Pääministeri Kekkonen: Herra puhemies! Minua ihmetyttää tämän asian käsittelyssä erityisesti se seikka, että maan taloudellisia piirejä edustavat henkilöt ovat asettuneet Pohjois-Suomen teollistamiseen ja nimenomaan Kemijoen voimalaitosten rakentamiseen nähden syrjivälle kannalle. Minua ihmetyttää tämä erityisesti sen vuoksi, että juuri taloudellisten piiriemmehän täytyisi tuntea, kuinka välttämätöntä Kemijoen voimalaitosten rakentaminen on ja myöskin kuinka hyödyllistä Pohjois-Suomen teollistaminen koko maan taloudelle on. Mutta kun on tarkemmin tutustunut niihin syihin, joilla vastustavaa kantaa puolustetaan, niin silloin voidaan panna merkille, että nämä ns. asialliset perusteet eivät todella ole taloudellista laatua, eivätkä ne sitä voi ollakaan, sillä kaikki taloudelliset näkökohdat ymmärtääkseni puhuvat sen puolesta, että Kemijoen vesivoimavarat on rakennettava nopeasti, yhtenäisesti ja keskitetysti. Ne syyt, joilla vastustavaa kantaa puolustetaan, ovat ns. periaatteellista laatua. Selitetään, että tämäntapainen keskitetty Kemijoen rakentaminen merkitsisi yksityisyritteliäisyyden kahlitsemista ja jonkinlaista salasosialisoimista. Tässä ei ole syytä ryhtyä käymään periaatteellista keskustelua, mitä Kemijoen välttämätön rakentaminen merkitsee, mutta hyvin mielenkiintoisen rinnastuskohdan meidän oloillemme ja juuri edessä olevalle Kemijoen rakentamiselle varmaankin tarjoavat Yhdysvaltojen vastavanlaiset toimenpiteet. Siellähän on suoritettu aivan viime vuosikymmeninä ja viime vuosina jättiläisvoimalaitosten rakentamista juuri valtion toimenpiteitten avulla. Yhdysvallat tiettävästi on johtava maa yksityisyritteliäisyyden alalla ja tuskin pinttyneinkään oikeistolainen voi epäillä sitä, että Yhdysvalloissa suvaittaisiin salasosialisoimista (Ed. Hakkila: Kyllä Vennamo voi!). On hyvin mielenkiintoista, että siinä voimakkaassa väittelyssä, jota parastaikaa käydään presidentin vaalitaistelun yhteydessä on tämäkin kysymys tullut esille. Minulla on ollut käytettävissäni kuvernööri Stevensonin puhe, jonka hän piti syyskuun 8 päivänä Seattlen kaupungissa ja siellä hän hyökkää vastapuoltaan vastaan mm. seuraavalla tavalla. Hän lausuu: "Muistatte, että joidenkin mielestä Grand Coulee ja Bonneville eivät merkinneet ainoastaan veronmaksajien rahojen tuhlausta, vaan myös - mikä on vielä pahempi rikos - sen pyhän oikeuden loukkaamista, joka yksityisellä monopolilla on saada jättää jokin alue kehittämättä." Se on hyvin voimakasta kieltä, jota siellä käytetään niitä piirejä vastaan, jotka haluavat vastustaa valtion osanottoa suurten voimalaitosten rakentamiseen. Siellä väitetään siis johtavan valtiomiehen suulla, että tuollainen vastustava kanta merkitsisi pyhää oikeutta jonkin alueen kehittämättä jättämiseksi. Minä en halua käyttää niin voimakasta kieltä niistä, jotka nyt haluavat vastustaa Kemijoen rakentamista (Eduskunnasta: Kukaan ei halua vastustaa!).

