Kaupunkimme asunto-olot ja mitä niiden korjaamiseksi olisi tehtävä.

1.

Jo varsinaisen maailmansodan aikana, jonka loppumainingit vieläkin järkyttävät ihmiskunnan mieliä, astui asuntokysymys päiväjärjestykseen. Tultiin havaitsemaan, että niin sotivissa maissa kuin niissäkin, jotka eivät siihen olleet sekautuneet, ihmisten oli sangen vaikea saada tyydytetyksi asutus tarpeensa. Ja syyt siihen olivatkin sangen helposti selitettävissä. Olihan kaikki tarveaineet rakennuksia varten niin suunnattomasti kallistuneet ja lisäksi niiden saanti kovin vaikeata, ellei mahdotontakin, että jo nämäkin syyt ehkäisivät rakennustoimintaa. Lisäksi oli yksityinen yritteliäisyys suunnattu toisille aloille, joissa se löysi tuottavamman maaperän. Työnantajat eivät voineet teollisuuden alalla vallitsevan epävarman tilanteen ja epätietoisuuden takia tulevaisuudesta ryhtyä rakentamaan työläisilleen asuntoja. Lisäksi sodan välitön tuhot ulottui asumuksiin ja hävitettyjen rakennusten pelastuneet asujamet lisäsivät asunnontarvitsijain lukumäärää.

Erittäin Suomessa on kaikki edelliset tapaukset huomioonotettava. Eikä olekaan vähäinen se hävitettyjen rakennusten määrä, minkä kapina aikaansaattoi Etelä Suomessa.

Siirtyessämme tarkastelemaan Kajaanin asunto-oloja, voimme todeta täällä vallitsevan saman suhteen kuin mitä muuallakin on havaittu. Puute sopivista asumuksista alkaa käydä yhä huutavammaksi. Onhan kaupunkimme viime vuosina kasvanut melkoisesti ja teollisuuselämän virkistyminen vaikuttaa väestön siirtymistä tänne. Uudet suuret tehdaslaitokset tarvitsevat monilukuisen työväestön, joka tietenkin kaipaa kattoa päänsä päälle. Mutta juuri ajan epävarmuus on tähän asti yhtiöille tehnyt sangen uskalletuksi asuntojen rakentamisen työläisilleen.

Muutenkin on kaupunkimme asuntojen tarve lisääntynyt, rakennustoiminnan jaksamatta samassa suhteessa enetä. On ollut pakko yhä useampien ihmisten ahtautua pieniin huoneustoihin ja sangen selvän kuvan asunto-olojen parantamisentarpeellisuudesta antaa Kajaanin kaupungin terveyslautakunnan vuosikertomus vuodelta 1918. Sen mukaan on kaupungissa huoneustoja, Purola, Lampila ja vaivaistalo mukaan luettuna, kaikkiaan 563, joista yhden huoneen käsittäviä 158, 2 huonetta 213, 3 huonetta 69 ja loput eli 123 huoneustoa nelihuoneisia tai sitä enemmän.

Etenkin 1 ja 2 huoneen huoneustoissa on useimmissa liika-asutusta. Jos otetaan perusteeksi se terveysopin vaatimus, että asuinhuoneessa tulisi olla vähintäin 16 m3 [kuutio] ilmaa henkeä kohti, niin liika-asutusta on kaikenkaikkiaan 112 asunnossa, jossa, on 784 henkeä ylitse tämän alimman vaatimuksen.

Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon lieventävänä asianhaarana se seikka, että lapset eivät tarvitse niin paljoa ilmaa kuin täysikasvuiset. Sen nojalla voidaan alentaa edelläolevaa lukua, mutta sentään noin 80-90 asunnossa on liika-asutusta.

Näytteeksi kuinka ahtaasti täytyy kaupungissamme asua, mainitsemme, että pienin ilmakuutio määrä asukasta kohti on 3,6 m3 [kuutio]. Alle 5 m3 [kuutio] on 4 muussa huoneustossa, sekä alle 10 m3 [kuutio] 40 huoneustossa. - Näiden surullisten tosiasioiden edessä ei kukaan tahtone kieltää, että kaupungissamme on todella huutava asuntojen tarve.

Terveyslautakunnan vuosikertomuksessa on sitäpaitsi tehty laskelmia, kuinka monta huonetta tulisi rakentaa lisää, että saataisi asunto-olot jonkunkaan verran siedettävämmälle kannalle, ja lopputuloksena on, että tulisi saada satakunta huonetta kaupunkiimme lisää ahtauden poistamiseksi. Ja kun ottaa väestön lisäytymisen ja kaupunkiimme muuton työansioiden lisääntyessä huomioon on tätä lukua pidettävä ehkä liiankin pienenä. Mutta kaikesta huolimatta olisi sekin jos, ne saataisi, jo pitkä askel kunnollisempiin asunto-oloihin ja se lievittäisi suuressa määrässä vaikeita asunnonsaantimahdollisuuksia. Jää vain jälelle kysymys, miten voisi yllämainitut 100 huonetta saada rakennetuksi. Seuraavassa tahdomme jonkunverran kosketella tätä puolta asiassa.