Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

XIX. Ennakkokorvaukset ja luotto-olot.

Eräässä aikaisemmassa yhteydessä olemme tehneet selkoa alueluovutuksen johdosta aiheutuvien korvausten ennakolta suorittamisesta 29 päivänä elokuuta 1941 annetusta valtioneuvoston päätöksestä. Sen mukaan siis sellainen korvauslain nojalla korvaukseen oikeutettu, joka on palannut entiseen kotikuntansa tai jonka kotikuntaan sotilasviranomaiset ovat antaneet palaamisluvan ja jonka tarkoituksena on pysyväisesti jäädä asumaan siellä omistamalleen kiinteistölle tai ryhtyä siellä harjoittamaan ammattia tai tointa, voi saada enintään 10.000 markan suuruisen ennakkokorvauksen rahassa. Ennakkokorvaus annetaan ainoastaan määrätarkoituksiin, nimittäin rakennusten korjaamista varten tai siinä tarvittavien rakennus- ja tarvikkeiden hankkimiseksi taikka välttämättömien työvälineiden tai maatalousirtaimiston hankkimista varten.

Ennakkokorvausten myöntäminen on takaisinvalloitetun Karjalan kunnissa sujunut verrattain hyvin. Menettely onkin ollut mutkaton siinä suhteessa, että ennakkokorvaushakemus osoitetaan kunnanesikunnalle joka tekee hakemuksen johdosta päätöksen ja myöskin suorittaa myönnetyn korvauksen. Monessa kunnassa on tähän mennessä myönnettyjen ennakkokorvausten määrä jo kohonnut huomattavan suureksi, eräissä miljooniin markkoihin. Ennakkokorvausten yhteissumma kohonnee jo yli 40 miljoonan markan.

Kun otetaan huomioon esim. kotiinsa palanneen maanviljelijän rahavarojen tarve, ei 10.000 markalla nykyisissä  oloissa kuitenkaan pitkälle päästä. Niissäkin tapauksissa jolloin asuin- ja talousrakennukset ovat pystyssä, nielee turmeltujen rakennusten kuntoonlaittaminen niin runsaasti varoja, että saatu ennakkokorvaus ei riitä kuin alkuun. Uunien, ovien, ikkunoiden, rakennusten metalliosien yms. kunnostamiseen tarvittavan materiaalin hintojen voimakas nousu asettaa suuria esteitä vähävaraisen karjalaisväestön omakohtaiselle jälleenrakennustyölle. Ja selvää on, että ilman sellaisia peruskorjauksia, mistä edellä on ollut puhe, ei asumisesta venäläisten turmelemissa taloissa tule ensi talvena mitään. Ne talot taas, joita ei ole turmeltu, ovat peräti harvinaisia.

Mutta elämänalkuun pääseminen Karjalassa ei rajoitu ainoastaan siihen, että asumukset saadaan joten kuten kuntoon. Kotiinsa palanneen on pakko ryhtyä heti huolehtimaan taloutensa saattamisesta jaloilleen. Monessa talossa elämä on aloitettava käytännöllisesti katsoen aivan alusta. Karjalasta siirryttäessä jäivät sinne työvälineet ja maatalousirtaimisto, evakkoaikana ei niitä sanottavasti ole kyetty hankkimaan, ja venäläiset ovat joko vieneet mennessään tai hävittäneet kaiken, mitä suomalaiset omistajat olivat taloihinsa jättäneet. Kun nykyisillä hinnoilla joudutaan ostamaan maataloudessa tarvittava irtaimisto, niin saadaan siitä 10.000 markalla ainoastaan murto-osa.

