Kirje Vihtori Vesteriselle 9.9.1955

Ministeri Vihtori Vesterinen,

Laukaa.

Arvoisa entinen ystävä,

olen saanut jo pitemmän ajan kuluessa kuulla, että olet yksityisesti ja julkisesti esittänyt minusta pahansuopia puheita. Huippuna lienee pidettävä tämäntapaista tarinaasi äskeisessä piirikokouksessanne.

Palautan mieleesi, että olen vuosien aikana tukenut Sinua auliisti ja vilpittömästi. Olet ollut kaksi kertaa hallituksessani, vaikka olen ollut hyvin selvillä, että jos hallitukseen tulosi olisi viety maalaisliiton eduskuntaryhmään, olisit saanut vain kaksi ääntä, omasi ja minun. Olen järjestänyt Sinulle ministerin arvonimen. Koetin viime hetkessä tehdä parhaani Sinun valintasi puolesta pankkivaltuusmieheksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt ymmärrän, että tuokaan puuhani ei olisi maksanut vaivaa.

Olen kyllä 30-luvun lopusta saakka nähnyt, että Sinä hylkäät ne, joista olet saanut tukea, heti kun luulet Sinulla olevan siihen varaa, mutta olin kuvitellut, että ikäsi estäisi Sinut enää osoittamasta sielullista pienuuttasi. Erehdyin siinä niinkuin niin monessa Sinun suhteesi. Enkä saattanut kuvitella, että Sinä persoonallisesta katkeruudestasi huolimatta voit liittyä yhteistoimintaan tuon kauniin kolmikon: Tarkkanen-J. Koivisto-Vilhula kanssa.

Olisit puhunut Kaisalle, jolle välittänet kunnioittavat terveiseni, ennen piirikokousta, hän on viisas ja sydämen sivistynyt ihminen, hän olisi varoittanut Sinua hengen pienuudesta.

Terveisin

Urho Kekkonen