään, mainehikas suomalaisvihamielisestä haastattelulausunnostaan eräälle Tukholman lehdelle, on puoluekokouksessa merkinnyt maalaisliittolaisen hallituksen tekemät parannukset kouluhallitusta koskevaan asetukseen "ärsyttäviksi muutoksiksi". Kyllä kai ne ovat hra Lavoniusta ärsyttäneet, mehän tiedämme hyvin, kuinka pontevasti hra Lavonius halajaa yhteistyötä ruotsikkojen kanssa ja kuinka kipeästi naapurin vanhojen etuoikeuksien lakkauttaminen tähän hempeämieliseen tosin suomalaisiin lukeutuvaan mieheen sattuu. Luonnollisesti muutokset olivat "ärsyttäviä" hra Lavoniuksen mielestä, mutta ihmeellistä tässä on se, että kansallisen edistyspuolueen kaikkivaltias puoluekokous kakistelematta, sanaakaan visahtamatta nieli tuon todistuksen, s.o. hyväksyi sen, vaikka puolueen eduskuntaryhmäkin oli ollut muutosten kannalla.

Lavonius muuten puheensa lopussa kiinnittää katseensa nuorisoon, jossa on puolueen tulevaisuus. Mutta varsin synkältä näyttää edistyspuolueen tulevaisuus, jos se nuorissa on, kun puolue valmistaa päätöslauselmia, jotka ovat ikäänkuin vartavasten tähdätyt nuorisoa ja sen parhaita pyrkimyksiä vastaan. Hra Lavoniuksen pitäisi ymmärtää, että nuoriso ei nyt mene silmät ummessa mihinkään puolueeseen, nyt sanelee se ehtonsa. Ja sen ehdot ovat: puolueen pitää ottaa ohjelmaansa suomalaiskansallisen kansallisvaltion vaatimus.