Tähänastinen kokemus Karjalassa on osoittanut, että ennakkokorvauksilla on voitu helpottaa palanneen väestön oloja, mutta samalla on saatu havaita, kuinka pieni raha 10.000 markkaa nykyisissä oloissa on, kun on hankittava jälleenrakennuksessa välttämättömiä tarvikkeita. Äskettäin onkin Etelä-Karjalan maataloustuottajain taholta esitetty, että ennakkokorvausten ylimmäisraja korotettaisiin 50.000 markaksi. Palanneen siirtoväen kannalta tämän ehdotuksen hyväksyminen olisi erittäin suurimerkityksinen. Tässä vaiheessa ei asiaa voida kuitenkaan hoitaa, sillä korvauslaki rajoittaa ylimmän rahassa maksettavan korvausosuuden määrän 10.000 markaksi, eikä ennakkokorvausta rahassa voida liioin suorittaa sen enempää. Mutta olisi toivottavaa, että uudessa korvauslaissa, jonka tiedetään parhaillaan olevan valtioneuvostossa valmisteltavana, rahassa maksettavan korvausanomuksen yliraja voitaisiin kohottaa nykyisestä 10.000 markasta huomattavasti korkeammalle. Esitettyä 50.000 markkaa voitaisiin hyvin puolustaa ainakin sellaisille korvaukseen oikeutetuille, jotka saamillaan rahoilla suorittavat tuhoutuneen kiinteimistönsä tai yrityksensä uudelleenrakentamisen yms.

Mutta toimenpiteet valtion taholta palanneen väestön aseman helpottamiseksi eivät saa rajoittua tähän. Kun on kysymyksessä esim. poltetun talon rakentaminen, tarvitaan siinä varoja yli ennakkokorvausmäärän, ehkäpä enemmän kuin asianomainen tulee yleensäkin saamaan korvausta valtiolta. Sellainen henkilö tarvitsee luottoa, voidakseen ryhtyä rakennustöihin, mutta niin kauan aikaa kun Karjalaa ei ole liitetty Suomen oikeustilaan, ei mitään luottoliikettä Karjalassa voida aloittaa. Ja vaikkapa Suomeen liittäminen tapahtuisikin verrattain läheisenä ajankohtana, vie oman aikansa, ennen kuin sotilashallinto takaisinvalloitetulla alueella loppuu, oikeuslaitos saadaan toimimaan jne. Siihenkin mennessä voitaisiin uudelleenrakentamista tehokkaasti suorittaa, jos siihen varattaisiin taloudellisia edellytyksiä. Eräässä täkäläisessä lehdessä julkaistiin muutama päivä sitten tarkkaa olojen tuntemusta todistava artikkeli, jossa kiinnitettiin huomiota palanneen siirtoväen rahan- ja luotontarpeeseen, ja samalla suositeltiin valtion takuun myöntämistä niille, jotka tarvitsevat lainavaroja taloutensa kuntoonsaattamiseksi takaisinvalloitetussa Karjalassa. Tämä ajatus on erittäin mielenkiintoinen ja sen toteuttaminen avaisi suuria mahdollisuuksia tehostetun työvoiman aikaansaamiseksi.

Mutta se on vain ajatus. Jäljelle jää kysymys siitä, miten se toteutetaan. Kenelle kuuluu yksityiskohtaisen suunnitelman valmistaminen, esittäminen hallitukselle ja huolehtiminen siitä, että se saadaan ajetuksi läpi? Sellaisena kuin hallintosuhteet nyt ovat, on asia päämajan sotilashallinto-osaston hoidettavana. Voidaan kuitenkin helposti havaita, että tässä on kysymys, joka on kaikkea muuta kuin sotilaallinen. Sen vuoksi on varsin luonnollista, jos sotilashallinto-osasto ei ryhdy toimenpiteisiin tämän enempää kuin monen muunkaan siviilihallinnon piiriin kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Tätäkin tietä tullaan siis siihen, että olisi syytä ryhtyä valmistelemaan siirtymistä takaisinvalloitetun Karjalan siivilihallintoon. Kun sotilaalliset seikat sen toivottavasti pian sallivat, pitäisi suunnitelmien olla niin valmiina, että ne voitaisiin sitten viipymättä toteuttaa.