Kenraali Stevenson tehdessään myöhemmin selkoa (Ed. Wirtanen: Kuvernööri!) - kuvernööri, anteeksi. Tässä menee tittelit sekaisin sekä siviili- että sotilashenkilöitten kesken, - mutta sen minä aina muistan, että kansanedustaja Wirtanen on pastori. Tehdessään selkoa niistä toimenpiteistä, joita liittohallitus on suorittanut näitten suurten voimalaitosten rakentamiseksi, kuvernööri Stevenson lausuu edelleen seuraavaa: "Huomautan nyt, kaukana siitä, että nämä liittohallituksen toimenpiteet olisivat pienentäneet, jäykistäneet tai rajoittaneet yksityisyritteliäisyyttä, ne ovat päinvastoin monipuolistaneet, elvyttäneet ja vahvistaneet sitä, yhtä hyvin luoteessa kuin maan muissa kolkissa, sillä ei voi rikastuttaa yhtä aluetta samalla rikastuttamatta muita." Ja hän jatkaa: "Esitän vielä toisen syyn: Grand Couleen ja Bonnevillen kaltaiset työt ovat yksityisyritteliäisyyden yrityskapasiteetin saavuttamattomissa. Jollei valtio olisi niitä rakentanut, niitä ei olisi rakennettu lainkaan. Amerikkalainen common sense vetää tästä sen johtopäätöksen, että milloin yksityinen yritteliäisyys on haluton tai kyvytön kehittämään voimavarojamme, se on valtion tehtävä. Tämä on juuri sitä, mitä me olemme tehneet republikaanien johdon tavallisesti ollessa oppositiossa. Tämä on myös sitä, mitä meidän on edelleen tehtävä. Taistelu tällä alalla ei millään tavoin ole lopussa. Hallitus suunnittelee lisäjärjestelyjä, joilla hankitaan lännen vesivoimatuotannolle lisää tarvitsemiamme kilowatteja, lisää kasteluvettä tuottovalmiille maille, lisää kuljetusvälineitä, joilla tavarat voidaan saattaa halvalla markkinoille. Tulemme kohtaamaan vastustusta, niinkuin olemme kohdanneet aikaisemmin, mutta Lännen voimavaroja kehitetään, koska kansa ei ainoastaan Lännessä vaan koko maassa tahtoo niiden kehittyvän edelleen."

Se on minun mielestäni hyvin selvää ja tervettä puhetta ja tämä olisi pidettävä mielessä niitten, jotka nyt haluavat vaikeuttaa Kemijoen yhtenäistä ja keskitettyä rakentamista. Asianlaita nimittäin on sillä tavalla, että Kemijoen rakentaminen on sellainen toimenpide, että se on yksityisyritteliäisyyden yrityskapasiteetin saavuttamattomissa. Yksityisyritteliäisyydellä ei ole mahdollisuutta edes siltä osalta, minkä se nyt haluaa itselleen säilyttää, tuota rakennustyötä suorittaa.

Minä voin mainita eräänä kuvaavana esimerkkinä sen, että kun parastaikaa suoritetaan Pohjolan Voiman toimesta Jumiskon rakentamista, niin sekään ei näy käyvän päinsä ilman, että valtion taholta käydään tämän voimalaitostyön rahoittamista avustamaan. Pohjolan Voima ilmoitti, silloin kun se halusi Jumiskon rakentaa, että se kykenee tämän rakennustyön rahoittamaan omilla varoillansa tai yksityispankeista hankkimillaan lainavaroilla. Ja jotta olisi voitu edistää Pohjois-Suomen rakentamista, valtio luopui omasta osuudestaankin tähän rakentamiseen ja jätti sen kokonaisuudessaan Pohjolan Voiman, siis yksityisyritteliäisyyden, suoritettavaksi. Kun rakennustyö on päässyt hyvään vauhtiin, niin valtioneuvostolle jätetyssä kirjelmässä Pohjolan Voiman taholta ilmoitettiin, että mikäli valtioneuvosto ei turvaa lisäluoton saantia Jumiskon rakentamisyritykselle ja Pohjolan Voimalle, niin tämä rakennushanke täytyy keskeyttää. Tässä ei ole kuitenkaan kysymyksessä kuin korkeintaan parin miljardin markan käsittävä voimalaitostyö. Kuinka sitten voitaisiin kuvitella, että sama yksityisyritteliäisyys, joka ei tätä pientä tehtävää kykene suorittamaan, voisi suorittaa kenties kymmenen kertaa suuremmat ja välttämättömästi nopeassa järjestyksessä rakennettavat voimalaitostyöt. Tämä jää niitten tunnolle, jotka ovat nyt asettuneet vastustamaan sitä keskitetyn ja yhtenäisen rakentamisen suunnitelmaa, jonka hallitus on esittänyt.